B-merkin estekoe

Tästä on jo pari viikkoa aikaa, kun tallilla järjestettiin mahdollisuus suorittaa merkkisuorituksia esteillä. Osallistuin Milkan kanssa B-merkin suorittamiseen. 

Verryttelyssä oli mukavaa, kun Sanna neuvoi samalla miten kannattaa verrytellä. Kisaverkat kun on tullut tehtyä itsenäisesti, enkä ainakaan alkuun ollut varma mitä verkassa kannattaisi tehdä ja kuinka paljon. Tietysti tässä kilpailu kilpailulta alkaa jo oppia itsekin miten kannattaa toimia. Koepäivänä Milka vaikutti aika laiskalta ja tahmealta. Sainkin ohjeeksi ratsastaa reippaasti pitkillä sivuilla eteen laukassa kevyessä istunnassa, jolloin Milka lähtisi paremmin laukkaamaan ja innostuisi vähän laukasta. Jonkun verran taivuttelua ympyröillä kevyessä ravissa, siirtymiä. Enemmän ravista käyntiin/seis jos hevonen tuntuu olevan kovasti menossa ja enemmän ravi/laukka jos tarvitaan lisää vauhtia. Muutama väistöaskel myös mukaan, jotta tarkastetaan vastaaminen sivulle pohkeesta.

Sileän verkan jälkeen siirryttiin esteille verkkaamaan. Tultiin muutama kerta pientä pystyä ympyrällä molemmista suunnista, suhtettu etäisyys pysty-okseri suoralla linjalla pari kertaa ja lävistäjälinjan pysty myös muutaman kerran. Tässä tuli opittua se, että veryttelyhyppyjä ei kannata ottaa liikaa, parhaat paukut on jätettävä radalle. Kun ottaa muutaman hypyn ja viimeinen on hyvä, niin kannattaa jättää hyppääminen siihen, eikä jäädä turhaan hiulaamaan hyppyä, jolloin vaarana on aina se että seuraavakin hyppy on huono ja sitten pitäisi taas ottaa seuraava hyppy - ja radalla hevonen on sitten väsynyt. Varsinkin tuolle lävistäjällä olevalle pystylle tuli pari kertaa todella huono lähestyminen, hyvä etten ollut yhden kerran alhaalla kun Milka lähtikin hyppyyn askelta aiemmin kuin luulin. Muutenkin Milka oli yhä hieman pohkeen takana ja tahmea ja tuleva merkkisuorituskin taisi jännittää, jolloin kaikki tuntui tosi vaikealta. Mutta ei auttanut itku markkinoilla, ei kun suorittamaan merkkikoetta...

Ja sehän ei sitten kovin hyvin mennyt. Alun ympyrälinjalla pieni pysty -ok-. Suhteutettu etäisyys pysty-okseri suoralla linjalla kiemurrellen ja okserissa jäin hypystä jälkeen. Päädyssä piti tehdä ravisiirtymä -ok- samoin pysty lävistäjälinjalla ja sitä seuraava pysty ympyrällä toiseen suuntaan ihan ok. Lähestyminen kahden laukka-askeleen sarjalle epäröiden, turhalla pienellä askeleella, tässä tilanteessa rohkeampi ratsastus ja pohjetta jolloin hyppy lähtisi reippaasti kauempaa. Viimeiselle kaarevalle linjalle okseri-okseri taas puolikkaalla askeleella ja viimeisestä okserista mentiin sitten rehellisesti ohi, kyttäsin itse estettä kun se muka näytti liian isolta ;D ja pohje ei ollut kiinni, niin näin siinä kävi, uudella yrittämällä sitten ylitys. Heti radan jälkeen sain palautteen, että heti lähtömerkin jälkeen ei tarvitse lähteä, vaan täytyy ottaa aikaa laukan kuntoon saamiseen ennen radan aloittamista, myöskään tuomarin tervehdykseen ei tarvitse välttämättä pysähtyä vaan sen voi tehdä myös muissa askellajeissa. Viimeiselle esteelle tulo uudelleen olisi pitänyt tehdä seinän ja ampiaisokserin välistä.

Video radasta.

Kommentteja pöytäkirjaan tuli seuraavanlaisesti

Istunta esteiden välissä:

- vaikutat hyvin esteiden välissä, malta ratsastaa loppuun asti

Istunta esteillä:

- okserihypyissä ei selän pyöristämistä, jolloin katse kohdistuu alas

- ulkopohkeen ja katseen kanssa tarkkana, ei katsetta maahan

Oikeiden teiden seuraaminen:

- ratsastit kaarteen hyvin, mutta pidä paine kädelle loppuun saakka ja hevonen suorana

Myötääminen hypyissä:

- Ok, myötäät hyvin ja tasaisesti.

Sopiva tempo ja rytmi:

- 3. esteen jälkeen rytmi löytyi ja hypyt helpottui.

- pientä kiemurtelua loppua kohti parani 

Omat fiilikset: Masennus, tuntui että takapakkia mennään ja mitään en osaa :(. Minkäänlaista hyvää rytmiä en saanut päälle verkassa tai radalla, lähestymisissä oli paljon ongelmia. Esteet näytti isoilta vaikkei sitä ollutkaan ja jäin tuijottamaan esteitä. Videolta katsoessa ratsastan jotenkin käsijarru päällä ja ratsastus näyttää (ja myös tuntui) kaikkea muuta kuin rohkealta ja rennolta. Valkku ehdotti että mitä jos hyppään seuraavissa kisoissa 90 cm (ekaa kertaa perusratana) niin sillä hetkellä en tiedä olisinko itkenyt vai nauranut, kun tämäkin sujui näin huonosti ja esteethän oli 80 cm ja alle... Tästä sitten itseä ja itseluottamusta kokoamaan kohti seuraavia koitoksia. Estekoe meni kuitenkin läpi ja kirjattiin C-merkin kokeena, koska tarkoitus oli seuraavien kisojen yhteydessä suorittaa B-merkki samalla ja C-merkin koetta en ole aiemmin suorittanut.

Sinivalkea kisakauden avaus ja viimeistelytreenit

Moi,

Reilu viikko sitten avattiin Milkan kanssa estekisakausi I-tason kisoissa luokissa 70 cm ja 80 cm. Valkku Sannan kanssa oli puhetta, että mennään nyt hallikausi näillä korkeuksilla (arvostelulla AM5 myös 90 cm ok) ja katsotaan sitten kesällä josko voidaan hypätä myös 90 cm ratoja. Tämä sopii kyllä miulle paremmin kuin hyvin. Kyllä tuossa 80 cm korkeudessa on ihan riittävästi haastetta. Nyt olen päässyt siihen pisteeseen, ettei se korkeus enää mitenkään hetkauta ja hirvitä, joten nyt tällä tasolla on hyvä keretä vain arvokasta ratarutiinia ja kokemusta, sitä kun on vielä kuitenkin niin vähän takana (ekat estekisani ikinä olivat siis viime keväänä). Ennen kisakertomusta kerron viimeisestä treenistä ennen kisoja.

c. Mirkka Heiskanen, kiitos! ihania kuvia :)

xxx

Kisat oli lauantaina 30.1. ja viimeiset treenit ennen kisoja oli saman viikon keskiviikkona. Pienestä väärinkäsityksestä johtuen sainkin yksityisvalmennuksen ja Sanna laittoikin sitten meidät kunnolla töihin :) Alussa Milka oli vähän jähmeä ja pohkeen takana kun tehtiin väistöjä ravissa keskihalkaisijalta uralle. Hyppelyt aloitettiin ravilähestymisillä ristikoille, jotka sijaitsivat kuten kuvassa (pystyn ja okserin paikalla).

