Systeemit kuntoon

Moi, kävin pari viikkoa sitten Sanna Backlundin esteklinikalla katsojana ja kirjailen nyt ylös mitä sieltä jäi mieleen. Toki olisi kannattanut heti klinikan jälkeen tehdä kirjailut, nyt voi olla että muisti on hieman heikohko... Esteklinikka alkoi luennolla. Aluksi Backlund kertoi Urheilufoorumista, joka oli ollut samana viikonloppuna. En ollut ikinä kuullutkaan koko foorumista. Katsoessani jälkeenpäin sen ohjelmaa, huomasin siellä olleen monia kiinnostavia luentoja ja tietoiskuja (vinkki, luentoja löytyy myös Youtubesta hakusanalla "Urheilufoorumi 2015"). Täytyy pistää korvan taakse, jos ensi vuonna vaikka osallistuisi. Backlund kertoi SRL:n uusista projekteista ja heidän omien hevosten aikataulusta ja rutiineista. Tunsin pienen omantunnon piston sydämmessä kun hän kertoi, että rutiinit ja ruokailutottumukset olisi hyvä pitää samana myös kisamatkoilla. Useinhan ihmiset iskevät heinäverkot täyteen ja hevonen vetää heinää ennen kisoja huomattavasti enemmän kuin normaalipäivinä ja sitten ihmetellään kun kisoissa meno onkin löysempää... Kiinnostavinta omalta osaltani oli kun hän puhui vastuuvalmentajasta, joka on siis ns. "kotivalmentaja", jonka kanssa tehdään kauden treeni- ja kilpailusuunnitelmat ja joka auttaa ratsukkoa matkalla tavoitteisiin. Vastuuvalmentaja ottaa kokonaisvaltaisen vastuun oppilaasta. Vastuuvalmentajalla on tärkeä rooli kilparatsastajan piirissä, johon kuuluu kaikki hevosen ja ratsastajan treenaamiseen ja kilpailemiseen vaikuttavat henkilöt. Backlund puhui myös systeemistä, joka sisältää paljon muuta kuin pelkät valmennustunnit. Eli valmennuksen lisäksi tavoitteelliseen ratsastusurheiluun kuuluu suunnitelmallisuus, taustat ja hevosen hyvinvoinnista huolehtiminen.

Jäin miettimään omaa vastuuvalmentajaani ja sitä onko minulla sellaista. Sanna Kosken valmennustunneilla käymme lähes viikoittain (noin 1,5 vuotta valmennussuhdetta takana), Sanna on opettanut miut hyppäämään ja tuntee myös Milkan useamman vuoden takaa, joten voinen ajatella Sannaa omana vastuuvalmentajanani, vaikka suoraan asiasta ei olekaan ollut puhetta. Olenkin aktiivisesti kysellyt Sannalta jos minulla on ollut mieltä askarruttaneita kysymyksiä esim. kisojen luokista tai Milkan terveydestä ja nyt ollaan valmennusten ohessa puhuttu myös ensi kauden tavoitteista. Pidän myös itseäni omana vastuuvalmentajanani, koska mietiskelen itse mitä milloinkin treenaan Milkan kanssa, missä kisaan ja miten pidän huolta omasta kunnostani ja suorituskyvystäni.

Mielestäni jokainen voi ottaa vastuun oman systeeminsä rakentamisesta ja kehittämisestä. Jos vastuuvalmentajaa ei ole, sellainen voi olla itselleen ja kysellä neuvoa opettajilta ja kokeneemmilta ihmisiltä. Itselleen voi ja kannattaa asettaa tavoitteita ja miettiä millä keinoin tavoitteet saavutetaan ja niiden perusteella tehdä itselleen ja hevoselleen treenisuunnitelman. Itselläni pysyy motivaatio treenaamiseen hyvänä, kun huomaan että kehitystä tapahtuu. Tietysti jos tulee vakavampia ongelmia, voidaan tarvita systemaattisempaa ammattilaisten apua. Koska en itse omista hevosta, jolla kisaan ja harjoittelen, en voi suunnitella itse hevosen liikutusta kuin omien päivieni osalta, kuten en myöskään sen terveydenhuoltoa (mahdolliset lääkinnät ja eläinlääkärikäynnit) tai ruokintaa. Voin keskustella omistajan kanssa asioista ja siten olla mukana vaikuttamassa niihin.

