Seuranmestaruuskisat ja uusi hevostuttavuus

Moi,

Meillä oli sunnuntaina seuranmestaruusestekisat, joissa yllättäen napattiin hopeamitali Milkan kanssa. Seniorimestaruus kilpailtiin korkeudella 80 cm AM5 (eli korotettu uusinta 90 cm). Tiesin toki, että kaiken onnistuessa nappiin, olisi mahdollisuus päästä mitaleille. Olin melko hermona aamupäivän, onneksi jännitys hellitti kun pääsi kisapaikallle ja hevosen selkään. Olimme hyvissä ajoin paikalla, kisat etenivät hieman verkkaiseen tahtiin, mutta parempi näin päin.

Verryttely sujui mukavasti, Milka tuntui olevan ihan hyvin kuulolla ja energisenä ja myös
verkkahypyt sujuivat hyvin. Radalle lähtiessä tein ennen lähtölinjaa hieman liian pienen laukkavoltin, joka söi vähän laukan tahtia, samalla huomasin että siellä kentän toisessa päässä olikin melko pehmeää ja ehkäpä siitä johtuen radan alku ei ollut paras mahdollinen. Milka taisi ponnistaa vähän kaukaa ja tasapainoni horjui ja oli tekemistä, että kestin kyydissä! Jollain muullakin esteellä oman tasapainon kanssa oli ongelmia, mutta muuten rata ja hypyt taisivat sujua ihan hyvin. Radan jälkeen fiilikset oli vähän sellaiset, että olisi se saanut hieman tyylipuhtaampi suoritus olla.. Kuulemma oli ollut kuitenkin ihan siistin näköistä ja tiet olivat omasta mielestäni ihan onnistuneet. Tämä oli nyt sitten ensimmäinen rata, joka jäi harmittavasti tallentamatta videolle! Kuvia radasta saan luultavasti myöhemmin.

Meitä oli 5 ratsukkoa, jotka pääsimme uusintaan. Verkassa n. 90 cm esteet näyttivät silmääni tosi isoilta ja tiedä sitten näyttikö Milkankin mielestä vai tartutinko epävarmuuden Milkaan, mutta verkka tuntui todella tahmealta. Milka alkoi jarrutella ennen esteitä ja otti pienen väliaskeleen tai lähes pydähdyksen ennen hyppyä. Kieltäähän se ei onneksi edes osaa, niin sitten hypättiin vähän huonommasta vauhdista ja rytmistä... En ottanut montaa hyppyä, mutta ensimmäinen taisi pystylle vähän epäonnistua, toinen epäonnistui sitten täysin ja teimme mahaplätsin pystyn päähän kaataen koko esteen, sitten kolmas onnistui suht hyvin. Yhden hypyn taisin ottaa okserille, joka tipahti, mutta siihen nähden hyvin, että pystylle oli jo tullut niin monta epävarmaa hyppyä. Liekö verryttelyesteet olleet 100 cm, niin isoilta ne mielestäni ainakin näyttivät (?).

Radalle lähdin kuitenkin ihan luottavaisin mielin. Ajattelin, että hypyt ovat varmasti parempia kun päästään tekemään ne kunnon ratatemmosta. No väärin ajateltu. Yritin ratsastaa pohkeella eteen, mutta ennen estettä taisi mennä itsellä taas hieman pupu pöksyyn, jonka Milkakin sitten huomasi ja monelle esteelle tuli taas lähes pysähdys ennen hyppyä... Saattoi olla että se verkan epäonnistunut mahaplätsikin vielä vähän kummitteli ja siksi hypyt oli niin varovaisia. Sarjan mennessä hyppyjen osalta pipariksi unohdin myös ratsastaa tiukemman uusintatien mitä olin suunnitellut ja viimeiselle esteelle taisimme tulla ristilaukassa. Radan jälkeen harmitti heikko oma suorittaminen! Pääasia tiestysti oli se, ettei yhtään puomia tullut alas. Milka tsemppasi hienosti yli lähes paikaltaankin :D. Sitten jännitettiin palkintojenjakoon kutsuttavia, olin ollut viimeinen lähtijä. Ja niin siinä kävi, että meidät kutsuttiin toisena palkintojenjakoon eli seuranmestaruus esteissä senioriluokan hopea napsahti kaulaan!!! Mahtavaa! Toki tyyli nyt oli mitä oli, onneksi ei ollut taitoarvostelu ;) Ja parantamisen varaa ainakin jäi taas seuraavaan kertaan. Lopputulokseen olin siis tyytyväinen, mutta itse ratoihin (varsinkaan tuohon uusintaan) en. Tässä video, mutta varoitan, ei kovin kaunista katseltavaa!