Esteille tultiin kokoajan kuvan oikeasta reunasta kahdeksikon mallisesti. Aloitettiin tulemaan ravissa nostaen laukka ristikolta ponnistuspuomilla (okserin ja pystyn paikalla). Eli okserin kohdalta oikea laukka ja päädyn kautta (ravi ennen lävistäjälinjaa) pystyn kohdalla olleelle ristikolle, jolta sitten vasen laukka. Tällaista harjoitusta olisi hyödyllistä tulla myös itsenäisestikin. Seuraavaksi nostettiin ristikot pieniksi pystyiksi ja tultiin laukkalähestymisellä. Päädyissä tehtiin pääty-ympyrät laukassa puomien yli. Laukka vasemmasta oikeaan ei aina vaihtunut, vaan se piti korjata vasta esteen jälkeen. Jouduin kovasti keskittymään ja tekemään töitä sekä pohkeella että ohjalla asettaen, että laukka vaihtui tähän suuntaan. Toiseen suuntaan se meneekin niin automaattisesti, että Sanna jo kehotti ratsastamaan vaihto silti, vaikka hevonen sen aina tekeekin, jotta opin ratsastamaan myös vaihdon tähän suuntaan. Eihän sitä tiedä jos joskus tulisi muillakin hevosilla hypättyä. Milka oli hieman jyrämäinen eikä aina tahtonut kääntyä ihan niin kevyesti kuin olisin toivonut, lisäksi se meni pää vähän liian alhaalla ollen vahva edestä ja selässä sai tehdä töitä jotta nenää olisi saanut ylemmäs. Samaa tehtävää jatkettiin siten, että okseri ja pysty nostettiin isommiksi, pääty-ympyrät tultiin kuten aiemmin. Lävistäjälinjalle tullessa oli tärkeää olla kääntämättä linjalle liian aikaisin, piti malttaa tulla uraa pitkin ennen linjalle kääntämistä ja tämä vaati huolellisen kulman ratsastamisen. 

Lopuksi tultiin vielä siten, ettei ratsastettu päätyyn asti vaan käännettiin puoliympyrän muodossa toiselle uralle heti kun tultiin esteeltä lävistäjälinja uralle. Eli esteet tulivat aika nopeasti eteen, kokoajan sai olla kääntymässä ja tekemässä. Tässä tuli taas ilmi se miten tärkeää katse oli pitää kokoajan esteessä, nyt tuli vähän liikaa tuijoteltua ratsastettavaa linjaa ja hevosen niskaa. Onneksi Sanna muistutteli asiasta. Esteitä oli myös nostettu jo kunnon korkeuksiin ja pysty varsinkin näytti omaan silmääni tosi isolta. Olisiko ollut n.95 cm tai jotain sinne päin. Tuntui, että pomppasin ihan eri tavalla irti satulasta hypyssä ja laskeutumisessa kuin yleensä, joten hyppy oli isompi mihin olen yleensä tottunut. Näillä korkeuksilla laukat vaihtuivat lähes aina (vasen aina ja oikeakin useimmiten) ja Milka ei muuten ottanut yhtään puomia koko tunnin aikana! Kun tätäkin tehtävää tultiin aika kauan putkeen, ties montako kierrosta, alkoi mieleen hiipiä ajatus että jaksaakohan se Milka vielä hypätä kun se puuskutti ja askel tuntui käyvän välillä raskaaksi, tuli tuijoteltua liikaa sitä pystyäkin sitten. Tälläisiähän ei pitäisi ajatella... No onneksi sitten pälkähti päähän että kai Sanna tietää että se jaksaa, eikä teettäisi tehtäviä mistä ei selvitä. Jaksoihan se, mutta kyllä oli kova treeni, varmaan kovin missä olen itse mukana ollut. Hieman treenien jälkeen mietitytti sitten Milkan palautuminen kisoihin mennessä, mutta hyvin oli jalat kevenneet jo lauantaiksi ;)

xxx 

Lauantaina lähdettiin sitten tosiaan kisoihin. Kisapaikalla olin juuri ajoissa, mutta en ollut huomioinut hevosen varustamiseen kuluvaa aikaa ja kun olimme vielä liikkeellä omalla sakilla (minä, mies ja poika) niin kiirettä pukkasi... Eli radan kävelyssä ja verryttelyssä olin sitten vähän myöhässä. Radan kävely meni vähän juosten, onneksi sain kävellä sen loppuun vaikka virallisesti verkka alkoikin jo (verkka ryhmissä maneesissa). Radankävelyaika oli sitten pois siitä omasta verkka-ajasta ja Milkan verkkailu tuntuikin jäävän liian lyhyeksi. Vähän ehdittiin ravata kun piti ottaa jo verkkahypyt. Milka tuntui aika vinolta oikealle varsinkin laukassa, mutta sillä oli mentävä. En osannut lähteä asiaa siinä hötäkässä korjaamaan. Onneksi olimme viimeiset lähtijät, joten ehdin vielä kävelyttää Milkaa pihalla ja katsoa muutamat suoritukset ennen omaani. Tässä vaiheessa huomasin sitten onnekseni senkin että radalla olikin 13 estettä. Olin luullut että nro 12 on viimeinen :D!!

molemmat kuvat c. Mirkka Heiskanen

70 cm rata meni ihan ok. Videolta katsoessa laukka on hyvää, jotkut lähestymiset tulevat liian lähellä ns. puolikkaaseen askeleeseen. Olisin hyvinkin voinut pyytää Milkaa ponnistamaan kauempaa. Osa lähestymisistä oli taas oikeinkin hyviä. Milka tuntui hieman vahvalta, mutta ei kuitenkaan sellaiselta että ihan kiikuttaisi menemään, vastasi myös pidätteisiin. Uusinnassa koitin ratsastella pienempiä teitä, jossa onnistuinkin ihan mukavasti. Palkintona 1. sija, jippii!

Kunniakierroksella c. Mirkka Heiskanen

70 cm rata, linkki videoon 

80 cm radan kävelystä olin TAAS myöhässä kun kävin sitten juuri silloin vessassa, enkä ennen sitä jolloin siihen olisi ollut kyllä aikaakin. Molemmat radat oli pitkiä ja sisälsivät hieman erikoisia reittejä päästä päähän, niin nyt ei ollut kyllä kovin helppoa muistaa 80 cm rataa. Hieman jäi sattuman varaan tulenko radalla muistamaan sen vai en... Verryttelyssä vasempaan suuntaan verkkaesteenä oli videolla näkyvä punavalkoinen pysty (3. ja uusinnan eka este), joka on lähimpänä kameraa. Siihen otin 3 hyppyä ja kaikki epäonnistuivat. Ekana lähestyminen meni ihan juureen ja sille tuli puolikkaasta askeleesta kunnon hissihyppy. Toisella ja kolmannella kerralla taas Milka ei jaksanut nostaa takasiaan, vaan ne ottivat kiinni puomiin tiputtaen sen. Tässä vaiheessa olin ihan että what!? varmaan tulossa aika hyvä rata... Omistaja oli tullut tässä vaiheessa kisapaikalle kisoja katsomaan ja sanoi että siinä pitää vaan vähän herättää Milkaa pohkeella/raipalla että hei, ei nää kisat vielä loppunut vaan töitä on vielä tehtävä. Toiseen suuntaan verkkahypyt sitten onnistuivatkin paremmin, mutta tuntui että paras terä Milkan menosta oli jäänyt 70 cm radalle ja nyt sitä sai liian innokkuuden sijaan patistella eteenpäin. 