Olen ajatellut nyt omaa systeemiäni siten, että pyrin käymään kerran viikossa joko este- tai kouluvalmennuksessa. Pääpaino estevalmennuksessa, koska estekisoihin meinataan enemmän ensi vuonna osallistua. Sitten 2 muuta viikon ratsastuskertaa (vuokraan Milkaa 3 krt viikossa) treenataan joko puomeilla, koulua tai maastoa ihan tilanteen mukaan. Maastoon mennään, jos Milka ei ole päässyt maastoon viikossa toisen vuokraajan kanssa tai jos vaan tuntuu siltä, ettei jaksa pyöriä maneesissa. Omasta kunnosta huolehtiminen liittyy myös systeemiini. Ja tämä voidaan jakaa lihaskuntoon, aerobiseen kuntoon ja kehon huoltoon. En halua antaa kilpakumppaneilleni etumatkaa/tasoitusta oman fyysisen kunnon osalta. Myös oma muu fyysinen hyvinvointi on osana systeemiä, eli esim. riittävä uni sekä terveellinen ja ravitseva ruokavalio. Lisäksi täytyy huomioida henkinen hyvinvointi, kuten itseluottamus, motivaation ylläpito ja nöyrä asenne oppimiseen sekä myönteinen elämänasenne ylipäätään.

Täytyy myöntää, että nyt lähiaikoina oma liikkuminen on ollut "hieman" epäsäännöllistä ja parantamisen varaa on paljon. On myös tullut herkuteltua aivan liikaa. Estetunnilla havahduin maneesin peilin heijastamaan mahamakkaraani, onneksi aina on mahdollista tehdä ryhtiliike ja parantaa omat tavat :) Suunnitelmana onkin saada taas salitreeni säännölliseksi ja tavoitteena 2 salitreeniä viikossa koko kropan treeniä, pääpaino kehoa kokonaisvaltaisesti kuormittavissa liikkeissä (mm. kyykyt, punnerrukset, keskivartalon treenaus). Juoksu/hölkkälenkillä on myös tavoitteena käydä 2 kertaa viikossa. Kaikki muu liikkuminen tähän päälle on plussaa, silloin tällöin käyn ryhmäliikuntatunneilla (esim. viime aikoina olen käynyt cross training tunnilla, jossa tehdään lihaskuntoa kiertoharjoitteluna), lisäksi olen käynyt pilateksessa kun olen päässyt tunneille. Pilateksen lisäksi kehonhuoltoa olisi tehtävä nykyistä enemmän kotona mm. venytellen ja foam rollerilla rullaillen.

Mutta mennääs vielä takaisin Backlundin klinikalle ja sen valmennusosuuteen. Eli estevalmennuksessa oli 4 eri tasoryhmää, joissa kussakin oli 4 rastastajaa. Kavaletit ja esteet olivat kokoajan samoilla paikoillaan, puomien korkeus ja osittain myös harjoitukset vaihtelivat ryhmien mukaan.

kuvassa valmennuksen kavaletit ja esteet

Jokaisen ryhmän aluksi Backlund kyseli ratsukon taustoista esim. mitä ratsukko on tehnyt ja millä tasolla kilpaillut. Tässä olisi ollut mukavampaa jos olisi kokoonnuttu yleisön lähellä, jolloin myös yleisöön olisi kuullut ratsastajien kertomukset. Nyt saattoi hyvällä onnella kuulla sanan sieltä ja sanan täältä. Muutaman ryhmän osalta Backlund vilkaisi varusteita ja niiden sopivuutta. Mm. turparemmien löysyydestä ja oikeasta paikasta löytyi huomautettavaa, samoin tekniikkasuojien käytöstä, jotka saivat epävarman hyppääjän hyppäämään huonommin puristuksesta johtuen. 

Valmennus aloitettiin itsenäisen verryttelyn jälkeen kavaleteilla, eli 3 kavalettia (kuvassa mustavalkoisen puomein) oli asetettu 17 metrin välein, joka tarkoitti 5-6 laukka-askelta. Ensimmäistä kavelettia tultiin vuorotellen oikeassa ja vasemmassa laukassa ja tehtiin sen jälkeen pysähdys suoralla hevosella. Sen jälkeen tultiin 2 kavalettia 5 askeleen välillä, ja toisen kavaletin jälkeen seis. Seuraavaksi sitten tultiin kaikki kolme kavalettia 5 askeleen välein ja viimeisen jälkeen jatkettiin kaarre laukassa jos hevonen oli hyvin kontrollissa/hitaampi tai pysäytys suoralla hevosella ennen kaarretta jos hevonen oli liikaakin menossa. Lopuksi tultiin välit 4 askeleella. Edistyneempien ryhmässä tehtiin voltti kavaletin päällä ja vaihdettiin laukka voltilta tullessa kavaletin päällä ja tultiin myös siten, että ensimmäinen väli 4 askeleella ja toinen väli 5 askeleella. Siinä näkyy onko hevonen oikeasti kontrollissa ja avuilla kun laukkaa lyhennetään tehtävällä.