linkki videoon: https://youtu.be/dbffA5sa_cs

Mutta piru vie, kyllä mie vielä opin, onneksi on koko talvikausi aikaa treenata, jos se 90 cm alkaisi jo sujua kevään tullen :D Tiistaina käytiin mukavalla maastolenkillä ja perjantaina tarkoitus ottaa itsenäistä puomitreeniä ja lauantaina kouluilua. Ensiviikon maanantaina olisi kouluvalkka ja tiistaina sitten estevalkka. Näistä juttua sitten myöhemmin :)

xxx

Sitten tähän toiseen aiheeseen, eli uuteen heppatuttavuuteen. Oon nyt käyny pari kertaa ratsastamassa kaverin hevosella, jonka hän hommasi noin kk takaperin. Kyseessä on 14-vuotias lämminverinen ruuna, Saffi. Saffi on kiltti, hieman on temppuillut juoksuttaessa ja liinassa ratsastettaessa, mutta muuten siis ollut kiltti hoitaessa ja ratsastuksessa. Hevonen paljastuikin ihan osaavaksi ratsuksi, joka on herkkä avuille sekä ihan reipas menijä. Tasapaino on tällä hetkellä hieman heikohko ja varsinkin oikea laukka on hankalaa, lisäksi hänellä on hiukan huono tapa nykäistä ohjat välillä kädestä. Silloin tällöin voisin käydä Saffia liikuttamassa ja tehdä tehtäviä, mitkä auttaisi noihin hänen heikkouksiinsa. Tänään tein esim. aluksi paljon käyntityöskentelyä ja taivuttelua, laukannostoja ympyrällä väistöstä (väistätin takaosaa sisään ja siintä suoraan suoristaessa laukannosto) ja ihan suoraan ratsastusta ravissa. Tultiin myös käynnissä ja ravissa yksittäistä puomia, joka sekään ei näyttänyt olevan hänelle mikään uusi asia. Joten jatkossa myös varmaan kuulumia Saffista silloin tällöin luvassa :)

Tässä muutama kuva ekalta ratsastuskerralta:

Saffi.

Tilannepäivitystä ja suunnitelmia

Moi,

Ajattelin että on aika koota taas ajatuksia tämän hetkisestä ratsastuksellisesta tilanteesta ja suuremmista kehitystarpeista ja suunnitelmista. Kesän kisakauden päättyessä on aika alkaa suunnata katsetta jo myös treenien muodossa ensi keväälle. 

Tein vuoden alussa postauksen (linkki postaukseen) vuoden tavoitteista ja voin nyt tässä samalla käydä vähän läpi, miten ne ovat onnistuneet: 

Yleistä pohdintaa ratsastuksesta on vuoden alussa tullut pohdittua tähän malliin:

"Oon välillä miettiny, et pitäiskö keskittyä enemmän joko esteratsastukseen tai kouluratsastukseen? 
Välillä on tullu mieleen myös se, että oonko liian ryppyotsainen ja pikkutarkka tavoitteineni, mitä jos hauskuus unohtuu ja ainoastaan kehittyminen on onnistumisen mittari? Jos jokainen ratsastuskerta tähtää kehitykseen ja siitä tulee pakkomielle, jos tuntee ittensä epäonnistuneeksi jos ei saavutakaan niitä itselleen asettamia tavoitteita? Jos mielekkyys katoaa siten koko hommasta?" 

