Reilu viikko sitten avattiin Milkan kanssa estekisakausi I-tason kisoissa luokissa 70 cm ja 80 cm. Valkku Sannan kanssa oli puhetta, että mennään nyt hallikausi näillä korkeuksilla (arvostelulla AM5 myös 90 cm ok) ja katsotaan sitten kesällä josko voidaan hypätä myös 90 cm ratoja. Tämä sopii kyllä miulle paremmin kuin hyvin. Kyllä tuossa 80 cm korkeudessa on ihan riittävästi haastetta. Nyt olen päässyt siihen pisteeseen, ettei se korkeus enää mitenkään hetkauta ja hirvitä, joten nyt tällä tasolla on hyvä keretä vain arvokasta ratarutiinia ja kokemusta, sitä kun on vielä kuitenkin niin vähän takana (ekat estekisani ikinä olivat siis viime keväänä). Ennen kisakertomusta kerron viimeisestä treenistä ennen kisoja.
c. Mirkka Heiskanen, kiitos! ihania kuvia :)
xxx
Kisat oli lauantaina 30.1. ja viimeiset treenit ennen kisoja oli saman viikon keskiviikkona. Pienestä väärinkäsityksestä johtuen sainkin yksityisvalmennuksen ja Sanna laittoikin sitten meidät kunnolla töihin :) Alussa Milka oli vähän jähmeä ja pohkeen takana kun tehtiin väistöjä ravissa keskihalkaisijalta uralle. Hyppelyt aloitettiin ravilähestymisillä ristikoille, jotka sijaitsivat kuten kuvassa (pystyn ja okserin paikalla).
Esteille tultiin kokoajan kuvan oikeasta reunasta kahdeksikon mallisesti. Aloitettiin tulemaan ravissa nostaen laukka ristikolta ponnistuspuomilla (okserin ja pystyn paikalla). Eli okserin kohdalta oikea laukka ja päädyn kautta (ravi ennen lävistäjälinjaa) pystyn kohdalla olleelle ristikolle, jolta sitten vasen laukka. Tällaista harjoitusta olisi hyödyllistä tulla myös itsenäisestikin. Seuraavaksi nostettiin ristikot pieniksi pystyiksi ja tultiin laukkalähestymisellä. Päädyissä tehtiin pääty-ympyrät laukassa puomien yli. Laukka vasemmasta oikeaan ei aina vaihtunut, vaan se piti korjata vasta esteen jälkeen. Jouduin kovasti keskittymään ja tekemään töitä sekä pohkeella että ohjalla asettaen, että laukka vaihtui tähän suuntaan. Toiseen suuntaan se meneekin niin automaattisesti, että Sanna jo kehotti ratsastamaan vaihto silti, vaikka hevonen sen aina tekeekin, jotta opin ratsastamaan myös vaihdon tähän suuntaan. Eihän sitä tiedä jos joskus tulisi muillakin hevosilla hypättyä. Milka oli hieman jyrämäinen eikä aina tahtonut kääntyä ihan niin kevyesti kuin olisin toivonut, lisäksi se meni pää vähän liian alhaalla ollen vahva edestä ja selässä sai tehdä töitä jotta nenää olisi saanut ylemmäs. Samaa tehtävää jatkettiin siten, että okseri ja pysty nostettiin isommiksi, pääty-ympyrät tultiin kuten aiemmin. Lävistäjälinjalle tullessa oli tärkeää olla kääntämättä linjalle liian aikaisin, piti malttaa tulla uraa pitkin ennen linjalle kääntämistä ja tämä vaati huolellisen kulman ratsastamisen.
