Kuulumisia kesäkuulta (ja vähän toukokin :O)

Moikka,

Taas vähän pitempi stoori tulossa pitkän hiljaisuuden jälkeen. Aloitetaan kronologisesti ensimmäisistä isommista kuulumisista, eli niinkin kaukaa kuin Iran 1-tason kisoista 29.5.2016. Menin luokat 80 cm arv 2.0. ja clear round -luokan 90 cm. Kilpailuista selvittiin ilman puomeja ja radat oli ihan siistit. Muutama hieman liian läheltä tai kaukaa lähtenyt hyppy mahtui mukaan radoille ja tempo meinasi hiukan hiipua puolivälissä 90 cm rataa, mutta pääpiirteittäin olin tyytyväinen. Aika riitti 80 cm luokan voittoon. Olisin voinut kyllä vähän riskillä yrittää nopeampaa suoritusta ja tiukempia teitä kun niitä vaaditaan jos mielii 2-tasolla päästä ruusukkeille. Mutta vielä meni näin ja jatkossa rupean miettimään enemmän myös aikaa,.. Kaikki kuvat c. Pinja Kumpulainen.

Verkkaa... Epätoivo iski verkkakuvista (eikä tässä ole mukana ne pahimmat). 

Nimim. en osaa ratsastaa, sileän treenin tarpeessa!!

Esteverkka maneesissa.

Kuvia radoilta.

Ja ratojen jälkeen :)

80 cm rata. Linkki videoon.

90 cm linkki videoon.

xxx

19.6. Käytiin 2-tason estekisoissa Kotkassa. Satoi vettä toista päivää ja näky oli (arvatenkin) aika lohduton kun päästiin perille kisapaikalle - kenttä aivan vetinen ja suuria lammikoita siellä täällä. (Ajoin muuten itse lähes koko menomatkan, sain juuri ennen tätä BE-luokan ajokortin, wuhuu!) Kisajärjestelyissä ei muuten ollut kyllä moitteen sijaa, hyvin pelasi järjestelyt ja puitteet muuten hyvät. Peruutuksia oli tullut paljon ja osa jätti myös hyppäämättä paikan päällä. Ajattelin, että hyppään ainakin sen 80 cm kun sinne asti oli ajettu ja sen perusteella katson sitten hyppäänkö 90 cm vai en. Ekassa radankävelyssä kallistuin siihen suuntaan, että yksi luokka riittää. Sen verran "mukavasti" ratsastussaappaat upposivat märkään hiekkaan. Epäilin myös ettei Milka mielellään laukkaa lätäköiden läpi, kun maastossakin yrittää kiertää lätäköt :D.

Verkka oli maneesissa ja se sujui ihan hyvin. Maneesissa sai olla 10 ratsukkoa, joka on aika paljon vaikkakin maneesi oli hyvin tilava. Välillä tuntui että meitä ohiteltiin vähän liian läheltä ja Milka luimistelikin korviaan. Radalle pääsi edellisen ratsukon aikana, joka oli hyvä juttu, niin pääsi testaamaan miten hevonen liikkuu tuollaisissa olosuhteissa. Ensin ravia ja sitten laukkaa kentän sivussa ennen omaa vuoroa ja liikkuihan tuo kun vain kertoi että tässä on nyt liikuttava ;). Alla 80 cm ratavideo. Ekalta esteeltä tullaan väärässä laukassa ja korjasin ravin kautta. Vauhti ei ollut mitään päätä huimaavaa, en uskaltanut oikein tykitellä (ihan kuin muutenkaan osaisimme mennä kovaa :D) kun alusta oli tuollainen. Otin enemmänkin varman päälle ja keskityin ajamaan Milkaa lätäköiden läpi, ettei se pysähdy tai kiertele niitä, tämä huoli oli tosin turha kun kiltisti meni myös ne lätäköt... Maaliin päästiin 0 virhepisteellä ja oltiin 10/20.

80 cm. Linkki videoon.

Koska märkyydestä huolimatta ei ollut liukasta ja Milka eteni, päätin mennä myös sen 90 cm. Otin vain yhden hypyn verkassa ja sitten radalle. Radan 2 ensimmäistä estettä rämmittiin kiipeämällä yli lähes molemmille pysähtyen, Milka oli vissiin sitä mieltä että olisi ollut parempi lähteä jo kotiin ;). 3:lta sain rytmin kuitenkin rullaamaan ja päästiin maaliin asti 0 virhepisteellä. Tässä arvosteluna oli A2.0 ja hitaina oltiin kuitenkin mukavasti 14/32. Olin tosi tyytyväinen 0-ratoihin näissä olosuhteissa, vaikkei nyt mitenkään tyylillä loistettukaan :D ja ajan ratsastuskin jäi tälläkin kertaa vain haaveeksi. Ratojen jälkeen ihmettelin, että miten miulla on niin huono kunto, kun oikein heikotti ja voimat oli poissa. Miten jotkut pystyvät hyppäämään monta rataa eri hevosilla? Taidan olla jo liian vanha tähän leikkiin... Vai oliko kisajännitys (pahemmin ei kyllä jännittänyt) vain lauennut ja siitä johtui olo? Koko parin tunnin automatkan oli huono olo ja piti ottaa happea ikkunasta. Olo helpotti hetkeksi kun vietiin Milka tallille ja purettiin kamat. Haukattiin vielä pitsat kotimatkalla, jotka tulikin sitten heti kotona ulos... Mahatautihan se iski päälle, joten ei ihmekään että voimat oli poissa ja heikotti! Onneksi se alkoi vasta kisojen jälkeen.

90 cm. Linkki videoon.