Kuvan oikealla laidalla olevia punaista pystyä ja okseria tultiin ensin ensimmäisen ryhmän kanssa ravissa ponnistuspuomilla (reilu 2 m esteestä). Toisella ryhmällä väliin tehtiin voltti, jolla tasapainotettiin laukka hakemalla tuntuma ulkokättä nostamalla. Lävistäjälinjalla olevia pystyä ja okseria tultiin kulmasta tekemällä puolikas lävistäjä keskimmäisen kavaletin oikealta puolelta ja toisella puolikkaalla lävistäjällä toinen este. Tässä oli tärkeää ratsastaa kunnolla kulmaan ennen ensimmäistä ja toisen esteen jälkeen. Samoja esteitä tultiin vinosti suoralla linjalla, hyvin sujui hypyt myös vinoina. 

Kuvan vasemman laidan okseri-pysty-okseri (välit 8 m eli 2 askelta) tehtävää tultiin edistyneempien ryhmissä siten, että ratatemmossa tultiin okseri ja pystyn jälkeen lyhennettiin/koottiin laukkaa. Tämä osoittautui hyväksi kontrolliharjoitukseksi osaavammille hevosille. Edistyneempien ryhmissä tultiin ratana koko tehtävää, kun tehtävät oli tultu ensin osissa läpi. Mitä edistyneempi ryhmä sitä enemmän tultiin rataa. 

Tässä muutamia pointteja valmennuksesta, jotka kirjasin ylös:

- Balanssi esteen jälkeen saatava takaosalle, nenä ylös.

- esteistunta: puolet painosta jalustimissa, puolet satulassa

- käden paikka on sään etu- ja yläpuolella

- voltti ja pysähdys harjoituksissa edesauttavat kontrollin harjoittumista, radalla pidäte ajaa saman asiaan

- ravista hyppääminen hyvää treeniä tasapainolle

- esteen ylittäminen voidaan tehdä kolmella tavalla: suorana suoralla hevosella, kaarevalla uralla samaan suuntaan kaartaen, vinosti eri suuntaan esteeltä jatkaen

- työ jatkuu esteen/tehtävän jälkeen > takaisintulo ja balanssi, jonka jälkeen hellitys = palkinto

Itselleni jäi sellainen mielikuva, että yksittäinen ratsastaja ei ehkä saa hirveästi irti tällaisesta klinikasta, koska 4:n ryhmässä toistoja tulee aika vähän varsinkin niille kenellä homma sujuu. Toistoja tuli enemmän niille, kenellä ei heti sujunut vaan tarvittiin enemmän toistoja suorituksen parantamiseen. Myös palaute jäi aika suppeaksi. Välillä Backlund jäi jutustelemaan yleisölle pitemmäksi aikaa (mikä tietysti oli yleisön kannalta kiva juttu), jolloin ratsukot joutuivat odottamaan vuoroaan pitemmän aikaa. Valmennustyyli oli mielestäni ajoittain vähän kova (toki on varmaan tehokasta ja sopii toisille paremmin kuin toisille), itse pidän enemmän hieman pehmeämmästä tyylistä.

Tilannepäivitystä ja suunnitelmia

Moi,

Ajattelin että on aika koota taas ajatuksia tämän hetkisestä ratsastuksellisesta tilanteesta ja suuremmista kehitystarpeista ja suunnitelmista. Kesän kisakauden päättyessä on aika alkaa suunnata katsetta jo myös treenien muodossa ensi keväälle. 

Tein vuoden alussa postauksen (linkki postaukseen) vuoden tavoitteista ja voin nyt tässä samalla käydä vähän läpi, miten ne ovat onnistuneet: 

Yleistä pohdintaa ratsastuksesta on vuoden alussa tullut pohdittua tähän malliin:

"Oon välillä miettiny, et pitäiskö keskittyä enemmän joko esteratsastukseen tai kouluratsastukseen? 
Välillä on tullu mieleen myös se, että oonko liian ryppyotsainen ja pikkutarkka tavoitteineni, mitä jos hauskuus unohtuu ja ainoastaan kehittyminen on onnistumisen mittari? Jos jokainen ratsastuskerta tähtää kehitykseen ja siitä tulee pakkomielle, jos tuntee ittensä epäonnistuneeksi jos ei saavutakaan niitä itselleen asettamia tavoitteita? Jos mielekkyys katoaa siten koko hommasta?" 