Niin ajankohtaista yhä... Juuri viime postauksessa pohdin mm. epäonnistumisen tunteita. Esteratsastus on nyt tällä hetkellä miun ykköslaji, johon Milkalla on myös lahjoja joten sen kanssa on kiva harjoitella, lisäksi se on varma hyppääjä (ei ole koskaan kieltänyt) ja sitä myötä aivan loistava opetusmestari tällaiselle keltanokalle :D Este ja kouluvalmennusten suhdetta olen miettinyt, että kuinka usein kannattaisi ottaa este- tai kouluvalkkaa. Tällä hetkellä on taloudellisesti mahdollista ottaa keskimäärin yksi valmennustunti viikossa ja mietin ensin jos tähän loppusyksyyn ottaisi joka toinen viikko toista lajia. Pääasiallinen valkku oli kuitenkin sitä mieltä, että noin 2-3 viikkoa estetunteja ja sitten 1 koulutunti väliin voisi olla hyvä. Milka hyppää tällä hetkellä vain miun kanssa, niin sillekin on hyvä ettei tule niin pitkiä taukoja hyppäämisestä usein ja tietysti kun tähtään enemmän estekisoihin, niin on parempi treenata nyt niitä enemmän.

Tavoitteista tuumasin seuraavaa vuoden alussa:

"estepuolella haluaisin oppia hyppäämään rataa, tavoiteratakorkeus voisi olla 60 cm, estevalkoissa tavoitteena on rohkeuden lisääntyminen, rimakauhu meinaa iskeä jos tulee vähänkään normaalista korkeampia esteitä... tavoite saada myös katse ylös pysyvästi!"


- Mission accomplished! Enää ei pelota korkeammat esteet ja tavoitekorkeus on jätetty taakse jo ensimmäisten kisojen jälkeen.
- Nyt tavoitteena ensi vuodelle aluelupa ja radat 80-90 cm (100 cm taitaa olla liian kova tavoite vielä 
ensi vuodelle).
- Teknisesti tärkeimpiä kehityskohteita omassa hyppäämisessä saada esteistunta paremmaksi; mukautuminen hyppyyn, jalat paikallaan (nyt tuppaa isommissa hypyissä pohkeet lähtemään liikaa taakse) ja paino sinne kantapäille. Miun on opittava ratsastamaan rohkeammin, jolloin Milka ponnistaa kauempaa ja hyppy on terävämpi. Nyt Milka ottaa usein pikkuaskeleen kanssani ennen estettä jos en itse topakasti pyydä hyppyä kauempaa. Ilmeisesti yrittää pelastaa miut, että pysyn kyydissä :D Tavoitteena saada ratarutiinia lisää, jolloin kisajännityskin jäisi toivon mukaan vähän vähemmälle.

Tässä kuvassa näkyy hyvin tuo ongelma, että jalka lähtee taakse, eikä asento ole mitenkään tasapainoinen isommassa hypyssä. Treeniä siis! c. M.Märkälä

"koulupuolella tavoitteena on oman istunnan ja apujen annon kehittäminen - perusratsastuksen parantaminen lienee paras termi. Ihailen eleetöntä, vakaata, hevosen liikkeitä myötäävää ja ryhdikästä ratsastusta, nämä siis myös itsellä tavoitteina. Pari koulukisastarttia olisi kiva saada, tämä vuosi taitaa mennä vielä Helppo C tasolla, jossa yli 60 % tulos olisi tavoitteena."

- Kyllä perusratsastus on varmaan kauden edetessä mennyt jonkun verran eteenpäin, ainakin istunta harjoitusravissa on parantunut ja olen nyt ruvennut ymmärtämään mm. ratsastamista peräänantoon. Yhtään koulukisastarttia ei ole tullut otettua. Tavoitteena vielä loppuvuodelle yhdet koulukisat. Ensi vuodelle tavoitteena myös parit koulukisat (taso Helppo C-Helppo B). Yksi unelma ensi vuodelle olisi päästä Harjuun helppoon kenttäkisaan :) Joten sitäkin silmälläpitäen täytyy myös koulupuolta treenata! Ratsastuksellisesti tavoitteina on tietysti apujen käytön tehokkuus, siisti ratsastus ja hevosen pysyminen peräänannossa useammin kuin silloin tällöin.

Kesällä päästiin käymään yhdessä kenttävalkassa. Kipinä kenttään syttyi :) c.H.Purhonen

"Yhtenä tavoitteena rentous, hauskuus ja harjoittelun monipuolisuus. Esteitä, puomeja, törppöjen hyväksikäyttöä (hahaa), maastoa, ilman satulaa humputtelua, ilman jalustimia menoa yms. Ja sen olen kyllä huomannut että on parasta olla jonkinlainen suunnitelma siitä, mitä aikoo harjoitella kun menee ratsastamaan." 