Kiitos luottoratsuni <3

xxx

Viikko sitten käytiin "valmentajani" Sanna Kosken kesäkurssilla hänen kotonaan. Kurssi kesti 3 päivää (ma-ke) ja treenasimme esteitä joka päivä. Videoimme myös ratsastusta ekana päivänä ja analysoimme istuntaa ja apuja. Muina päivinä oli sitten yritettävä parantaa havaitsemiamme virheitä. Itselläni virheitä olivat mm. uutena ilmi tullut oikean käden nouseminen välillä huomattavasti vasempaa korkeammalle (ilmeisesti yritin tällä estää Milkan punkemista/kaatumista oikealle) ja pohkeiden pitäminen liian takana. Ensimmäisenä päivänä Milka liikkui vähän tahmeasti, joten ratsastus oli siksikin hieman puskemista kun yritin saada sitä etenemään paremmin. Milka tuntui kyttäilevän lisäksi paljon vierasta ympäristöä (?) mitä se ei ole esim. kisoissa yleensä tehnyt ja vaikutti aika immuunilta avuille. Liikkuminen oli lisäksi aika jäykkää ja rentoutta ei liikkeeseen tullut tunnin edetessäkään. Teimme puomitehtävää ravissa voltilla ja ympyrällä laukassa. Lisäksi tulimme kahta ristikkoa suhteutetulla etäisyydellä pitkällä lähestymisellä. Illalla pääsimme ihanaan rantasaunaan ja uimaan ja päälle lettuja, nam. Silti ei vieraassa paikassa uni tullut silmään seuraava päivä menikin sitten aikamoisessa väsymyksessä :/.

Seuraavana päivänä saimme kuntokoutsausta Virve Tavialta. Kävimme läpi ratsastusta tukevaa kuntoharjoittelua ja kehonhuoltoa ensin teoriassa ja sitten teimme Virven suunnitteleman ratsastajan kehonpainotreenin. Saimme treenistä ohjeet myös kotiharjoitteluun ja kävimme läpi kehonhuoltoa käytännössä apuvälineillä (jumppapallo, tennis/lacrosse/golfpallot ja pilatesrulla). Päivän ratsastustreeni meni osaltani vähän huonosti, koska Milka ei vieläkään liikkunut normaalin aktiivisesti ja tunnin jälkeen oli vähän huono mieli. Se kyllä hyppäsi esteitä ja meni eteenpäin, mutta liike oli vähän jäykkää ja jännittynyttä ja hyppytekniikka heikkoa (hyppäsimme vain pieniä). Voi olla että edellisviikon torstain kengitys vaikutti liikkeeseen tai sitten sillä oli joku paikka jumissa tai kipeänä. Illalla taas rantasaunan kautta pehkuihin ja tällä kertaa uni maistui.

Kolmantena eli viimeisenä päivänä hypättiin pientä rataa ja estekorkeus oli matala noin 60 cm. Onneksi Milka liikkui jo paremmin ja hyppäsi ihan ok. Vähän harmittaa ettei päästy hyppäämään isompia, mutta kun hevonen ei kurssin aikana tuntunut olevan ihan kunnossa niin kyllä sen ymmärtää. Joskus tuntuu, että Milka syttyy vasta isommilla esteillä ja tekniikka myös sitä myötä paranee ja samalla kaikki muukin tuntuu helpommalta kun hevosella on hyvä tempo ja imua esteille. Toivotaan että näistä kurssin tunneista oli kuitenkin hyötyä tuleville radoille. Kurssilla keskusteltiin paljon ja ainakin teoriaa esteratsastuksesta, ratsastajasta ja hevosista sekä treenaamisesta käytiin kattavasti läpi, joten paljon tuli uutta ja hyödyllistä tietoa, nyt kun vielä muistaisi kaiken ;) Ennen kotiin lähtöä käytiin vielä uittamassa hevoset. Olin vähän epäileväinen siitä, meneekö Milka veteen. Se ei ollut käynyt ikinä aiemmin uimassa, eikä se oikein tunnu vedestä pitävän. Taisin itsekin olla aika jännittynyt kun uintipaikka oli aika kapea ja meitä oli 3 ratsukkoa (2 muuta hevosta oli "kavereita" keskenään) ja Milka ei oikein muiden hevosten kanssa toimeen tule (luimistelee ja kääntää takapäätä liian lähelle mennessä). En siis uskaltanut mennä kovin lähelle muita ja tilaa ei ollut paljoa, eikä Milka sitten yksinkään veteen uskaltanut mennä. Onneksi päästiin käymään vedessä mahaa myöten ja sitten äkkiä pois :D Vähän jäi harmittamaan etten koittanut veteen menoa taluttaen, josko sitten olisi tullut syvemmälle. Kovasti tuntui häiritsevän kun ei nähnyt mihin astuu. Matkoista selvisimme hyvin, vaikka ne vähän ensin jännittukin, kun olin ekaa kertaa liikenteessä traikulla yksin.

"Ai miten nin jännitti?"

"Mää voisinkin tulla jo poies.."

Nyt pitäsi sitten treenata vähän koulua, kun seuraavat kisat toiveissa olisi koulukisat 20.7. Kääks.

Avaus 2-tasolla

Moi, taas on hetki vierähtänyt viime postauksesta, siis viime kisoista, heh. Ei se mitään, jatketaan samoissa merkeissä :) 

15.5. kävin ekoissa 2-tason kisoissani hyppäämässä luokat 80 cm ja 90 cm. Jos sitä nyt oppisi lähtemään kisoihin ajoissa, kun lähdettiin sen verran myöhään että myöhästyin juuri radan kävelystä! Pieni paniikki meinasi iskeä, mutta onneksi olin loppupään lähtijöitä, niin ehdin katsella ennen verkkaa ja verkatessa muiden suorituksia ja opetella radan siinä samalla. Ekan radan verkassa Milka oli ihan kivan tuntuinen. Toiseen luokkaan verkatessa se oli pikkaisen väsähtänyt, mikä ei ollut ollenkaan hyvä juttu estekorkeuden kasvettua. Kerran tuli okseri leväytettyä kunnolla palasiksi... Ajettelin kuitenkin Milkan syttyvän radalla, niin kuin on viime kisoissa ollut tapana. Radoille asetin tavoitteeksi puhtaat radat. Salaisena haaveena tavoittelin parhaan suokin suorituksia :). Olimme edellisellä estetunnilla harjoitelleet toiveestani sarjaa yhden laukka-askeleen välillä ja se sujuikin molemmissa luokissa hyvin, kun usein sarjoilta on tullut hyvinkin kirjavia suorituksia. Kerrytetty kisakokemus on tuonut mukanaan varmuutta ja jännitys ei enää ollut läheskään samanlaista kuin joskus aikaisemmin. Esteitä ei myöskään tullut kytättyä sillä silmällä, että ne olisivat ison näköisiä. Hommahan on muuttumassa siis ihan mukavaksi ;).