Niin ajankohtaista yhä... Juuri viime postauksessa pohdin mm. epäonnistumisen tunteita. Esteratsastus on nyt tällä hetkellä miun ykköslaji, johon Milkalla on myös lahjoja joten sen kanssa on kiva harjoitella, lisäksi se on varma hyppääjä (ei ole koskaan kieltänyt) ja sitä myötä aivan loistava opetusmestari tällaiselle keltanokalle :D Este ja kouluvalmennusten suhdetta olen miettinyt, että kuinka usein kannattaisi ottaa este- tai kouluvalkkaa. Tällä hetkellä on taloudellisesti mahdollista ottaa keskimäärin yksi valmennustunti viikossa ja mietin ensin jos tähän loppusyksyyn ottaisi joka toinen viikko toista lajia. Pääasiallinen valkku oli kuitenkin sitä mieltä, että noin 2-3 viikkoa estetunteja ja sitten 1 koulutunti väliin voisi olla hyvä. Milka hyppää tällä hetkellä vain miun kanssa, niin sillekin on hyvä ettei tule niin pitkiä taukoja hyppäämisestä usein ja tietysti kun tähtään enemmän estekisoihin, niin on parempi treenata nyt niitä enemmän.

Tavoitteista tuumasin seuraavaa vuoden alussa:

"estepuolella haluaisin oppia hyppäämään rataa, tavoiteratakorkeus voisi olla 60 cm, estevalkoissa tavoitteena on rohkeuden lisääntyminen, rimakauhu meinaa iskeä jos tulee vähänkään normaalista korkeampia esteitä... tavoite saada myös katse ylös pysyvästi!"


- Mission accomplished! Enää ei pelota korkeammat esteet ja tavoitekorkeus on jätetty taakse jo ensimmäisten kisojen jälkeen.
- Nyt tavoitteena ensi vuodelle aluelupa ja radat 80-90 cm (100 cm taitaa olla liian kova tavoite vielä 
ensi vuodelle).
- Teknisesti tärkeimpiä kehityskohteita omassa hyppäämisessä saada esteistunta paremmaksi; mukautuminen hyppyyn, jalat paikallaan (nyt tuppaa isommissa hypyissä pohkeet lähtemään liikaa taakse) ja paino sinne kantapäille. Miun on opittava ratsastamaan rohkeammin, jolloin Milka ponnistaa kauempaa ja hyppy on terävämpi. Nyt Milka ottaa usein pikkuaskeleen kanssani ennen estettä jos en itse topakasti pyydä hyppyä kauempaa. Ilmeisesti yrittää pelastaa miut, että pysyn kyydissä :D Tavoitteena saada ratarutiinia lisää, jolloin kisajännityskin jäisi toivon mukaan vähän vähemmälle.

Tässä kuvassa näkyy hyvin tuo ongelma, että jalka lähtee taakse, eikä asento ole mitenkään tasapainoinen isommassa hypyssä. Treeniä siis! c. M.Märkälä

"koulupuolella tavoitteena on oman istunnan ja apujen annon kehittäminen - perusratsastuksen parantaminen lienee paras termi. Ihailen eleetöntä, vakaata, hevosen liikkeitä myötäävää ja ryhdikästä ratsastusta, nämä siis myös itsellä tavoitteina. Pari koulukisastarttia olisi kiva saada, tämä vuosi taitaa mennä vielä Helppo C tasolla, jossa yli 60 % tulos olisi tavoitteena."

- Kyllä perusratsastus on varmaan kauden edetessä mennyt jonkun verran eteenpäin, ainakin istunta harjoitusravissa on parantunut ja olen nyt ruvennut ymmärtämään mm. ratsastamista peräänantoon. Yhtään koulukisastarttia ei ole tullut otettua. Tavoitteena vielä loppuvuodelle yhdet koulukisat. Ensi vuodelle tavoitteena myös parit koulukisat (taso Helppo C-Helppo B). Yksi unelma ensi vuodelle olisi päästä Harjuun helppoon kenttäkisaan :) Joten sitäkin silmälläpitäen täytyy myös koulupuolta treenata! Ratsastuksellisesti tavoitteina on tietysti apujen käytön tehokkuus, siisti ratsastus ja hevosen pysyminen peräänannossa useammin kuin silloin tällöin.

Kesällä päästiin käymään yhdessä kenttävalkassa. Kipinä kenttään syttyi :) c.H.Purhonen

"Yhtenä tavoitteena rentous, hauskuus ja harjoittelun monipuolisuus. Esteitä, puomeja, törppöjen hyväksikäyttöä (hahaa), maastoa, ilman satulaa humputtelua, ilman jalustimia menoa yms. Ja sen olen kyllä huomannut että on parasta olla jonkinlainen suunnitelma siitä, mitä aikoo harjoitella kun menee ratsastamaan." 