 Tätä kolisteltiin verryttelyssä.

kaikki kuvat yllä c. Mirkka Heiskanen

Radalla ykköseltä tultiin väärässä laukassa, mutta ei mitään, sain vaihdettua ennen kakkosta vaikka olisi voinut jo aiemminkin vaihtaa. Sarjalle tuli huono lähestyminen, josta puolikkaalla askeleella hyppyyn. Jossain vaiheessa perusradalla olin unohtaa radan, samoin kuin uusintaan lähtiessä jolloin olin ratsastamassa 70 cm radan uusinnan ekalle esteelle... Tässä vaiheessa huudahdinkin ääneen että nyt kyllä katosi rata ja olin jo valmis jättämään radan kesken epätoivoissani :D Onneksi kaukaisuudessa näin siintävän seuraavan numeron ja päästiin taas oikealle radalle. Yritin taas toisessa vaiheessa ratsastaa aikaa vähän enemmän ja tehdä vähän tiukempia kurveja ja taas päästiin 1.pallille, aivan mahtavaa (parin kymmenyksen erolla seuraavaan)!!

80 cm rata, linkki videoon

Palkintojenjaossa toistamiseen <3 c. Mirkka Heiskanen

Kisoista jäi vähän kaksijakoiset tunnelmat. Tottakai olin todella tyytyväinen että voitot tuli ja että saatiin ehjät radat eikä tullut puomeja alas. Omaan ratsastukseen olin sinänsä ihan tyytyväinen, että pystyin pienen paineen (kiire ja epävarmuus viimeisen radan muistamisesta) alla suoriutumaan radoista kunnialla ja hieman suunnittelemaan ja toteuttamaan myös uusintateitä. Jännityskään ei ollut mikään lamauttava, vaan ihan mukavasti oli vähän perhosia vatsan pohjalla. Videoita katsoessa oma meno ei kyllä näytä mitenkään siistiltä. Tasapaino horjuu, jalat heiluu, katse ei ole läheskään aina menosuuntaan, jään välillä ajelehtimaan ratsastamisen sijaan (tästä aiheutuu mm. ne puolikkaat askeleet ennen estettä) ja koko ratsastusasento näyttää vähän väkinäiseltä ja jäykältä, liekö sitten jalat puristaa vaikka luulin jo päässeeni tästä vaivasta eroon? Eli rentoutta menoon kaivataan nyt lisää. Ja varsinkin 80 cm radalla tuntui muuten että jalat valuu jalustimessa eteenpäin ja niitä sai olla kokoajan korjailemassa. Jospa sekin johtui siitä puristamisesta ja paino ei siten ollut tarpeeksi jalustimilla. Haaveilen muuten uusista jalustimista ja olen miettinyt Jin Stirruppeja tai Tech Stirruppeja, ollapa hiukan ylimääräistä pätäkkää niin sitten hankintaan! Kaiken kaikkiaan mukiinmenevä kisakauden avaus :) Hallissa on vielä mahkuja pärjätä pienillä korkeuksilla noita isompia puoliverisiä vastaan, kun Milka on kuitenkin suht näppärä kääntää ja ottaa tosi vähän puomeja, eikä kiellä ikinä, kop kop (ihana, hieno, taitava Milka!). Ulkokentällä korostuu sitten se suomiputen hitaus, joten nautitaan nyt näistä ruusukkeista niin kauan kuin voidaan ;)

 (kuva: www.ratsastusvaruste.fi)

Jin Stirrupit, hmm liilat, kultaiset, titan gold, titanium ;)? esim. Horzella 170 €

tai

(kuva: www.tattiniriding.com)

Tech Stirrups jump, kultainen, sininen... oliskohan näissä vielä pitävämpi tämä pohja kun on "raastinrauta" mallia?! Börjes Kotimäellä 140 €

Long time no seen

Heippa,

Pitkään aikaan ei oo tullu kirjoteltua. Treenattua on tullu ihan kivasti, lähinnä estetunneilla viikoittain. Oma treenaaminen oli joulukuussa vähän hiljaisempaa, mutta nyt vuodenvaihteen jälkeen oon saanu itteäni niskasta kiinni ja käynyt salilla ja jumpannut pari kertaa kotonakin. Yhdet kisatkin käytiin ennen joulua. 

Kisoista voisinkin haastella tässä alkuun. Menimme Milkan kanssa luokat 70 cm (arv. 367.1) ja 80 cm (AM5) 1-tason kisoissa ja kyseessä oli samalla minun ensimmäiset maneesikisani! Kisapaikalle saapuessa Milka oli ihmeen innoissaan (yleensä ei ole vieraissa paikoissa ollut enempää innoissaan kuin kotona) ja steppaili vähän kuntoon laittaessa ja veti jotain ihme pikakävelyä kun pääsin selkään :) Radan kävelyssä kuuntelin samalla kokeneemman kilpailijan neuvoja toiselle kisailijalle, niin sain vähän vinkkiä linjoihin. Uusintavaiheen esteille tosin onnistuin kävelyssä miettimään itse sujuvat tiet, kunhan vain pääsisin sinne asti ja ratsastus menisi siten että ne olisi mahdollista toteuttaa... Verryttelyt tapahtuivat ryhmissä maneesissa, lisäksi oli melko mutainen ulkokenttä jossa pystyi kävelemään. Oltiin jonkun aikaa verrytelty 70 cm luokkaan, kun Milka polkaisi toisen etukengän irti. No eipä siinä sitten mitään, jatkettiin menoa omistajan siunauksella. Maneesin pohja oli vähän kova, joten vähän mietitytti että miten kengän puuttuminen vaikuttaa hyppyihin. Verryttelyssä hypättiin yhtä estettä kumpaankiin kierrokseen, toiseen kierrokseen esteenä oli pysty ja toiseen okseri. Verryttelyhypyt meni ihan ok, lisäksi tein voltteja ja ympyröitä, jotta saisin hevosta vähän taipuisammaksi. Verryttelyssä pidin hyvää tempoa yllä, jotta Milkalla säilyisi mukava "kisavire" eteenpäinpyrkimyksineen, Kengän puuttuminen ei tuntunut menoa haittaavan.

70 cm radasta ei ikävä kyllä ole videota. Olisi ollut mukava nähdä se, koska se tuntui niin "hurjalta" ja Milka oli vähän sellainen että mihin järjestykseen nämä koivet on nyt laitettava. Vauhtia piisasi ja jotain menosta kertoo myös se etten ollut saada radan jälkeen hevosta raville ja pysähtymään :D.. Eli miuta vähän vietiin radalla. En tiedä oliko syynä kisatauko (viime kisat taisi olla syyskuun lopulla). Mutta kyllä se vie joskus treeneissäkin hieman, riippuu vähän päivästä millä tuulella neiti sattuu olemaan. Saatiin kuitenkin puhdas rata ja sain uusintavaiheessa ratsastettua myös tiukemmat tiet suunnitelman mukaisesti. Palkinnoksi saatiin sitten tästä hieman holtittomasta radasta ensimmäinen sija ja sinivalkoinen ruusuke!

80 cm luokan ajattelin yrittää ratsastaa hieman hallitummin. Arvostelun ollessa AM5 oli tavoitteeni saada perusrata puhtaasti läpi, jotta pääsisin korotettuun uusintaan. Alkurata menikin ihan ok, mitä nyt neloselle jäin hypystä hieman jälkeen, mutta kutoselle tullessa tuntui että vauhti alkaa kasvaa liikaa (videolta ei kyllä siltä näytä) ja otin sitten kutosen jälkeen sarjalle tullessa hieman liian paljon kiinni ja sarjalle tullessa jäin matkustamaan ratsastamisen sijasta. Olisi pitänyt ratsastaa ponnistus tarmokkaammin, nyt sarja lähti puolikkaasta askeleesta, jolloin sarjaväliin tuli yksi askel liikaa ja vauhti hyytyi sitten kokonaan sarjaa seuraavalle isommalle okserille (tämä oli radan haastavin paikka, joten itseä saa syyttää että pupu meni pöksyyn). Usko loppui itseltäni ja olin jo luovuttanut tilanteen, lopetin siis ratsastamisen kokonaan... Ei näin! Milka urhoollisesti hyppäsi okserin lähes paikaltaan, mutta alastulo tuli takapuomin päälle ja 4 vp eli uusinta jäi tällä kertaa haaveeksi. Jotain tuli kyllä tästäkin radasta taas opittua. Video radasta alla, pahoittelut että se on vähän huonolaatuinen, mutta kyllä siitä jotain selvää saa. 