Palkintojenjaossa, kuvat yllä Anne H-L

Kisapaikan hoitokarsinassa käymässä.

Tässä molempien luokkien videot, analysointia videoiden alla. Luokissa oli samat radat ja suorituksetkin näyttävät aika lailla samoilta. 80 cm luokkaan en saanut uusinnan alkaessa tehtyä suunniteltua, pienempää tietä vaan ajauduin kiertämään muurin. Silti aika riitti 8.sijaan (viimeiset sijoittuneet, paras suokki!), luokassa oli 30 osallistujaa. 90 cm luokassa tämä kurvi onnistui sitten paremmin ja ilman yhtä uusinnan puomia (pieni takajalkakosketus) olisimme sijoittuneet ja olisin päässyt rahapalkinnolle, nyt olimme 9./25. Ehkäpä ensi kerralla :) 

80 cm linkki videoon

90 cm linkki videoon

Kisa-analyysi

Nämä ok:

+ rytmi, pitkiin kaarteisiin enemmän poweria laukkaan, nyt meinaa välillä hiipua niissä 

+ tiet, erityisesti kaarevat linjat hyvät 4-5 (muuri) ja 6-7

+ sarja, kannatti harjoitella; katse toisen sarjaesteen yläpuomin yli, hyvällä rytmillä sisään, eka hyppy saa olla jo iso, koska 7 m sarjaväli on Milkalle hieman pitkä

+ muistin tehdä välillä tasapainottavia pidätteitä, joilla yritin saada laukkaa pysymään koossa (esim. 1-2 väli), ettei Milka mene liian pitkäksi ja hypyt sen myötä laakeiksi, jolloin puomitkin tulevat sitten helposti alas

+ jännitys pysyi aisoissa, oli mukavaa :)

SEURAAVAT VAATIVAT HARJOITUSTA:

- uusintatiet "kesyjä", mikä on tietysti vielä tässä vaiheessa ymmärrettävää ja helpommilla teillä saadaan paremmin ehjä suoritus (vähemmän riskiä). Jatkossa jos sijoituksia mielii saada on kuitenkin tätä parannettava ja opeteltava kääntämään heti esteeltä jo uuteen suuntaan ja saatava muutenkin uusintaan lisää vauhtia, kuitenkaan päästämättä Milkaa pitkäksi. 

- hevosta saatava vielä enemmän takajaloilleen, laukkaamaan aktiivista laukkaa ja pää ylemmäs > terävämpi ponnistus. Vaatii aktiivisen laukan (pohkeella reippaammin, tarpeen mukaan herätys raipalla) ja kunnon pidätteen. Itse täytyy myös pysyä pystyasennossa ja nousta siihen heti esteen jälkeen.

- katse, saisi olla paremmin ja nopeammin seuraavalle esteelle

- tasapaino heitteli välillä esteen jälkeen > paino paremmin jalustimille ja katse ylös helpottaa myös tätä

Seuraavat kisat on oman seuran seurakisat nyt sunnuntaina.

xxx

Tässä muutama kuva Milkasta, joissa ekoissa ekaa kertaa tänä vuonna laitumella. Viimeisissä Milka sai päähänsä seppeleen 10-vuotispäivän kunniaksi. ONNEA MILKA 10 V!

10-vuotias <3

Parit kisat

Moi,

Varoitus, sekava postaus luvassa... Viikko sitten kisattiin oman seuran kisoissa ja siitä viikko takaperin toisissa maneesikisoissa vähän isommassa maneesissa. Noissa ekoissa kisoissa olin ilmoittautunut vain 80 cm luokkaan, jossa arvostelu oli 367.2 siten, että perusrata oli arvostelulla A1 eli saman virhepistemäärän saaneet ratsukot olivat tasavertaisia ja 0-radalla pääsi uusintaan, joka arvosteltiin sitten taitoarvostelulla. Olin luullut että koko luokka on taitoarvosteluna, kannattaisi näköjään opiskella hieman sääntöjä :). Paikalla iski sitten kyllä paniikki, että kyllä inhottaa jos saadaan puomi, eikä pääse koko taitoarvosteluun.

Missäs se kamera olikaan, smile vain puuttuu ;)

kuvat c. Saija Laari, hauska kuvasarja hypystä; pikkasen nopeemmin 

pitäs saada ittensä balanssiin ja katse ylös heti hypyn jälkeen!

Kun päästiin kisapaikalle, oli Milka silmät puoliummessa ja lähes nukuksissa (kiima?). Onneksi hän sentään siitä hieman virkosi kun siirryttiin maneesiin verkkaamaan. Verkassa tuli huonoja ja hyviä hyppyjä. Herättelin Milkaa vähän ratsastamalla reipasta laukkaa kevyessä istunnassa. Alla video 80 cm:n radalta (hieman kaukaa kuvattu, mutta kyllä siitä jotain osviittaa menosta saa). Perusrata tuli puhtaasti, muutama mielenkiintoinen lähestyminen mahtui joukkoon ja tempo oli aika huono. Mutta uusintaan päästiin. Taitoarvostelusta tuli aika surkeat arvostelut, tiedän kyllä että tyyli on vielä miun menosta melko kaukana ja varsinkin jos laukka ei rullaa hyvin, ei askeleetkaan osu esteille. Onneksi päästään viikoittain treenaamaan, niin eiköhän se meno tästä myös tyylillisesti parane :) Kommentit kokosin videon loppuun, mutta laitetaan ne vielä tähänkin; Kantapää alas, katse ylös, rytmi/tempo hiipuu, säilytä rytmi radan läpi, tänään laukka vähän ponneton > ponnistuspaikat. Vahvuudeksi merkattu tiet ja lähestymiset (tässä tapauksessa varmaan nuo tiet olivat ok, lähestymiset ei niinkään :D) 5,5 pistettä eli välttävä-tyydyttävä asteikon mukaan. Kun oli tarjoutunut mahdollisuus, niin otin vielä samaan syssyyn myös B-merkin merkkisuorituksen (viime kerran B-koe merkattiin C:nä), sen kommenteissa oli lisänä esteistunta pysyy ja myötääminen sopivaa esteisiin nähden ja rasti ruudussa hyväksytty (jippii). Eihän tähän suoritukseen tietenkään tyytyväinen voi olla, mutta tyytyväinen olin siihen, että päästiin uusintaan, muistin ainakin esteiden päällä katsoa eteenpäin ja 80 cm ei korkeutena tuntunut päätähuimaavalta/liian korkealta ja siksipä päätin jälki-ilmoittautua ekaan 90 cm starttiini!