Amen. Tähän oli hyvä saada muistutus taas juuri nyt kun tuntuu että treenaaminen on muuttunut taas välillä turhan vakavaksi. Eli löysemmin rantein, monipuolisesti ja treenaaminen hauskaksi sekä itselle että hevoselle :) Luin aiheesta mahtavan blogitekstin Kootussa Ravissa -blogissa, tässä linkki kirjoitukseen. Ja tosiaan suunnitelma valmiiksi mitä treenataan milloinkin, niin ei mene päämäärättömäksi haahuiluksi.

Näillä eväillä eteenpäin :) Taas tuntui motivaatiota löytyvän talven treenikaudelle.

Monimutkaista

Helppo samaistua monesti ratsastuksesta kuulemaani sitaattiin "mitä enemmän oppii sitä enemmän on opittavaa" eli koskaan et ole ratsastajana valmis vaan aina löytyy uutta opittavaa. Tuntuu siltä, että myös opittavien asioiden vaativuustaso nousee ja alkeet onkin ihan helppoja verrattuna "vaikeampaan" tasoon. Olin tässä muutaman päivän innoissani, kun opin lisää kouluistunnasta ja hevosen ratsastamisesta peräänantoon/tuntumalle, mutta nyt jo masentaa kun alkaa tuntua, että siitä peräänannosta tulee sellainen peikko, että jos en saakaan sitä ratsastettua niin tuntuu kuin koko ratsastuskerta olisi epäonnistunut. Eli tieto siitä kun teoriassa tiedän kuinka homman pitäisi mennä, eikä se sitten menekään aina niin, saa aikaan myös epäonnistumisen tunteita ja turhaa jännittymistä :( Pelottaa myös etten nauti niin paljon ratsastuksesta jos sillä on vain se yksi päämäärä, joka määrittelee onko ratsastuskerta onnistunut vai ei (ja määritelmän asetan siis minä itse itselleni). Ehkä menee jo turhan dramaattisuuden puolelle... Eilen puhkuin intoa kuin ilmapallo uusista opeista ja tänään tuntuu sitten tältä. Huomenna voi olla jo aivan uudet sävelet. Ehkäpä pitäisi antaa itselle aikaa uuden tiedon omaksumiseen... Onko tälläiset tunteet tuttuja muille?

Mitäs muuta kuuluu? No, kolmeen viikkoon en ole hypännyt ollenkaan. Viikon päästä olisi kisat, onneksi tiistaina on tulossa Sannan estetunti. Toivottavasti "taito" ei ole päässyt katoamaan. Milka on kyllä hypännyt, jopa suomenhevosluokan aluehopealle asti, Onnea!!! Kyllä oli jännää olla katsomassa kisoja, yhtä jännittävää katsomossa kuin ratsaillakin.

Kaakkois-Suomen aluemestaruuskisojen suomenhevosmitalistit.

Milka, hopeamitalisti. Joku on syönyt vähän herkkuja ;)

Olen ottanut nyt muutaman kouluvalmennustunnin, joilla on keskitytty lähinnä omaan istuntaan ja siihen tuntumalle ja pyöreäksi ratsastamiseen. Tässä listattuna oppeja, joita on jäänyt mieleen kouluvalkoista:
- kannattaa aloittaa Milkan kanssa työskentely siten, että antaa sen ravata ja laukata rennosti eli saa sen ns. käynnistymään, jonka jälkeen se on sitten valmiimpi myös taipumaan ja pyöristymään. Tämän aikana voi sitten tehdä itse istuntaharjoituksia esim. istua 2 askelta ylhäällä ja 2 alhaalla, mikä kehittää omaa tasapainoa.
- harjoitusravissa ajatus takajalkojen tahdissa "juoksuun" lantio rentona
- ratsastaminen pohkeilla kohti tuntumaa
- tuntuman tarjoaminen rennolla kädellä, eli tuntumaa ei saa vaatia liian kovalla ohjastuntumalla vaan se täytyy tarjota hevoselle, jolloin hevonen itse "loksahtaa" tuntumalle kun ratsastaa jalalla oikein ja pitää tuntuman tasaisena - tässä hankaluutena vielä ulko- ja sisäohjan välinen tasaisuus ja suhde, eli ulko-ohjan tulisi tarjota tukea ja sisäohjalla pitäisi samalla päästä myötäämään
- hevosen tulee olla pohkeen edessä ja takajalkojen kulkea kovempaa kuin etujalkojen, joilloin peräänanto on mahdollista
- kädet alhaalla ja vähän leveämmällä
- lantion ja ylävartalon kääntäminen menosuuntaan, "astuminen ulkolonkalla eteen" - hankaluuksia oikeaan kierrokseen mentäessä, jolloin jään kiertymään ulospäin, tuntuu että jos käännyn sisäänpäin niin Milka kaatuu sisäänpäin myös eli pungemme nyt toisia vastaan