80 cm 20.12.2015 (kuvaus Anne H-L, kiitos videosta!)

Nyt on suunnitelmissa hankkia 2-tason lupa, mutta ainakin hallikausi (parit kisat) mennä 70 ja 80 cm ratoja ja katsoa josko rahkeet riittävät 90 cm:iin sitten keväällä/kesällä ulkoradoilla. Kun saisi nyt 80 cm korkeudella ensin radat hyvin hallintaan... Eiköhän se sieltä pikkuhiljaa treenien myötä.

Marras/joulukuussa saimme paljon onnistumisia estetreeneissä, treenattiin paljon sitä että uskallan hypätä hiukan kauempaa ja tehdä ratkaisuja itse. Välillä treeneissä jotkut tehtävät tuntuivat ensi alkuun liian haastavilta, mutta niin vain niistä selvittiin hyvin. Mm. seuraavat harjoitukset muistan hyvin onnistuneina:

Harjoitus lähti liikkeelle pääty-ympyrältä laukka puomilta nostaen, mentiin hyvin kulmaan ennen pystyä (2) jolla laukan vaihto ja kaarevasti keskilinjalle, jolla toisessa päädyssä puomin ylitys ja vasemmalle. Pitkät sivut tultiin kevyessä istunnassa vähän laukkaa lisäten. päädyssä taas hyvin kulmaan ja okserille (4), jonka jälkeen taas puomi kaarevan linjan jälkeen ja sen jälkeen oikealle, pitkä sivu taas kevyessä istunnassa. Tässä harjoituksessa okseri ja pysty olivat lopussa ihan kunnon kokoisia (ehkä 90 tai vähän yli?) ja uskalsin lähettää Milkan hyppyyn myös kauempaa, okserille varsinkin jopa hiukan liian kaukaa jos paikka ei ihan kohdalleen osunut. Mutta hyvin venyi ja laukat vaihtuivat myös aina oikein. Jäi kyllä niin voittajafiilis tästä treenistä!

Toinen mieleenpainunut onnistuminen oli seuraavanlaisessa tehtävässä:

Alkulämmittelynä tultiin keskimmäisiä puomeja (siinä vaiheessa oli siis 2 ravipuomia tuon keskimmäisen pystyn kohdalla) ravissa keskeltä pitkää sivua kääntyen ja puomeilla piti olla 4 askelta ylhäällä, jolloin kevennys vaihtui samalla toiseen suuntaan ja toisella pitkällä sivulla suunta vaihtui. Meni hetki ennenkuin sain jutun juonesta kiinni ja opin laskemaan askeleet. Ensimmäinen laskettava askel oli siis jo se kevennysaskel. Keskimmäinen este nostettiin pystyksi ponnistuspuomilla ja sitä ruvettiin tulemaan laukassa kahdeksikkona aina laukkaa vaihtaen joka kerralla. Ympyrä piti pitää melko pienenä, jotta ehti kääntää ennen muita esteitä. Kun rytmistä sai kiinni, niin tätä olisi voinut jatkaa vaikka hamaan maailman tappiin saakka. Ponnistuspaikat napsahtelivat hyvin kohdalleen ja meno oli mukavan letkeää. Lopuksi tultiin 3 esteen harjoitusta, joka lähti päädystä (punainen linja) okserin jälkeen keskimmäiselle esteelle, jolla laukanvaihto ja sitten pysty. Keskimmäiselle esteelle oli päästävä tulemaan suorana, joten ennen sitä piti ottaa tiukka kurvi (ei kylläkään ihan suoraa kulmaa kuten kuvassa). Näin päin tehtävä onnistui ihan hyvin. Tultiin vielä toisesta suunnasta eli ensin pysty sitten keski-pysty ja lopuksi okseri. Okserilla oli vähän enemmän kokoa tässä vaiheessa, joten en tiedä että jännitinkö itse sitä vai halusiko Milkakin kantata sille vähän nopeammin, mutta keski-pystyn jälkeen meinattiin aina kääntyä liian nopeasti saamatta kunnon kulmaa aikaiseksi tähän väliin. Siitä johtuen myös ponnistuspaikka okserille ei ollut aina kaikista parhain. Mutta kaikenkaikkiaan hyvä treenikerta tämäkin.

Huh, blogihiljaisuus katkaistu, tosin hieman vanhoilla asioilla. Jospa ensi kerralla tuoreempaa tarinaa :D.

Systeemit kuntoon

Moi, kävin pari viikkoa sitten Sanna Backlundin esteklinikalla katsojana ja kirjailen nyt ylös mitä sieltä jäi mieleen. Toki olisi kannattanut heti klinikan jälkeen tehdä kirjailut, nyt voi olla että muisti on hieman heikohko... Esteklinikka alkoi luennolla. Aluksi Backlund kertoi Urheilufoorumista, joka oli ollut samana viikonloppuna. En ollut ikinä kuullutkaan koko foorumista. Katsoessani jälkeenpäin sen ohjelmaa, huomasin siellä olleen monia kiinnostavia luentoja ja tietoiskuja (vinkki, luentoja löytyy myös Youtubesta hakusanalla "Urheilufoorumi 2015"). Täytyy pistää korvan taakse, jos ensi vuonna vaikka osallistuisi. Backlund kertoi SRL:n uusista projekteista ja heidän omien hevosten aikataulusta ja rutiineista. Tunsin pienen omantunnon piston sydämmessä kun hän kertoi, että rutiinit ja ruokailutottumukset olisi hyvä pitää samana myös kisamatkoilla. Useinhan ihmiset iskevät heinäverkot täyteen ja hevonen vetää heinää ennen kisoja huomattavasti enemmän kuin normaalipäivinä ja sitten ihmetellään kun kisoissa meno onkin löysempää... Kiinnostavinta omalta osaltani oli kun hän puhui vastuuvalmentajasta, joka on siis ns. "kotivalmentaja", jonka kanssa tehdään kauden treeni- ja kilpailusuunnitelmat ja joka auttaa ratsukkoa matkalla tavoitteisiin. Vastuuvalmentaja ottaa kokonaisvaltaisen vastuun oppilaasta. Vastuuvalmentajalla on tärkeä rooli kilparatsastajan piirissä, johon kuuluu kaikki hevosen ja ratsastajan treenaamiseen ja kilpailemiseen vaikuttavat henkilöt. Backlund puhui myös systeemistä, joka sisältää paljon muuta kuin pelkät valmennustunnit. Eli valmennuksen lisäksi tavoitteelliseen ratsastusurheiluun kuuluu suunnitelmallisuus, taustat ja hevosen hyvinvoinnista huolehtiminen.

Jäin miettimään omaa vastuuvalmentajaani ja sitä onko minulla sellaista. Sanna Kosken valmennustunneilla käymme lähes viikoittain (noin 1,5 vuotta valmennussuhdetta takana), Sanna on opettanut miut hyppäämään ja tuntee myös Milkan useamman vuoden takaa, joten voinen ajatella Sannaa omana vastuuvalmentajanani, vaikka suoraan asiasta ei olekaan ollut puhetta. Olenkin aktiivisesti kysellyt Sannalta jos minulla on ollut mieltä askarruttaneita kysymyksiä esim. kisojen luokista tai Milkan terveydestä ja nyt ollaan valmennusten ohessa puhuttu myös ensi kauden tavoitteista. Pidän myös itseäni omana vastuuvalmentajanani, koska mietiskelen itse mitä milloinkin treenaan Milkan kanssa, missä kisaan ja miten pidän huolta omasta kunnostani ja suorituskyvystäni.