80 cm, linkki videoon

90 cm verkassa taas huomasin välillä jääväni itse tuijottamaan estettä ja olin jännittynyt, jolloin lähestymiset/hypyt olivat myös huonoja. Kun muistin (tai miuta muistutettiin ;)) rentoutumaan, heti meni paljon paremmin. Radalla perusrata oli ihan hyvä, sarjan b osa tuli sisälaitaan, mutta muuten ok. Sitten uusinnassa alkoikin ongelmat... Perusradan viimeiseltä esteeltä oli kaareva linja noin 5 askelta sarjalle, mutta en ollut ikinä valmis okserin jälkeen sarjalle. Ei ollut katse sinnepäin ja okserin isompi hyppy heilautti omaa tasapainoa (videolta katselin, että taisi olla myös väärä laukka), ja niin painateltiin suosiolla ohi koko sarjasta. Uudella yrittämällä sitten yli, taas sarjan b osa oikeasta laidasta tolppaa hipoen... Toiseksi viimeisellä esteellä, joka oli okseri vasemmasta laukasta lähestyen ja okserin jälkeen olisi ollut kaarros oikeaan, Milka puikkasi taas vasemmalta puolelta ohi kuten B-merkin estekokeessa tässä joku aika sitten. Joten hylkäys tuli uusinnassa. Ilmeisesti kyttäsin itse estettä, jolloin askel ei sopimut, enkä tukenut tarpeeksi vasemmalta ja antanut napakkaa apua, jolloin huonommastakin paikasta olisi voinut hypätä ja Milka katsoi paremmaksi väistää esteen. Video katkeaa tähän, mutta sain vielä mahdollisuuden ratsastaa radan loppuun ja loppuun asti tultiin toisella yrittämällä. Perusrataan ja siihen, että uskalsin ylipäätään osallistua 90 cm luokkaan, olin ihan supertyytyväinen. Tässähän oltiin tavallaan aikataulusta edellä kun aiemmin oli valkun kanssa puhe, että ulkokaudella menen ekan kerran 90 cm. Tietysti olisin voinut ratsastaa paremmin myös sen uusinnan, mutta tästä on hyvä jatkaa. Ei vaan nyt keskittyminen riittänyt loppuun asti, oli sen verran jännää kummiskin ;)

90 cm, linkki videoon

hieman oikeassa laidassa

Edustava ratsukko, buhahaa :D Kaikki kuvat yllä c. Saija Laari, kiitos kuvista!

xxx

Viikon päästä näistä kisoista oli sitten oman seuran tallilla kisat, koska maneesi on pienempi ja pohja hieman pehmeä, päätin mennä 2 x 80 cm ja jättää 90 cm tällä kertaa välistä. Ensimmäinen luokka oli arvostelulla 367.1. Tultiin sen verran kiireellä kisapaikalle, etti radan opettelulle jäänyt paljonkaan aikaa ja pelkäsinkin kokoajan etten tule sitä muistamaan. Alussa Milka oli verkassa aika hidas ja tahmea, ekat verkkahypyt olivat aika hirveitä ja Milka hieman kiemurteli estettä lähestyessä (liekö syynä kun hypättiin katsomopäätyä päin). Otin ehkä 3-4 verkkahyppyä verkka-pystylle tähän oikeaan kierrokseen. Kun suuntaa vaihdettiin ja hypättiin verkkaesteenä maneesin toisessa päädyssä olevaa okseria, oli allani tuliterä ferrari äskeisen ladan sijaan :D. Estehevonen oli herännyt ja hypyt olivat hyviä ja ponnistukset teräviä. Verkka-aika oli todella lyhyt, ei siinä ehtinyt paljoa säätöjä taipumisessa tai kuuliaisuudessa tehdä, oli mentävä niillä mitä oli. Pari kierrosta ravia, laukkaa ja verkkahypyt ja omaa vuoroa odottamaan. Hermoilin odottaessani sitä, muistanko radan ja kertasin sitä päässä taukoamatta.

Kun tuli meidän vuoro ja lähdettiin liikkeelle oli allani yhä tuo säpäkkä ferrari, jolloin kaikki oli vaan niin helppoa. Kaikki lähestymiset tuli hyvin, vauhti oli hyvä, itselleni jäi tehtäväksi vain ohjailu, hypyissä mukana pysyminen ja se radan muistaminen :) Uusinnan toiseksi viimeisellä esteellä meinasin ratsastaa yhden esteen ohi ja huusinkin mennessäni "apua ;)!", mutta onneksi ehdin kääntää sille vielä ja 0:lla tultiin maaliin. Radasta ei ole hirveästi muistikuvia, kaikki tapahtui niin nopeasti. Radan jälkeen Milka sai vielä kivat säpsyt yleisön aplodeista ja laukkasi innoissaam hetkisin lähes kiitolaukkaa. Sai toinenkin vähän purkaa energiaa.. Voitto tuli ja mukavinta oli kun palkintojen jaossa sain kuulla viime kisojen taitoarvostelutuomarilta, että nyt rata oli todella paljon parempi kuin viime kisoissa. Jes! Eli kaikki on kiinni siitä laukan rytmistä! Milkalla on kuitenkin todella erilaisia päiviä, joskus laukka on laiskempaa ja joskus ihanan energistä ja rytmikästä, joten sopii toivoa että joko a) opin ratsastamaan Milkasta energisen ja laukasta hyvän tai b) Milkalla sattuu olemaan hyvä päivä kisoissa :D Kerrankin sattui sitten muuten siten. ettei kukaan muistanut ottaa tästä radasta videota. Kyllä harmittaa, kun tämä oli varmasti kautta aikojen paras ratani ja sen katsomisesta olisin varmasti saanut myös itse oppia ja tsemppiä vaikeampina hetkinä. No ei voi mitään, kaikkea aina sattuu ja tapahtuu.