Lopuksi tultiin vielä siten, ettei ratsastettu päätyyn asti vaan käännettiin puoliympyrän muodossa toiselle uralle heti kun tultiin esteeltä lävistäjälinja uralle. Eli esteet tulivat aika nopeasti eteen, kokoajan sai olla kääntymässä ja tekemässä. Tässä tuli taas ilmi se miten tärkeää katse oli pitää kokoajan esteessä, nyt tuli vähän liikaa tuijoteltua ratsastettavaa linjaa ja hevosen niskaa. Onneksi Sanna muistutteli asiasta. Esteitä oli myös nostettu jo kunnon korkeuksiin ja pysty varsinkin näytti omaan silmääni tosi isolta. Olisiko ollut n.95 cm tai jotain sinne päin. Tuntui, että pomppasin ihan eri tavalla irti satulasta hypyssä ja laskeutumisessa kuin yleensä, joten hyppy oli isompi mihin olen yleensä tottunut. Näillä korkeuksilla laukat vaihtuivat lähes aina (vasen aina ja oikeakin useimmiten) ja Milka ei muuten ottanut yhtään puomia koko tunnin aikana! Kun tätäkin tehtävää tultiin aika kauan putkeen, ties montako kierrosta, alkoi mieleen hiipiä ajatus että jaksaakohan se Milka vielä hypätä kun se puuskutti ja askel tuntui käyvän välillä raskaaksi, tuli tuijoteltua liikaa sitä pystyäkin sitten. Tälläisiähän ei pitäisi ajatella... No onneksi sitten pälkähti päähän että kai Sanna tietää että se jaksaa, eikä teettäisi tehtäviä mistä ei selvitä. Jaksoihan se, mutta kyllä oli kova treeni, varmaan kovin missä olen itse mukana ollut. Hieman treenien jälkeen mietitytti sitten Milkan palautuminen kisoihin mennessä, mutta hyvin oli jalat kevenneet jo lauantaiksi ;)
xxx
Lauantaina lähdettiin sitten tosiaan kisoihin. Kisapaikalla olin juuri ajoissa, mutta en ollut huomioinut hevosen varustamiseen kuluvaa aikaa ja kun olimme vielä liikkeellä omalla sakilla (minä, mies ja poika) niin kiirettä pukkasi... Eli radan kävelyssä ja verryttelyssä olin sitten vähän myöhässä. Radan kävely meni vähän juosten, onneksi sain kävellä sen loppuun vaikka virallisesti verkka alkoikin jo (verkka ryhmissä maneesissa). Radankävelyaika oli sitten pois siitä omasta verkka-ajasta ja Milkan verkkailu tuntuikin jäävän liian lyhyeksi. Vähän ehdittiin ravata kun piti ottaa jo verkkahypyt. Milka tuntui aika vinolta oikealle varsinkin laukassa, mutta sillä oli mentävä. En osannut lähteä asiaa siinä hötäkässä korjaamaan. Onneksi olimme viimeiset lähtijät, joten ehdin vielä kävelyttää Milkaa pihalla ja katsoa muutamat suoritukset ennen omaani. Tässä vaiheessa huomasin sitten onnekseni senkin että radalla olikin 13 estettä. Olin luullut että nro 12 on viimeinen :D!!
molemmat kuvat c. Mirkka Heiskanen
70 cm rata meni ihan ok. Videolta katsoessa laukka on hyvää, jotkut lähestymiset tulevat liian lähellä ns. puolikkaaseen askeleeseen. Olisin hyvinkin voinut pyytää Milkaa ponnistamaan kauempaa. Osa lähestymisistä oli taas oikeinkin hyviä. Milka tuntui hieman vahvalta, mutta ei kuitenkaan sellaiselta että ihan kiikuttaisi menemään, vastasi myös pidätteisiin. Uusinnassa koitin ratsastella pienempiä teitä, jossa onnistuinkin ihan mukavasti. Palkintona 1. sija, jippii!
Kunniakierroksella c. Mirkka Heiskanen
70 cm rata, linkki videoon
80 cm radan kävelystä olin TAAS myöhässä kun kävin sitten juuri silloin vessassa, enkä ennen sitä jolloin siihen olisi ollut kyllä aikaakin. Molemmat radat oli pitkiä ja sisälsivät hieman erikoisia reittejä päästä päähän, niin nyt ei ollut kyllä kovin helppoa muistaa 80 cm rataa. Hieman jäi sattuman varaan tulenko radalla muistamaan sen vai en... Verryttelyssä vasempaan suuntaan verkkaesteenä oli videolla näkyvä punavalkoinen pysty (3. ja uusinnan eka este), joka on lähimpänä kameraa. Siihen otin 3 hyppyä ja kaikki epäonnistuivat. Ekana lähestyminen meni ihan juureen ja sille tuli puolikkaasta askeleesta kunnon hissihyppy. Toisella ja kolmannella kerralla taas Milka ei jaksanut nostaa takasiaan, vaan ne ottivat kiinni puomiin tiputtaen sen. Tässä vaiheessa olin ihan että what!? varmaan tulossa aika hyvä rata... Omistaja oli tullut tässä vaiheessa kisapaikalle kisoja katsomaan ja sanoi että siinä pitää vaan vähän herättää Milkaa pohkeella/raipalla että hei, ei nää kisat vielä loppunut vaan töitä on vielä tehtävä. Toiseen suuntaan verkkahypyt sitten onnistuivatkin paremmin, mutta tuntui että paras terä Milkan menosta oli jäänyt 70 cm radalle ja nyt sitä sai liian innokkuuden sijaan patistella eteenpäin.