Mielestäni jokainen voi ottaa vastuun oman systeeminsä rakentamisesta ja kehittämisestä. Jos vastuuvalmentajaa ei ole, sellainen voi olla itselleen ja kysellä neuvoa opettajilta ja kokeneemmilta ihmisiltä. Itselleen voi ja kannattaa asettaa tavoitteita ja miettiä millä keinoin tavoitteet saavutetaan ja niiden perusteella tehdä itselleen ja hevoselleen treenisuunnitelman. Itselläni pysyy motivaatio treenaamiseen hyvänä, kun huomaan että kehitystä tapahtuu. Tietysti jos tulee vakavampia ongelmia, voidaan tarvita systemaattisempaa ammattilaisten apua. Koska en itse omista hevosta, jolla kisaan ja harjoittelen, en voi suunnitella itse hevosen liikutusta kuin omien päivieni osalta, kuten en myöskään sen terveydenhuoltoa (mahdolliset lääkinnät ja eläinlääkärikäynnit) tai ruokintaa. Voin keskustella omistajan kanssa asioista ja siten olla mukana vaikuttamassa niihin.

Olen ajatellut nyt omaa systeemiäni siten, että pyrin käymään kerran viikossa joko este- tai kouluvalmennuksessa. Pääpaino estevalmennuksessa, koska estekisoihin meinataan enemmän ensi vuonna osallistua. Sitten 2 muuta viikon ratsastuskertaa (vuokraan Milkaa 3 krt viikossa) treenataan joko puomeilla, koulua tai maastoa ihan tilanteen mukaan. Maastoon mennään, jos Milka ei ole päässyt maastoon viikossa toisen vuokraajan kanssa tai jos vaan tuntuu siltä, ettei jaksa pyöriä maneesissa. Omasta kunnosta huolehtiminen liittyy myös systeemiini. Ja tämä voidaan jakaa lihaskuntoon, aerobiseen kuntoon ja kehon huoltoon. En halua antaa kilpakumppaneilleni etumatkaa/tasoitusta oman fyysisen kunnon osalta. Myös oma muu fyysinen hyvinvointi on osana systeemiä, eli esim. riittävä uni sekä terveellinen ja ravitseva ruokavalio. Lisäksi täytyy huomioida henkinen hyvinvointi, kuten itseluottamus, motivaation ylläpito ja nöyrä asenne oppimiseen sekä myönteinen elämänasenne ylipäätään.

Täytyy myöntää, että nyt lähiaikoina oma liikkuminen on ollut "hieman" epäsäännöllistä ja parantamisen varaa on paljon. On myös tullut herkuteltua aivan liikaa. Estetunnilla havahduin maneesin peilin heijastamaan mahamakkaraani, onneksi aina on mahdollista tehdä ryhtiliike ja parantaa omat tavat :) Suunnitelmana onkin saada taas salitreeni säännölliseksi ja tavoitteena 2 salitreeniä viikossa koko kropan treeniä, pääpaino kehoa kokonaisvaltaisesti kuormittavissa liikkeissä (mm. kyykyt, punnerrukset, keskivartalon treenaus). Juoksu/hölkkälenkillä on myös tavoitteena käydä 2 kertaa viikossa. Kaikki muu liikkuminen tähän päälle on plussaa, silloin tällöin käyn ryhmäliikuntatunneilla (esim. viime aikoina olen käynyt cross training tunnilla, jossa tehdään lihaskuntoa kiertoharjoitteluna), lisäksi olen käynyt pilateksessa kun olen päässyt tunneille. Pilateksen lisäksi kehonhuoltoa olisi tehtävä nykyistä enemmän kotona mm. venytellen ja foam rollerilla rullaillen.

Mutta mennääs vielä takaisin Backlundin klinikalle ja sen valmennusosuuteen. Eli estevalmennuksessa oli 4 eri tasoryhmää, joissa kussakin oli 4 rastastajaa. Kavaletit ja esteet olivat kokoajan samoilla paikoillaan, puomien korkeus ja osittain myös harjoitukset vaihtelivat ryhmien mukaan.

kuvassa valmennuksen kavaletit ja esteet

Jokaisen ryhmän aluksi Backlund kyseli ratsukon taustoista esim. mitä ratsukko on tehnyt ja millä tasolla kilpaillut. Tässä olisi ollut mukavampaa jos olisi kokoonnuttu yleisön lähellä, jolloin myös yleisöön olisi kuullut ratsastajien kertomukset. Nyt saattoi hyvällä onnella kuulla sanan sieltä ja sanan täältä. Muutaman ryhmän osalta Backlund vilkaisi varusteita ja niiden sopivuutta. Mm. turparemmien löysyydestä ja oikeasta paikasta löytyi huomautettavaa, samoin tekniikkasuojien käytöstä, jotka saivat epävarman hyppääjän hyppäämään huonommin puristuksesta johtuen. 

Valmennus aloitettiin itsenäisen verryttelyn jälkeen kavaleteilla, eli 3 kavalettia (kuvassa mustavalkoisen puomein) oli asetettu 17 metrin välein, joka tarkoitti 5-6 laukka-askelta. Ensimmäistä kavelettia tultiin vuorotellen oikeassa ja vasemmassa laukassa ja tehtiin sen jälkeen pysähdys suoralla hevosella. Sen jälkeen tultiin 2 kavalettia 5 askeleen välillä, ja toisen kavaletin jälkeen seis. Seuraavaksi sitten tultiin kaikki kolme kavalettia 5 askeleen välein ja viimeisen jälkeen jatkettiin kaarre laukassa jos hevonen oli hyvin kontrollissa/hitaampi tai pysäytys suoralla hevosella ennen kaarretta jos hevonen oli liikaakin menossa. Lopuksi tultiin välit 4 askeleella. Edistyneempien ryhmässä tehtiin voltti kavaletin päällä ja vaihdettiin laukka voltilta tullessa kavaletin päällä ja tultiin myös siten, että ensimmäinen väli 4 askeleella ja toinen väli 5 askeleella. Siinä näkyy onko hevonen oikeasti kontrollissa ja avuilla kun laukkaa lyhennetään tehtävällä.

Kuvan oikealla laidalla olevia punaista pystyä ja okseria tultiin ensin ensimmäisen ryhmän kanssa ravissa ponnistuspuomilla (reilu 2 m esteestä). Toisella ryhmällä väliin tehtiin voltti, jolla tasapainotettiin laukka hakemalla tuntuma ulkokättä nostamalla. Lävistäjälinjalla olevia pystyä ja okseria tultiin kulmasta tekemällä puolikas lävistäjä keskimmäisen kavaletin oikealta puolelta ja toisella puolikkaalla lävistäjällä toinen este. Tässä oli tärkeää ratsastaa kunnolla kulmaan ennen ensimmäistä ja toisen esteen jälkeen. Samoja esteitä tultiin vinosti suoralla linjalla, hyvin sujui hypyt myös vinoina. 

Kuvan vasemman laidan okseri-pysty-okseri (välit 8 m eli 2 askelta) tehtävää tultiin edistyneempien ryhmissä siten, että ratatemmossa tultiin okseri ja pystyn jälkeen lyhennettiin/koottiin laukkaa. Tämä osoittautui hyväksi kontrolliharjoitukseksi osaavammille hevosille. Edistyneempien ryhmissä tultiin ratana koko tehtävää, kun tehtävät oli tultu ensin osissa läpi. Mitä edistyneempi ryhmä sitä enemmän tultiin rataa. 

Tässä muutamia pointteja valmennuksesta, jotka kirjasin ylös:

- Balanssi esteen jälkeen saatava takaosalle, nenä ylös.