 "Kai tästä nyt jotain namipalkkaa sai;)"                                  Ruusukehai :D

Seuraava luokka oli sitten vapaasti valittava korkeus arvostelulla A.0.0. clear round, eli puhtaalla radalla saa ruusukkeen ja sijoituksia ei jaeta. Valitsin korkeudeksi 80 cm, tosiaan kun maneesi on vähän pienempi niin en hennonnut valita 90 cm ja saan kuitenkin arvokasta kokemusta ja ratarutiinia kun menen kisoissa 2 luokkaa. Tästä luokasta on video (alla), mutta meno ei ollut enää niin "loistokasta" kuin ekassa luokassa. Milka ei ollut enää niin kovasti menossa, paras terä laukasta oli poissa ja moneen puomiin saatiinkiin tehtyä iso kolaus. Puomit pysyivät kuitenkin ylhäällä ja tultiin puhtaalla radalla maaliin saaden ruusuke. Paras puhti siis sekä itseltä, että hevoselta poissa toiseen lähtöön, mutta kaiken kaikkiaan todella hyvä kisapäivä, olen happy.

80 cm clear round, linkki videoon

Nyt pieni kisatauko, seuraavat kisat luultavasti taas Iralla 17.4. mikäli kuljetuskoppi on kunnossa. Nyt siinä on vähän laittoa, kunpa tulisi sillä kuntoon, tai sitten jäämmekin hieman pidemmälle kisatauolle.. :(

xxx

Joku aika sitten haaveilin myös täällä blosgissa uusista jalkkareista ja Helsinki Horse Fairista tulikin uudet jalustimet hankittua. Varaa ei tällä hetkellä ole mihinkään jineihin tai tech:eihin, joten päädyin 45 euron hintaisiin jalustimiin, joissa on pitävä, leveä, rosterinen "raastinrauta" jalansija. Ei ole nyt noissa kaksissa edellisissä kisoissa kertaakaan lähtenyt jalustin jalasta tai valunut pois päkiältä, joten nyt voin jo sanoa, että kyllä kannatti! Viereisessä kojussa oli muuten samaiset jalustimet 80 euroa, onneksi tuli sen verran kierreltyä, että bongasin nämä edullisemmat. Ja sitten huomasin jalkkareihin sopivan huovan, niin pitihän sekin napata matkaan. Nyt on meilläkin edes joku varuste sävy sävyyn :D. Muita ostoksia oli iso loota heppanamuja ja käynti ratsastussimulaattori Simon selässä. Siellä selvisi, että kaikissa askellajeissa miun paino on enemmän vasemmalla puolella ja vasen pohje on heikompi ja vaikeampi käyttää ohjeen mukaan, eli motoriikka oikeassa jalassa/pohkeessa on parempi ja oikean pohkeen apu on vahvempi. Liekö johtuu osin siitä, että kun Milka tykkää kaatua oikealle, niin olen sillä jalalla tottunut korjaamaan sitä vasemmalle/työntämään vastaan. Vaikka korjaus lienee pitäisi tulla enemmän ulkoavuista (?)

 Messuhankinnat

xxx

Sori muuten nuo vanhat musiikit ratavideoilla, ei oo tullut vähään aikaan iPodia ladattua ja sieltä löytyy aika vanhoja biisejä. Tykkään kuitenkin itse enemmän videoista musiikilla, toivottavasti katselijatkin vähintään sietää niitä jos joku joskus sattuu videoita katselemaan ;)

Nyt on tullut aika harvakseltaan päiviteltyä blogia lähiaikoina (vain kisat), mutta yritän parantaa tapani ja päivittää esim. valmennuksista tms. On vaan vähän tylsää, kun niistä ei ikinä ole videomatskua.

P.s. En ole vieläkään hommannut sitä 2-tason lupaa. Kai se nyt jo sitten pitäisi! Kun kerran näyttää siltä että pystyn sitä 90 cm alkaa hyppäämään. Kai se on ollut joku psykologinen juttu, etten ole lupaa vielä hankkinut, jos en olisikaan pystynyt siirtymään 90 cm-luokkiin :D Sentään sääntökoulutuksen kävin, joten luvan saaminen on vain hakemisen (ja maksamisen) päässä.

B-merkin estekoe

Tästä on jo pari viikkoa aikaa, kun tallilla järjestettiin mahdollisuus suorittaa merkkisuorituksia esteillä. Osallistuin Milkan kanssa B-merkin suorittamiseen. 

Verryttelyssä oli mukavaa, kun Sanna neuvoi samalla miten kannattaa verrytellä. Kisaverkat kun on tullut tehtyä itsenäisesti, enkä ainakaan alkuun ollut varma mitä verkassa kannattaisi tehdä ja kuinka paljon. Tietysti tässä kilpailu kilpailulta alkaa jo oppia itsekin miten kannattaa toimia. Koepäivänä Milka vaikutti aika laiskalta ja tahmealta. Sainkin ohjeeksi ratsastaa reippaasti pitkillä sivuilla eteen laukassa kevyessä istunnassa, jolloin Milka lähtisi paremmin laukkaamaan ja innostuisi vähän laukasta. Jonkun verran taivuttelua ympyröillä kevyessä ravissa, siirtymiä. Enemmän ravista käyntiin/seis jos hevonen tuntuu olevan kovasti menossa ja enemmän ravi/laukka jos tarvitaan lisää vauhtia. Muutama väistöaskel myös mukaan, jotta tarkastetaan vastaaminen sivulle pohkeesta.