Tätä kolisteltiin verryttelyssä.
kaikki kuvat yllä c. Mirkka Heiskanen
Radalla ykköseltä tultiin väärässä laukassa, mutta ei mitään, sain vaihdettua ennen kakkosta vaikka olisi voinut jo aiemminkin vaihtaa. Sarjalle tuli huono lähestyminen, josta puolikkaalla askeleella hyppyyn. Jossain vaiheessa perusradalla olin unohtaa radan, samoin kuin uusintaan lähtiessä jolloin olin ratsastamassa 70 cm radan uusinnan ekalle esteelle... Tässä vaiheessa huudahdinkin ääneen että nyt kyllä katosi rata ja olin jo valmis jättämään radan kesken epätoivoissani :D Onneksi kaukaisuudessa näin siintävän seuraavan numeron ja päästiin taas oikealle radalle. Yritin taas toisessa vaiheessa ratsastaa aikaa vähän enemmän ja tehdä vähän tiukempia kurveja ja taas päästiin 1.pallille, aivan mahtavaa (parin kymmenyksen erolla seuraavaan)!!
80 cm rata, linkki videoon
Palkintojenjaossa toistamiseen <3 c. Mirkka Heiskanen
Kisoista jäi vähän kaksijakoiset tunnelmat. Tottakai olin todella tyytyväinen että voitot tuli ja että saatiin ehjät radat eikä tullut puomeja alas. Omaan ratsastukseen olin sinänsä ihan tyytyväinen, että pystyin pienen paineen (kiire ja epävarmuus viimeisen radan muistamisesta) alla suoriutumaan radoista kunnialla ja hieman suunnittelemaan ja toteuttamaan myös uusintateitä. Jännityskään ei ollut mikään lamauttava, vaan ihan mukavasti oli vähän perhosia vatsan pohjalla. Videoita katsoessa oma meno ei kyllä näytä mitenkään siistiltä. Tasapaino horjuu, jalat heiluu, katse ei ole läheskään aina menosuuntaan, jään välillä ajelehtimaan ratsastamisen sijaan (tästä aiheutuu mm. ne puolikkaat askeleet ennen estettä) ja koko ratsastusasento näyttää vähän väkinäiseltä ja jäykältä, liekö sitten jalat puristaa vaikka luulin jo päässeeni tästä vaivasta eroon? Eli rentoutta menoon kaivataan nyt lisää. Ja varsinkin 80 cm radalla tuntui muuten että jalat valuu jalustimessa eteenpäin ja niitä sai olla kokoajan korjailemassa. Jospa sekin johtui siitä puristamisesta ja paino ei siten ollut tarpeeksi jalustimilla. Haaveilen muuten uusista jalustimista ja olen miettinyt Jin Stirruppeja tai Tech Stirruppeja, ollapa hiukan ylimääräistä pätäkkää niin sitten hankintaan! Kaiken kaikkiaan mukiinmenevä kisakauden avaus :) Hallissa on vielä mahkuja pärjätä pienillä korkeuksilla noita isompia puoliverisiä vastaan, kun Milka on kuitenkin suht näppärä kääntää ja ottaa tosi vähän puomeja, eikä kiellä ikinä, kop kop (ihana, hieno, taitava Milka!). Ulkokentällä korostuu sitten se suomiputen hitaus, joten nautitaan nyt näistä ruusukkeista niin kauan kuin voidaan ;)
(kuva: www.ratsastusvaruste.fi)
Jin Stirrupit, hmm liilat, kultaiset, titan gold, titanium ;)? esim. Horzella 170 €
tai
(kuva: www.tattiniriding.com)
Tech Stirrups jump, kultainen, sininen... oliskohan näissä vielä pitävämpi tämä pohja kun on "raastinrauta" mallia?! Börjes Kotimäellä 140 €