- esteistunta: puolet painosta jalustimissa, puolet satulassa

- käden paikka on sään etu- ja yläpuolella

- voltti ja pysähdys harjoituksissa edesauttavat kontrollin harjoittumista, radalla pidäte ajaa saman asiaan

- ravista hyppääminen hyvää treeniä tasapainolle

- esteen ylittäminen voidaan tehdä kolmella tavalla: suorana suoralla hevosella, kaarevalla uralla samaan suuntaan kaartaen, vinosti eri suuntaan esteeltä jatkaen

- työ jatkuu esteen/tehtävän jälkeen > takaisintulo ja balanssi, jonka jälkeen hellitys = palkinto

Itselleni jäi sellainen mielikuva, että yksittäinen ratsastaja ei ehkä saa hirveästi irti tällaisesta klinikasta, koska 4:n ryhmässä toistoja tulee aika vähän varsinkin niille kenellä homma sujuu. Toistoja tuli enemmän niille, kenellä ei heti sujunut vaan tarvittiin enemmän toistoja suorituksen parantamiseen. Myös palaute jäi aika suppeaksi. Välillä Backlund jäi jutustelemaan yleisölle pitemmäksi aikaa (mikä tietysti oli yleisön kannalta kiva juttu), jolloin ratsukot joutuivat odottamaan vuoroaan pitemmän aikaa. Valmennustyyli oli mielestäni ajoittain vähän kova (toki on varmaan tehokasta ja sopii toisille paremmin kuin toisille), itse pidän enemmän hieman pehmeämmästä tyylistä.

Me hypätään TÄSTÄ

Moi,

Meillä oli Sannan estevalmennus viime perjantaina ja se oli ihan yksityistunti pitkästä aikaa. Saatiin keskittyä vain omaan suurimpaan tämänhetkiseen haasteeseeni. Eli siihen, että opin ja uskallan lähettää Milkan hyppäämään vähän kauempaa, paikasta jonka itse päätän. Nythän ollaan menty lähinnä siten, että olen ratsastanut "päin estettä" eli antanut Milkan itse katsoa mieleisensä ponnistuspaikan. Estekorkeuden noustessa tässä tulee hankaluuksia, kun Milka tietysti haluaa hypätä lähempää varmaan suojellaksensa minua jalkautumiselta ja itseään siitä että jään hypyssä jälkeen <3 Se tykkää ottaa puolikkaan askeleen ponnistuspaikasta kohti estettä, jolloin se ikään kuin kiipeää esteen yli "hissihypyllä", Siitä sitten kärsii mm. ratatempo, sujuvuus ja tyyli, vaikka yli aina jollain tyylillä mennäänkin ja puomitkin usein pysyy ylhäällä kiipeämisestä huolimatta (alle 90 cm korkeuksilla). Tähän ongelmaan tartuttiin nyt kunnolla ja tavoitteena on, että opin katsomaan itse ponnistuspaikan ja käskemään hyppäämään kauempaa. Silloin hyppy on laadukkaampi ja ratatempo pysyy kunnossa ja sitten jos kaikki muu menee hyvin, saattaa tulla mahdollisuus siirtyä seuraaviin luokkiin ensi vuonna :)

Tässä muutama kuva kesän kisoista havainnollistamaan tätä ongelmaa:

Hissihyppy vs. parempi hyppy, vähän turhan kaukaa tosin lähtenyt. Molemmissa puomit pysyy ylhäällä ja toisessa oma jalka on järkyttävän liikaa takana, mut tää onkin sit jo seuraava ongelma. 

c. Neea Kiiveri

Kunnon kiipeäminen läheltä vs. parempi hyppy c. Katariina Nenonen

Ja hissihyppy vs. parempi vol 3 (aikamoinen taiteilija tuo hevonenkin kun saa 

noin läheltä nuo jalkansa ylös!) c. Riina Laulajainen

Toisella pitkällä sivulla oli 2 puomikasaa noin 19,5 metrin etäisyydellä. Aloitettiin ravaamalla puomien yli voltti, puomien väliin käyntisiirtymä ja taas toiselle puomille voltti. Toisella pitkällä sivulla tehtiin ensin käynnissä pohkeenväistöä uraa pitkin ja muutamien kierrosten jälkeen ravissa väistö. Milka oli alkuun aika tahmean tuntuinen. Raviväistöt tuntuivat tosi vaikealle kun meno meni puskemiseksi, että ravi pysyisi niissä. Sanna joutuikin antamaan pitemmän raipan avuksi tässä vaiheessa, että sain naputettua hieman raipalla merkkiä paremmasta etenemisestä ja väistämisestä. Ja alkoihan se sujua jo hieman paremmin kun Milkakin alkoi vähän vertyä.

Seuraavaksi tultiin ristikolle sisään ravissa, ristikolta laukka ja 5 askeleella pienelle pystylle. Välissä piti laskea ääneen askeleet. Alussa oli hieman haastavaa huomata mistä kohtaa laskeminen oli aloitettava ja välillä koko laskeminen meinasi unohtua, varsinkin jos ensimmäisessä hypyssä oli jotain hankaluuksia... Toisella pitkällä sivulla tehtiin ravissa vähän tempon muutoksia /käyntiinsiirtymiä. Harjoitusta tehtiin molemmista suunnista muutama kierros. Sitten tehtävälle tultiin laukassa (2 pystyä) ja taas tultiin 5 laukka-askeleella väli ääneen laskien. Vasemmassa kierroksessa meno oli sujuvampaa ja 5 askeleella löytyi hyvä rytmi. Oikeassa kierroksessa lähestyminen meni välillä vähän kiemurtevaksi (tästä suunnasta oli pitempi lähestyminen) ja siitä johtuen ensimmäinen hyppy oli vähän löysähkö, jolloin väli ei ollut niin rytmikäs ja toinenkin hyppy oli samalla heikompi, eikä aina keskeltä estettä. Toiselta esteeltä tultiin myös välillä alas väärässä laukassa. Milkallahan on ollut vähän aikaa sitten ongelmaa oikeassa laukassa, kun se oli vasempaa huomattavasti lyhyempää eikä pyörinyt kunnolla. Ja oikea laukka on aina ollut sille hankalampaa. Nyt se kuitenkin taas pyörii onneksi normaalisti, mutta tosiaan muuten tämä suunta tuotti enemmän päänvaivaa,

Lopuksi tultiin sitten samaa väliä neljällä laukka-askeleella hieman korotettuja pystyjä. Eli nyt sai jo todella ratsastaa eteen. Laukkakin sai olla reipasta jo toisella pitkällä sivulla, jotta saatiin kaarre sujuvasti tultua samalla tempolla ennen estettä. Vasemmassa kierroksessa saatiin monta onnistunutta suoritusta. Ekan kerran Milka otti sen puolikkaan askeleen, kun itse luovutin päässäni. Annoin Milkan hieman kiemurtaa esteiden välissä, jolloin tietysti myös vauhti hidastuu ja matka kasvaa.  Mutta sitten uomasin, että tämä on kiinni ihan omasta päättäväisyydestä! Me hypätään tästä, neljännellä askeleella. Eli kun on jämäkkänä asiasta ja itse menossa yli sillä askeleella, niin kyllä se hevonen lähtee siitä myös hyppäämään! Oma asenne siis kuntoon ennen kaikkea. Ja se laskeminen täytyy ottaa nyt tavaksi ihan rytmin ja oppimisen edistämiseksi!! Kun lähdettiin tulemaan samaa oikeassa kierroksessa, niin piti ensin kuitenkin varmistaa Sannalta, onko Milkalla mahdollisuus venyä väliin neljällä askeleella tässä kierroksessa, etten ihan mahdotonta lähde yrittämään ;)... No olihan se mahdollista, tultiin ehkä pari-kolme kertaa ja viimeinen näistä oli todella onnistunut ja siihen olikin hyvä lopettaa treeni tällä kertaa. Harjoitus oli tosi hyvä oman päänupin harjoittamisen kannalta ja samoin ponnistuspaikan näkemisen kannalta. Jos ekalle hypylle tultiin hyvin niin tasaisella tempolla ratsastaen pääsi hyvin etenemään toiselle esteelle, mutta jos ensimmäinen lähti liian läheltä/kaukaa tai tempo oli väärä, niin esteiden välissä tarvittiin eteenratsastusta tai pidätteitä. Kyllä jäi mieleen paljon asioita hautomaan tämän tiimoilta, hyvä niin :)

Monipuolisesti erilaisia treenejä

Syksyiset moikat,

Mite mie kekotan tuolla ihan vinksin vonksin :)

                                       kuvat c. eka oma ja loput poikani 6v :)

Lainasin jokin aika sitten kirjastosta kirjasen: "Jari Sneck, Esteratsastuksen taito, Puomi ja esteharjoituksia kotitreenaukseen", josta ajattelin silloin tällöin ottaa mallia itsenäisiin puomitreeneihin. Noin viikko sitten suoritin seuraavanlaisen treenin kirjasta:

*Aseta 2 puomia kentälle 19 metrin päähän toisistaan siten, että toinen on kentällä pitkän sivun ja toinen lyhyen sivun suuntaisesti ja ne muodostavat toisiinsa nähden 90 asteen kulman.