Sileän verkan jälkeen siirryttiin esteille verkkaamaan. Tultiin muutama kerta pientä pystyä ympyrällä molemmista suunnista, suhtettu etäisyys pysty-okseri suoralla linjalla pari kertaa ja lävistäjälinjan pysty myös muutaman kerran. Tässä tuli opittua se, että veryttelyhyppyjä ei kannata ottaa liikaa, parhaat paukut on jätettävä radalle. Kun ottaa muutaman hypyn ja viimeinen on hyvä, niin kannattaa jättää hyppääminen siihen, eikä jäädä turhaan hiulaamaan hyppyä, jolloin vaarana on aina se että seuraavakin hyppy on huono ja sitten pitäisi taas ottaa seuraava hyppy - ja radalla hevonen on sitten väsynyt. Varsinkin tuolle lävistäjällä olevalle pystylle tuli pari kertaa todella huono lähestyminen, hyvä etten ollut yhden kerran alhaalla kun Milka lähtikin hyppyyn askelta aiemmin kuin luulin. Muutenkin Milka oli yhä hieman pohkeen takana ja tahmea ja tuleva merkkisuorituskin taisi jännittää, jolloin kaikki tuntui tosi vaikealta. Mutta ei auttanut itku markkinoilla, ei kun suorittamaan merkkikoetta...

Ja sehän ei sitten kovin hyvin mennyt. Alun ympyrälinjalla pieni pysty -ok-. Suhteutettu etäisyys pysty-okseri suoralla linjalla kiemurrellen ja okserissa jäin hypystä jälkeen. Päädyssä piti tehdä ravisiirtymä -ok- samoin pysty lävistäjälinjalla ja sitä seuraava pysty ympyrällä toiseen suuntaan ihan ok. Lähestyminen kahden laukka-askeleen sarjalle epäröiden, turhalla pienellä askeleella, tässä tilanteessa rohkeampi ratsastus ja pohjetta jolloin hyppy lähtisi reippaasti kauempaa. Viimeiselle kaarevalle linjalle okseri-okseri taas puolikkaalla askeleella ja viimeisestä okserista mentiin sitten rehellisesti ohi, kyttäsin itse estettä kun se muka näytti liian isolta ;D ja pohje ei ollut kiinni, niin näin siinä kävi, uudella yrittämällä sitten ylitys. Heti radan jälkeen sain palautteen, että heti lähtömerkin jälkeen ei tarvitse lähteä, vaan täytyy ottaa aikaa laukan kuntoon saamiseen ennen radan aloittamista, myöskään tuomarin tervehdykseen ei tarvitse välttämättä pysähtyä vaan sen voi tehdä myös muissa askellajeissa. Viimeiselle esteelle tulo uudelleen olisi pitänyt tehdä seinän ja ampiaisokserin välistä.

Video radasta.

Kommentteja pöytäkirjaan tuli seuraavanlaisesti

Istunta esteiden välissä:

- vaikutat hyvin esteiden välissä, malta ratsastaa loppuun asti

Istunta esteillä:

- okserihypyissä ei selän pyöristämistä, jolloin katse kohdistuu alas

- ulkopohkeen ja katseen kanssa tarkkana, ei katsetta maahan

Oikeiden teiden seuraaminen:

- ratsastit kaarteen hyvin, mutta pidä paine kädelle loppuun saakka ja hevonen suorana

Myötääminen hypyissä:

- Ok, myötäät hyvin ja tasaisesti.

Sopiva tempo ja rytmi:

- 3. esteen jälkeen rytmi löytyi ja hypyt helpottui.

- pientä kiemurtelua loppua kohti parani 

Omat fiilikset: Masennus, tuntui että takapakkia mennään ja mitään en osaa :(. Minkäänlaista hyvää rytmiä en saanut päälle verkassa tai radalla, lähestymisissä oli paljon ongelmia. Esteet näytti isoilta vaikkei sitä ollutkaan ja jäin tuijottamaan esteitä. Videolta katsoessa ratsastan jotenkin käsijarru päällä ja ratsastus näyttää (ja myös tuntui) kaikkea muuta kuin rohkealta ja rennolta. Valkku ehdotti että mitä jos hyppään seuraavissa kisoissa 90 cm (ekaa kertaa perusratana) niin sillä hetkellä en tiedä olisinko itkenyt vai nauranut, kun tämäkin sujui näin huonosti ja esteethän oli 80 cm ja alle... Tästä sitten itseä ja itseluottamusta kokoamaan kohti seuraavia koitoksia. Estekoe meni kuitenkin läpi ja kirjattiin C-merkin kokeena, koska tarkoitus oli seuraavien kisojen yhteydessä suorittaa B-merkki samalla ja C-merkin koetta en ole aiemmin suorittanut.

Sinivalkea kisakauden avaus ja viimeistelytreenit

Moi,

Reilu viikko sitten avattiin Milkan kanssa estekisakausi I-tason kisoissa luokissa 70 cm ja 80 cm. Valkku Sannan kanssa oli puhetta, että mennään nyt hallikausi näillä korkeuksilla (arvostelulla AM5 myös 90 cm ok) ja katsotaan sitten kesällä josko voidaan hypätä myös 90 cm ratoja. Tämä sopii kyllä miulle paremmin kuin hyvin. Kyllä tuossa 80 cm korkeudessa on ihan riittävästi haastetta. Nyt olen päässyt siihen pisteeseen, ettei se korkeus enää mitenkään hetkauta ja hirvitä, joten nyt tällä tasolla on hyvä keretä vain arvokasta ratarutiinia ja kokemusta, sitä kun on vielä kuitenkin niin vähän takana (ekat estekisani ikinä olivat siis viime keväänä). Ennen kisakertomusta kerron viimeisestä treenistä ennen kisoja.

c. Mirkka Heiskanen, kiitos! ihania kuvia :)

xxx

Kisat oli lauantaina 30.1. ja viimeiset treenit ennen kisoja oli saman viikon keskiviikkona. Pienestä väärinkäsityksestä johtuen sainkin yksityisvalmennuksen ja Sanna laittoikin sitten meidät kunnolla töihin :) Alussa Milka oli vähän jähmeä ja pohkeen takana kun tehtiin väistöjä ravissa keskihalkaisijalta uralle. Hyppelyt aloitettiin ravilähestymisillä ristikoille, jotka sijaitsivat kuten kuvassa (pystyn ja okserin paikalla).