Niin paljon on tullut uutta infoa, että ihanaa, mutta ah niin monimutkaisen hirvittävää :D ei oo helppoo yrittää oppia ratsastamaan...

Kahdet kisat videoina

Lyhyt postaus elokuun puolivälin ja lopun kisoista videoineen.

Elokuun puolivälissä kävimme Milkan ja hänellä viime kaudella enemmän kilpailleen Amandan kanssa Pirholassa hyppäämässä molemmat 80cm arv. AM5 eli puhtaalla perusradalla korotettuun 90 cm uusintaan. Amanda ratsasti perusradan ensin ja teki varman puhtaan radan. Pidimme verryttelyt lyhyenä, jotta Milka jaksaa mahdolliset 4 lähtöä, kenttä oli myös aika pehmeässä kunnossa. Joten kun oli oma vuoroni niin otin vain vähän ravia ja pari hyppyä kummastakin suunnasta. Verryttelyhypyt ei ollut mitenkään loistokkaita, joko olin itse myöhässä tai sitten Milka tiputti, joten radalle lähtiessä olo ei ollut mitenkään kovin luottavainen. Radalla unohdin sitten ratsastaa ja ajelehdin enemmänkin esteeltä toiselle. Kakkosella otettiin kunnon kosketus ja kuutosen olemassaolon meinasin totaalisesti unohtaa ja tulikin pikku hoppu kääntää sille. Onneksi saatiin sentään perusrata puhtaasti ja päästiin vielä uusintaan! Uusinnassa sama kakkonen koitui kohtaloksi, kun se tipahti tällä kertaa. 90 cm estekorkeus hieman hirvitti ja rata menikin hiukan esteiden kyttäämiseen osaltani. Mutta hengissä selvittiin, onneksi on hevonen joka kyllä hyppää, kuskille vaan "hiukan" taitoa ja rohkeutta matkaan! Amanda teki omassa uusinnassaan viimeiselle esteelle tiukan tien, joka palkittiinkin kisan voitolla. Hienoa :)!!!

Videolla on perusrata ja uusinta peräkkäin. Radat oli tosi lyhyitä, joten hyvin jaksoi Milkakin hyppiä.

Linkki videoon https://www.youtube.com/watch?v=eBHpQNgcTxQ

Viime sunnuntaina hyppäsin sitten Milkalla 2 luokkaa Iran (oma seurani) kisoissa. Mentiin 80 cm, jossa oli aika-arvostelu ilman uusintaa ja vapaavalintainen korkeus, johon valitsin 80-90 cm. Pitää vähän kiusata itseä tuolla 90 cm:llä vaikka Pirholan jälkeen tuntuikin, että se on vielä minulle liian korkea. Milka oli vähän keskittymätön ja itselläni oli koko päivän ihme vetämätön olo. Siihen nähden kisat sujuivat tosi hyvin, 2. ja 1. sija tupsahtivat yllätyksekseni. Fiilikset oli kuitenkin vähän ristiriitaiset, kun ratsastus oli vähän höseltämistä. Isommissa hypyissä olin myöhässä ja mm. ykköstä kolisteltiin ihan urakalla molemmissa luokissa. Tässä ratavideot:

80 cm, linkki videoon: https://www.youtube.com/watch?v=hKka6lB4RR8

80-90 cm, linkki videoon https://www.youtube.com/watch?v=I4_mcZ8lMm0

Nyt viikonlopuksi Ypäjälle nauttimaan Suomenhevosista ja ottamaan mallia parhaiden suokkien menosta :D Hyvää viikonloppua!