* Alkulämmittelynä tulin kevennetyssä ravissa puomien yli ympyrä- ja suorallalinjalla, ja tehtiin vähän ravi-käynti siirtymiä.

* Itse treeni alkoi kirjan mukaan kevyessä ravissa puomin yli, jonka jälkeen harjoitusravissa ravin lyhennys kulmassa ja pienen voltin ratsastaminen kulmaan. Lyhyessä ravissa ajatus eteenpäin menosta säilyttäen ja rennolla kädellä ratsastaen. Kulmasta/voltilta ulos tullessa jälleen kevennys ja toisen puomin yli. puomia kohti ravia lisäten. Sama harjoitus toiseen suuntaan.
* Jatketaan ravissa jättäen kulmasta voltti pois ja vain harjoitusravissa ratsastaen lyhennetään ravia kulmassa, kulma huolellisesti ratsastaen. Kulmasta ulos tullessa jälleen kevennys ja toisen puomin yli reippaammassa ravissa. Samaa harjoitusta myös toiseen suuntaan.
* Siirrytään laukkatehtävään, eli ratsastetaan ensimmäiselle puomille lyhyessä, kontrolloidussa laukassa, puomin jäädessä laukka-askeleen keskelle. Tehdään pieni laukkavoltti kulmaan, josta sitten toiselle puomille. Ja sama taas toiseen suuntaan.
* Seuraavaksi jätetään voltti pois ja ratsastetaan kulman kautta laukassa 6 laukka-askeleella ensimmäiseltä puomilta toiselle suoralla hevosella.
* Sitten pyöristetään kulmaa ja laukataan isommalla laukalla puomien yli 5 laukka-askeleella.
* Lopuksi väliä voi ratsastaa vuorotellen 6 ja 5 askeleella. Taitojen kehittyessä välin voi ratsastaa myös 7 askeleella.

Tämän tehtävän lisäksi lisäsin kentän toiseen päähän vastakkaiseen kulmaan 3 ravipuomia, jotka olivat vinosti kulmassa (etäisyys ehkäpä noin metri keskikohdasta) ja tulin niitä välillä ulkoreunasta isommassa ravissa tai sisäreunasta lyhyemmässä ravissa ja välillä tein myös tänne kulmaan voltin.

Tämä oli oikein mukava harjoitus, jonka aion kyllä tehdä pian uudelleenkin. Pieni voltti kulmassa auttoi kivasti pyöristämään ja taivuttamaan Milkaa, ja suorana puomien ratsastaminen taas auttaa siihen suoruuteen ja lisäksi mukana on ravin/laukan lyhentämistäkin. Laukkaharjoituksissa ilman volttia en aina ehtinyt tai pysynyt laukka-askelten mukana laskuissa. Ensimmäiselle puomille saatiin useimmiten hyvä lähestyminen ja ylitys, toiselle ei aina sitten askel sopinutkaan, joten on tässä vielä myös parantamisen varaa. Milka innostui mukavasti puomeista ja meni oikein kivasti eteenpäin.

xxx

Meillä oli viime viikolla sovittu sekä koulu- että estetreenit peräkkäisille päiville Sannan kanssa (ihanaa luksusta).

Ekana päivänä oli koulua ja teimme tehtävää jossa oli avoa, voltti ja sulkutaivutusta. Tässä havannointikuva tehtävästä.

1. pitkällä sivulla keskeltä reunaan päin mentäessä avoa

2. täyskaarto

3. paluussa uralle, jätettiin kaarron asetus ja taivutus sisään päälle ja väistätettiin ulkopohkeella = sulkutaivutus

4. suoristus

5. voltti

Ja sama toiseen suuntaan. Ensin koko tehtävää tehtiin käynnissä, sitten siten että sulkutaivutuksesta uralle palatessa ravi ja voltti ravissa ja avo taas käynnissä. Sitten koko tehtävä ravissa ja lopuksi voltti ja suora ura ennen täyskaartoa laukassa, jonka jälkeen siirto raviin ja lopputehtävä ravissa taas nostaen laukka voltille lähdettäessä.




Tehtävä sujui ihan kivasti vasempaan kierrokseen tullessa. Oikeaan mennessä avo ei oikein ottanut sujuakseen. Omat avut oli vähän hukassa siihen suuntaan ja myös Milka tuntui taipuvan siihen suuntaan huonommin. Vähän Sanna epäili jotain jumia hevosen vasemmassa lavassa, kun se ei tykännyt taivuttaa sitä pidemmäksi avon aikana, sama on näkynyt myös oikeassa laukassa, joka ei oikein rullaa, vaan on ollut vähän kaksi-vaiheista. Sulkutaivutukset sujuivat ihan mukavasti, samoin voltti ravissa ja laukassa, sen jälkeen kun ymmärsin hieman muistuttaa kunnollisesta eteenpäinpyrkimyksestä, jonka jälkeen turha puskeminen jäi pois.

Lopuksi otettiin sitten vähän ravia ja laukkaa kentän ympäri. Myös tässä oikea laukka oli hankalampaa kuin vasen.

xxx

Estetunnilla tulimme ensin ravissa ympyrälinjalla puomeja (3kpl) ja ympyrältä palattaessa pitkällä sivulla tehtiin ravilisäys. Sitten lisättiin tehtävään laukka ympyrällä puomikasan yli ja lävistäjällä ravilähestymisellä ristikko, jossa laukan vaihto toiseen kierrokseen ja sama ympyrä taas toisessa päädyssä. Tämän jälkeen tehtävää jatkettiin ympyrällä olevalla ristikolla, jolta nostettiin laukka ja lävistäjällä pystyllä vaihdettiin laukka, toisen päädyn ympyrälle lähdettiin taas ravissa ja tehtiin laukannosto ristikolta. Lopuksi tultiin koko tehtävää laukassa siten, että kaikki olivat pienehköjä (n 60-70 cm) pystyjä. Hyppääminen oli Sannan mukaan meillä helpon näköistä ja siltä se myös tuntui. Alussa oli hieman oikean laukan noston kanssa hapuilua ja välillä nousi vasen laukka oikean sijaan ristikolta. Isommilla esteillä laukka vaihtui kuitenkin hyvin.

Pitäisi joskus itsekseen harjoitella noita laukannostoja ympyrällä ristikolta. Tämä vaatisi kahden esteen rakentamista ympyröille, että harjoituksen voisi tehdä molempiin suuntiin, jos laittaa apupuomin maahan n 2,7 m ennen ristikkoa. Jos joku kerta on tallilla hiljaista niin voisi koittaa vaikka kavaleteilla tätä.

kuva syyskuun lopun kisoista c. Riina Laulajainen

xxx

Lisäksi ollaan käyty maastossa, jossa käytiin kunnolla laukkaulemassa ja löydettiin myös sopiva maastoeste, joka tultiin kerran molempiin suuntiin. 