Esteille tultiin kokoajan kuvan oikeasta reunasta kahdeksikon mallisesti. Aloitettiin tulemaan ravissa nostaen laukka ristikolta ponnistuspuomilla (okserin ja pystyn paikalla). Eli okserin kohdalta oikea laukka ja päädyn kautta (ravi ennen lävistäjälinjaa) pystyn kohdalla olleelle ristikolle, jolta sitten vasen laukka. Tällaista harjoitusta olisi hyödyllistä tulla myös itsenäisestikin. Seuraavaksi nostettiin ristikot pieniksi pystyiksi ja tultiin laukkalähestymisellä. Päädyissä tehtiin pääty-ympyrät laukassa puomien yli. Laukka vasemmasta oikeaan ei aina vaihtunut, vaan se piti korjata vasta esteen jälkeen. Jouduin kovasti keskittymään ja tekemään töitä sekä pohkeella että ohjalla asettaen, että laukka vaihtui tähän suuntaan. Toiseen suuntaan se meneekin niin automaattisesti, että Sanna jo kehotti ratsastamaan vaihto silti, vaikka hevonen sen aina tekeekin, jotta opin ratsastamaan myös vaihdon tähän suuntaan. Eihän sitä tiedä jos joskus tulisi muillakin hevosilla hypättyä. Milka oli hieman jyrämäinen eikä aina tahtonut kääntyä ihan niin kevyesti kuin olisin toivonut, lisäksi se meni pää vähän liian alhaalla ollen vahva edestä ja selässä sai tehdä töitä jotta nenää olisi saanut ylemmäs. Samaa tehtävää jatkettiin siten, että okseri ja pysty nostettiin isommiksi, pääty-ympyrät tultiin kuten aiemmin. Lävistäjälinjalle tullessa oli tärkeää olla kääntämättä linjalle liian aikaisin, piti malttaa tulla uraa pitkin ennen linjalle kääntämistä ja tämä vaati huolellisen kulman ratsastamisen. 

Lopuksi tultiin vielä siten, ettei ratsastettu päätyyn asti vaan käännettiin puoliympyrän muodossa toiselle uralle heti kun tultiin esteeltä lävistäjälinja uralle. Eli esteet tulivat aika nopeasti eteen, kokoajan sai olla kääntymässä ja tekemässä. Tässä tuli taas ilmi se miten tärkeää katse oli pitää kokoajan esteessä, nyt tuli vähän liikaa tuijoteltua ratsastettavaa linjaa ja hevosen niskaa. Onneksi Sanna muistutteli asiasta. Esteitä oli myös nostettu jo kunnon korkeuksiin ja pysty varsinkin näytti omaan silmääni tosi isolta. Olisiko ollut n.95 cm tai jotain sinne päin. Tuntui, että pomppasin ihan eri tavalla irti satulasta hypyssä ja laskeutumisessa kuin yleensä, joten hyppy oli isompi mihin olen yleensä tottunut. Näillä korkeuksilla laukat vaihtuivat lähes aina (vasen aina ja oikeakin useimmiten) ja Milka ei muuten ottanut yhtään puomia koko tunnin aikana! Kun tätäkin tehtävää tultiin aika kauan putkeen, ties montako kierrosta, alkoi mieleen hiipiä ajatus että jaksaakohan se Milka vielä hypätä kun se puuskutti ja askel tuntui käyvän välillä raskaaksi, tuli tuijoteltua liikaa sitä pystyäkin sitten. Tälläisiähän ei pitäisi ajatella... No onneksi sitten pälkähti päähän että kai Sanna tietää että se jaksaa, eikä teettäisi tehtäviä mistä ei selvitä. Jaksoihan se, mutta kyllä oli kova treeni, varmaan kovin missä olen itse mukana ollut. Hieman treenien jälkeen mietitytti sitten Milkan palautuminen kisoihin mennessä, mutta hyvin oli jalat kevenneet jo lauantaiksi ;)

xxx 

Lauantaina lähdettiin sitten tosiaan kisoihin. Kisapaikalla olin juuri ajoissa, mutta en ollut huomioinut hevosen varustamiseen kuluvaa aikaa ja kun olimme vielä liikkeellä omalla sakilla (minä, mies ja poika) niin kiirettä pukkasi... Eli radan kävelyssä ja verryttelyssä olin sitten vähän myöhässä. Radan kävely meni vähän juosten, onneksi sain kävellä sen loppuun vaikka virallisesti verkka alkoikin jo (verkka ryhmissä maneesissa). Radankävelyaika oli sitten pois siitä omasta verkka-ajasta ja Milkan verkkailu tuntuikin jäävän liian lyhyeksi. Vähän ehdittiin ravata kun piti ottaa jo verkkahypyt. Milka tuntui aika vinolta oikealle varsinkin laukassa, mutta sillä oli mentävä. En osannut lähteä asiaa siinä hötäkässä korjaamaan. Onneksi olimme viimeiset lähtijät, joten ehdin vielä kävelyttää Milkaa pihalla ja katsoa muutamat suoritukset ennen omaani. Tässä vaiheessa huomasin sitten onnekseni senkin että radalla olikin 13 estettä. Olin luullut että nro 12 on viimeinen :D!!

molemmat kuvat c. Mirkka Heiskanen

70 cm rata meni ihan ok. Videolta katsoessa laukka on hyvää, jotkut lähestymiset tulevat liian lähellä ns. puolikkaaseen askeleeseen. Olisin hyvinkin voinut pyytää Milkaa ponnistamaan kauempaa. Osa lähestymisistä oli taas oikeinkin hyviä. Milka tuntui hieman vahvalta, mutta ei kuitenkaan sellaiselta että ihan kiikuttaisi menemään, vastasi myös pidätteisiin. Uusinnassa koitin ratsastella pienempiä teitä, jossa onnistuinkin ihan mukavasti. Palkintona 1. sija, jippii!