Aikuisten viikonloppuratsastusleirillä

Moi,

Pari viikkoa (vähän enemmän, julkaisu on venynyt!) sitten kävimme kahden kaverin kanssa Punkaharjulla Mannilan Ratsutallilla viikonloppuratsastusleirillä. Leiri oli vain meille kolmelle, joten saimme toivoa tuntien ja teorioiden sisällön. Majoitumme parin sadan metrin päässä tallista. Majapaikkana meillä oli venevajan näköinen mökki vedenrajassa. Olimme tyytyväisiä majoitukseen ja ruokailuihin, ruoat saimme ravintolasta, jossa oli useimmiten pieni noutopöytä. Paikka oli todella kaunis, järven rannalla oleva leirintälue-hotelli-ravintola. Paikassa oli kiva hyväpohjainen uimaranta, jonne oli kiva pulahtaa hikisen ratsastustunnin jälkeen. Ilmatkin sattuivat mukavasti suosimaan.

Maisemaa menomatkalla.

Hotelli/ravintola jossa söimme.

Meidän nukkumapaikka, sisältä ihan siisti mökki.

Saavuimme paikalle perjantaina klo 17 ja majoittumisen ja ruokailun jälkeen meillä oli istuntatunti. Istuntatunnilla ope katsoi istuntaamme käynnissä ja ravissa ja antoi kaikille ohjeita ja parannuskehotuksia. Itselläni asia, joka kaipasi eniten korjaamista, oli lonkkien kireys ja mukautumisen puute hevosen liikkeisiin. Sain todella keskittyä siihen, että jalat pysyvät rentoina ja lonkat pääsisivät aukeamaan eikä reidet/polvet puristaisi satulasta. Tähän täytyy nyt ruveta toden teolla kiinnittämään huomiota venyttelemällä ja tekemällä lonkkia avaavia harjoitteita sekä hevosen selässä että kotona. Hevosen selässä tehtävä hyvä liike on nostaa jalkoja ylöspäin siten että pohje pysyy lähellä hevosen kylkeä ja sitten venyttää jalkoja kantapää edellä kohden hevosen takajalkoja. Otimme myös liinassa ravia ja laukkaa, jolloin pystyi keskittymään istuntaan paremmin. Tosin ratsuni Mustis, ei oikein ollut innokas laukkaamaan liinassa ja samalla sai huolehtia myös ohjaamisesta ja siitä, että laukka pysyisi yllä. Ravi oli Mustiksella oikein mukavaa ja sen ravissa oli helppo istua myös harjoitusravissa,

Mustis pesulla.

Lauantaina meillä oli aamupäivällä puomi/estetunti. Ratsuksi sain Waltsun, joka oli hoikahko isoaskeleinen puoliverinen. Onneksi hyppäsimme tosi pieniä esteitä, niin vaikeantuntuista hyppääminen oli :D Waltsulla oli niin keinuva ja pehmeä laukka, että oli vaikeaa tuntea milloin sen etujalat menivät maahan, joten kaikki etäisyydet olivatkin sitten sen mukaisesti vähän sinnepäin... Mutta kivaa oli jokatapauksessa :)! Parasta oli toisen leiriläisen ilo, kun oli niin onnellinen kun hyppäsi pitkästä aikaa ja onnistuneesti.

Etualalla Waltsu, taustalla Mustis ja Tupla.

Iltapäivällä meillä oli teoriatunti, jolle toivoimme itse aiheen. Jenni sai kertoa meille "Mitä täytyy ottaa huomioon kun hankkii omaa hevosta?" Tämä olikin todella mielenkiintoinen aihe kun mielessä on kuitenkin ajatus, että mitä jos oma hevonen sitten joskus, mieluiten tietenkin vaikka heti, mikä ei nyt kuitenkaan ole tällä hetkellä ihan realistista ;) Ensimmäinen ja tärkein asia on, että selvittää itselleen mihin käyttöön ja mille tasolle on hevosta etsimässä, jotta harrastaminen olisi sitten mielekästä. Parempi on jos hevosen taso olisi hieman korkeampi kuin matalampi siitä mitä etsitään. Keskustelimme siitä, kuinka kannattaa käydä tutustumassa hevoseen ja suorittaa koeratsastus. Olisi hyvä jos hevosen saisi laittaa itse kuntoon, sitten hevonen olisi hyvä nähdä toisen ratsastamana ja sen jälkeen ratsastaa itse. Myös pieni maastokävely voisi olla paikallaan jos haluaa maastoiluun sopivaa hevosta ja myyjä on kertonut hevosen olevan tottunut maastoilija. Hevosen reaktioita yksin talliin jäämiseen ja sen reagoimiseen tallin tapahtumiin, ihmisiin ja ääniin kannattaa myös seurata. Kävimme katsomassa tallissa olevaa paria hevosta "ostajan" silmin ja teimme havaintoja koskien niiden käytöstä ja rakennetta. Myös jalkoihin kannattaa kiinnittää huomiota ja tunnustella niitä mahdollisen turvotuksen varalta. Puhuimme myös paljon muista asioista. Harmi kun ei tullut heti kirjoitettua niitä ylös, kun ei tässä nyt enää niitä muista... Teorian jälkeen kävimme maastotunnilla.
Illalla söimme ja saunoimme rantasaunassa. Touhukkaan päivän jälkeen uni maistui :)