Maastossa, siellä se meidän maastoeste siintää.

Kerran tässä myös peltoiltiin, Milka ei innostunut sen erityisemmin sänkkäristä. Ravaili ja laukkaili kyllä mielellään, mutta mitään intoutumista ei ollut ilmassa.

Nyt meinaa itelle iskeä syysflunssa ja litkinkin tässä parhaillaan flunssajuomaa, jossa on inkivääriä, valkosipulia ja sitruunaa pilkottuna ja keitettynä veden kanssa noin 5 min. ja sen jälkeen mukiin siivilän läpi kaadettuna ja hunajalla (kannattaa maun vuoksi laittaa reilusti) maustettuna. Nami ja jospa se flunssa tästä nopeasti ohi menisi. Pitää nyt tässä oloa kuulostella, että pystyykö huomenaamuna osallistumaan estevalkkaan...

Tää kirjoitus oli jäänyt lojumaan ilman julkaisua, niin voin tähän todeta että jätin tuon estevalkan välistä. Onneksi flunssakin siitä sitten nopeasti hellitti ja maastossa löydettiin taas uusia kivoja reittejä :)

Seuranmestaruuskisat ja uusi hevostuttavuus

Moi,

Meillä oli sunnuntaina seuranmestaruusestekisat, joissa yllättäen napattiin hopeamitali Milkan kanssa. Seniorimestaruus kilpailtiin korkeudella 80 cm AM5 (eli korotettu uusinta 90 cm). Tiesin toki, että kaiken onnistuessa nappiin, olisi mahdollisuus päästä mitaleille. Olin melko hermona aamupäivän, onneksi jännitys hellitti kun pääsi kisapaikallle ja hevosen selkään. Olimme hyvissä ajoin paikalla, kisat etenivät hieman verkkaiseen tahtiin, mutta parempi näin päin.

Verryttely sujui mukavasti, Milka tuntui olevan ihan hyvin kuulolla ja energisenä ja myös
verkkahypyt sujuivat hyvin. Radalle lähtiessä tein ennen lähtölinjaa hieman liian pienen laukkavoltin, joka söi vähän laukan tahtia, samalla huomasin että siellä kentän toisessa päässä olikin melko pehmeää ja ehkäpä siitä johtuen radan alku ei ollut paras mahdollinen. Milka taisi ponnistaa vähän kaukaa ja tasapainoni horjui ja oli tekemistä, että kestin kyydissä! Jollain muullakin esteellä oman tasapainon kanssa oli ongelmia, mutta muuten rata ja hypyt taisivat sujua ihan hyvin. Radan jälkeen fiilikset oli vähän sellaiset, että olisi se saanut hieman tyylipuhtaampi suoritus olla.. Kuulemma oli ollut kuitenkin ihan siistin näköistä ja tiet olivat omasta mielestäni ihan onnistuneet. Tämä oli nyt sitten ensimmäinen rata, joka jäi harmittavasti tallentamatta videolle! Kuvia radasta saan luultavasti myöhemmin.

Meitä oli 5 ratsukkoa, jotka pääsimme uusintaan. Verkassa n. 90 cm esteet näyttivät silmääni tosi isoilta ja tiedä sitten näyttikö Milkankin mielestä vai tartutinko epävarmuuden Milkaan, mutta verkka tuntui todella tahmealta. Milka alkoi jarrutella ennen esteitä ja otti pienen väliaskeleen tai lähes pydähdyksen ennen hyppyä. Kieltäähän se ei onneksi edes osaa, niin sitten hypättiin vähän huonommasta vauhdista ja rytmistä... En ottanut montaa hyppyä, mutta ensimmäinen taisi pystylle vähän epäonnistua, toinen epäonnistui sitten täysin ja teimme mahaplätsin pystyn päähän kaataen koko esteen, sitten kolmas onnistui suht hyvin. Yhden hypyn taisin ottaa okserille, joka tipahti, mutta siihen nähden hyvin, että pystylle oli jo tullut niin monta epävarmaa hyppyä. Liekö verryttelyesteet olleet 100 cm, niin isoilta ne mielestäni ainakin näyttivät (?).

Radalle lähdin kuitenkin ihan luottavaisin mielin. Ajattelin, että hypyt ovat varmasti parempia kun päästään tekemään ne kunnon ratatemmosta. No väärin ajateltu. Yritin ratsastaa pohkeella eteen, mutta ennen estettä taisi mennä itsellä taas hieman pupu pöksyyn, jonka Milkakin sitten huomasi ja monelle esteelle tuli taas lähes pysähdys ennen hyppyä... Saattoi olla että se verkan epäonnistunut mahaplätsikin vielä vähän kummitteli ja siksi hypyt oli niin varovaisia. Sarjan mennessä hyppyjen osalta pipariksi unohdin myös ratsastaa tiukemman uusintatien mitä olin suunnitellut ja viimeiselle esteelle taisimme tulla ristilaukassa. Radan jälkeen harmitti heikko oma suorittaminen! Pääasia tiestysti oli se, ettei yhtään puomia tullut alas. Milka tsemppasi hienosti yli lähes paikaltaankin :D. Sitten jännitettiin palkintojenjakoon kutsuttavia, olin ollut viimeinen lähtijä. Ja niin siinä kävi, että meidät kutsuttiin toisena palkintojenjakoon eli seuranmestaruus esteissä senioriluokan hopea napsahti kaulaan!!! Mahtavaa! Toki tyyli nyt oli mitä oli, onneksi ei ollut taitoarvostelu ;) Ja parantamisen varaa ainakin jäi taas seuraavaan kertaan. Lopputulokseen olin siis tyytyväinen, mutta itse ratoihin (varsinkaan tuohon uusintaan) en. Tässä video, mutta varoitan, ei kovin kaunista katseltavaa!

linkki videoon: https://youtu.be/dbffA5sa_cs

Mutta piru vie, kyllä mie vielä opin, onneksi on koko talvikausi aikaa treenata, jos se 90 cm alkaisi jo sujua kevään tullen :D Tiistaina käytiin mukavalla maastolenkillä ja perjantaina tarkoitus ottaa itsenäistä puomitreeniä ja lauantaina kouluilua. Ensiviikon maanantaina olisi kouluvalkka ja tiistaina sitten estevalkka. Näistä juttua sitten myöhemmin :)

xxx

Sitten tähän toiseen aiheeseen, eli uuteen heppatuttavuuteen. Oon nyt käyny pari kertaa ratsastamassa kaverin hevosella, jonka hän hommasi noin kk takaperin. Kyseessä on 14-vuotias lämminverinen ruuna, Saffi. Saffi on kiltti, hieman on temppuillut juoksuttaessa ja liinassa ratsastettaessa, mutta muuten siis ollut kiltti hoitaessa ja ratsastuksessa. Hevonen paljastuikin ihan osaavaksi ratsuksi, joka on herkkä avuille sekä ihan reipas menijä. Tasapaino on tällä hetkellä hieman heikohko ja varsinkin oikea laukka on hankalaa, lisäksi hänellä on hiukan huono tapa nykäistä ohjat välillä kädestä. Silloin tällöin voisin käydä Saffia liikuttamassa ja tehdä tehtäviä, mitkä auttaisi noihin hänen heikkouksiinsa. Tänään tein esim. aluksi paljon käyntityöskentelyä ja taivuttelua, laukannostoja ympyrällä väistöstä (väistätin takaosaa sisään ja siintä suoraan suoristaessa laukannosto) ja ihan suoraan ratsastusta ravissa. Tultiin myös käynnissä ja ravissa yksittäistä puomia, joka sekään ei näyttänyt olevan hänelle mikään uusi asia. Joten jatkossa myös varmaan kuulumia Saffista silloin tällöin luvassa :)

Tässä muutama kuva ekalta ratsastuskerralta:

Saffi.