Kunniakierroksella c. Mirkka Heiskanen

70 cm rata, linkki videoon 

80 cm radan kävelystä olin TAAS myöhässä kun kävin sitten juuri silloin vessassa, enkä ennen sitä jolloin siihen olisi ollut kyllä aikaakin. Molemmat radat oli pitkiä ja sisälsivät hieman erikoisia reittejä päästä päähän, niin nyt ei ollut kyllä kovin helppoa muistaa 80 cm rataa. Hieman jäi sattuman varaan tulenko radalla muistamaan sen vai en... Verryttelyssä vasempaan suuntaan verkkaesteenä oli videolla näkyvä punavalkoinen pysty (3. ja uusinnan eka este), joka on lähimpänä kameraa. Siihen otin 3 hyppyä ja kaikki epäonnistuivat. Ekana lähestyminen meni ihan juureen ja sille tuli puolikkaasta askeleesta kunnon hissihyppy. Toisella ja kolmannella kerralla taas Milka ei jaksanut nostaa takasiaan, vaan ne ottivat kiinni puomiin tiputtaen sen. Tässä vaiheessa olin ihan että what!? varmaan tulossa aika hyvä rata... Omistaja oli tullut tässä vaiheessa kisapaikalle kisoja katsomaan ja sanoi että siinä pitää vaan vähän herättää Milkaa pohkeella/raipalla että hei, ei nää kisat vielä loppunut vaan töitä on vielä tehtävä. Toiseen suuntaan verkkahypyt sitten onnistuivatkin paremmin, mutta tuntui että paras terä Milkan menosta oli jäänyt 70 cm radalle ja nyt sitä sai liian innokkuuden sijaan patistella eteenpäin. 

 Tätä kolisteltiin verryttelyssä.

kaikki kuvat yllä c. Mirkka Heiskanen

Radalla ykköseltä tultiin väärässä laukassa, mutta ei mitään, sain vaihdettua ennen kakkosta vaikka olisi voinut jo aiemminkin vaihtaa. Sarjalle tuli huono lähestyminen, josta puolikkaalla askeleella hyppyyn. Jossain vaiheessa perusradalla olin unohtaa radan, samoin kuin uusintaan lähtiessä jolloin olin ratsastamassa 70 cm radan uusinnan ekalle esteelle... Tässä vaiheessa huudahdinkin ääneen että nyt kyllä katosi rata ja olin jo valmis jättämään radan kesken epätoivoissani :D Onneksi kaukaisuudessa näin siintävän seuraavan numeron ja päästiin taas oikealle radalle. Yritin taas toisessa vaiheessa ratsastaa aikaa vähän enemmän ja tehdä vähän tiukempia kurveja ja taas päästiin 1.pallille, aivan mahtavaa (parin kymmenyksen erolla seuraavaan)!!

80 cm rata, linkki videoon

Palkintojenjaossa toistamiseen <3 c. Mirkka Heiskanen

Kisoista jäi vähän kaksijakoiset tunnelmat. Tottakai olin todella tyytyväinen että voitot tuli ja että saatiin ehjät radat eikä tullut puomeja alas. Omaan ratsastukseen olin sinänsä ihan tyytyväinen, että pystyin pienen paineen (kiire ja epävarmuus viimeisen radan muistamisesta) alla suoriutumaan radoista kunnialla ja hieman suunnittelemaan ja toteuttamaan myös uusintateitä. Jännityskään ei ollut mikään lamauttava, vaan ihan mukavasti oli vähän perhosia vatsan pohjalla. Videoita katsoessa oma meno ei kyllä näytä mitenkään siistiltä. Tasapaino horjuu, jalat heiluu, katse ei ole läheskään aina menosuuntaan, jään välillä ajelehtimaan ratsastamisen sijaan (tästä aiheutuu mm. ne puolikkaat askeleet ennen estettä) ja koko ratsastusasento näyttää vähän väkinäiseltä ja jäykältä, liekö sitten jalat puristaa vaikka luulin jo päässeeni tästä vaivasta eroon? Eli rentoutta menoon kaivataan nyt lisää. Ja varsinkin 80 cm radalla tuntui muuten että jalat valuu jalustimessa eteenpäin ja niitä sai olla kokoajan korjailemassa. Jospa sekin johtui siitä puristamisesta ja paino ei siten ollut tarpeeksi jalustimilla. Haaveilen muuten uusista jalustimista ja olen miettinyt Jin Stirruppeja tai Tech Stirruppeja, ollapa hiukan ylimääräistä pätäkkää niin sitten hankintaan! Kaiken kaikkiaan mukiinmenevä kisakauden avaus :) Hallissa on vielä mahkuja pärjätä pienillä korkeuksilla noita isompia puoliverisiä vastaan, kun Milka on kuitenkin suht näppärä kääntää ja ottaa tosi vähän puomeja, eikä kiellä ikinä, kop kop (ihana, hieno, taitava Milka!). Ulkokentällä korostuu sitten se suomiputen hitaus, joten nautitaan nyt näistä ruusukkeista niin kauan kuin voidaan ;)

 (kuva: www.ratsastusvaruste.fi)

Jin Stirrupit, hmm liilat, kultaiset, titan gold, titanium ;)? esim. Horzella 170 €

tai

(kuva: www.tattiniriding.com)

Tech Stirrups jump, kultainen, sininen... oliskohan näissä vielä pitävämpi tämä pohja kun on "raastinrauta" mallia?! Börjes Kotimäellä 140 €