Tallin komea ori (ei ratsastuskoulukäytössä)

Poniosastoa, tuo mustavalkoinen oli siis oikeasti NIIN pieni ja söpö :)

Usko.

Sunnuntai aloitettiin koulutunnilla, jossa teimme mm. väistöjä käynnissä ja ravissa ja laukkaa ympyröillä. Ratsuna minulla oli Usko, vankka suomenhevonen, joka oli oikein mukava ratsastaa ja välillä jopa meni ravissa peräänantoon kunhan vain tajusin rajoittaa ravin rytmiä vähän hiljemmaksi.

Iltapäivällä meillä oli teoriatunti ennen leirin viimeistä ratsastusta aiheesta "verryttely este- ja koulukisoissa". Eli Jenni kertoi meille pääperiaatteita kisaverryttelystä ja omista hyviksi havaitsemistaan käytännöistä. Tästä päällimmäisenä jäi mieleen, että mieluummin lyhyempi verryttely kuin se että hevonen on jo valmiiksi väsynyt kisaradalla, Radalla olisi kuitenkin käytettävä ne parhaat paukut. Kisaverryttelyssä ei kannata ruveta hiulaamaan niitä vaikeimpia liikkeitä tai hypätä hevosen maksimikorkeuksilta, jotta energiaa riittää radalla ja hevoselle ei tule verkassa tuskastumista siitä, että siltä vaaditaan silloin liian vaikeita asioita. On tärkeää siis ylläpitää sekä hevosen että ratsastajan hyvää ja mahdollisimman rentoa mieltä ennen kisasuoritusta. Verkassa ei myöskään kannata käydä esittämään täydellistä ratsastusta vaan ratsastaa ihan samalla lailla kuin kotonakin. Lisäksi jokaiselle hevoselle optimaalista verkkaamista voi harjoitella kotona ja tehdä ratsastuskerrasta "verryttelyharjoituksen" ja kun hevonen tuntuu valmiilta radalle, voi harjoituksen päättää siihen tai tehdä koulu- tai esterataharjoituksen verkan perään.

Tupla.

Viimeisellä tunnilla hyppäsimme taas pieniä esteitä, nyt hieman pidempinä sarjoina. Mukana oli myös puomit kolmena laukkapuomina, jotka olivat mutkassa ennen suoraa linjaa ristikolle/pienelle okserille, Esteet olivat hyvin maltillisella korkeudella n. 50 cm... Se oli oikein hyvä juttu kun hyppäsi vieraalla hevosella. Menin Tuplalla (pikku-suokki), joka vaati laukan ylläpitoon melkoisen paljon pohjetta. Liekö ollut ponilla jo väsymystä pitkästä kesästä, kun oli kuulemma normaalia tahmeampi. Sain olla myös tarkkana, etten puristanut polvella, kun Tupla oli asiasta tarkka. Viimeiselle okserille hyppy lähti askeleen kauempaa mitä luulin ja jäin hypyssä sitten tietenkin jälkeen. Selässä pysyttiin kuitenkin :)

Kaikenkaikkiaan mukava leiri; ihana paikka, kiva ja hyvä ope, rentoutumista omien kamujen kanssa ja valmiissa ruokapöydässä murkinoimista sekä kaikkein parasta oli tietysti kiltit ja mukavat hevoset :D Suosittelen!