Amen. Tähän oli hyvä saada muistutus taas juuri nyt kun tuntuu että treenaaminen on muuttunut taas välillä turhan vakavaksi. Eli löysemmin rantein, monipuolisesti ja treenaaminen hauskaksi sekä itselle että hevoselle :) Luin aiheesta mahtavan blogitekstin Kootussa Ravissa -blogissa, tässä linkki kirjoitukseen. Ja tosiaan suunnitelma valmiiksi mitä treenataan milloinkin, niin ei mene päämäärättömäksi haahuiluksi.

Näillä eväillä eteenpäin :) Taas tuntui motivaatiota löytyvän talven treenikaudelle.

Viime viikon estetunnit (video) ja Horse Fair

Heipä hei,

Onkin tovi vierähtänyt viime kirjoittelusta. Kerron hieman viime viikon ratsastuksista ja kävin myös pyörähtämässä Horse Fair messuilla.

Tiistaina meillä oli Sannan estevalkka, jossa olin mukana Milkalla. Aloitettiin verryttelyt tehden voltteja pitkälle sivulle ensin käynnissä 3-4 volttia/sivu, lyhyet sivut ravissa. Seuraavaksi tehtiin voltti ravissa ja ennen ja jälkeen voltin otettiin käyntisiirtymä, lyhyet sivut mentiin taas ravissa. Seuraavaksi siirryttiin tekemään pitkällä sivulla: pysähdys, muutama askel suoraan, voltti, pysähdys, muutama askel uralla suoraan käynnissä, ravi, pysähdys ja uudelleen (2 volttia/pitkä sivu ja lyhyet sivut taas ravissa), ensin voltit siis käynnissä, lopuksi vielä ravissa. Melko haastavat verryttelyt, joissa tuli esille monenlaista ongelmaa esim. toisessa (oliskos ollut oikeassa) kierroksessa voltit meinasivat valua ulkoa liian suuriksi ja toisessa suunnassa taas Milka yritti oikoa sisäänpäin. Myös taipuminen oli erilaista erisuunnissa ja pysähdykset tulivat ensin vinosti. Verryttelyn edetessä heppakin onneksi vertyi ja itse sain korjaavaa ohjeistusta ja pääsin korjaamaan ongelmia.

Sitten siirryttiin estetehtävien pariin. Ensin tultiin sinisen ympyrän mukaista ympyrälinjaa. Eli ravissa tultiin ristikolle puoliympyrän muodossa, ristikolta nostettiin laukka ja tultiin toinen puoliympyrä uralle laukassa, ennen päätyä siirryttiin taas raviin. Toisella pitkällä sivulla tehtiin käyntisiirtymä, voltti ravissa ja käyntisiirtymä ja lyhyen sivun keskelle myös käyntisiirtymä. Meinasin aluksi aloittaa ympyrälinjan uralta liian myöhään, Sanna menikin sitten seisomaan esteen etupuolelle ja linja piti ottaa hänen edestään, niin silloin vasta tajusin oikean linjan. Samaa harjoitusta otettiin toiseen suuntaan ja siihen lisättiin laukannosto C:ssä eli kuvan alimmalla lyhyellä sivulla, ympyrälle lähdettiin kuitenkin ravista ja ristikolta nostetttiin taas laukka.

Seuraavaksi siirryttiin tulemaan ristikkoa laukassa puoliympyrälinjalla vasemmassa kierroksessa, lähtö oli vihreän nuolen kohdalta, jossa nostettiin laukka. Tultiin ensin ristikko ja siitä lävistäjälinjalla pystylle, jolla laukan vaihto. Linja oli tarkoitus ottaa hieman kulmikkaana eli tarkoitus oli tehdä pieni kulma/kaarros ristikolta pystylle tullessa, jolloin pääsisi pystylle siten että joutuu kääntämään siinä oikealle, joka helpottaa laukan vaihtoa. Asia oli kyllä tiedossa, mutta vauhdissa tämä pääsi unohtumaan ja niinpä laukka ei läheskään aina vaihtunut. Myös pohjeapu laukalle olisi ristikolla oltava nopea ja tietysti oma katse oikealle, välillä tämä myös onnistui. Kun oli tultu muutama kerta näin, lisättiin tehtävään myös toinen pysty (harmaalla) lävistäjälinjalla. Täällä sain laukan aina vaihtumaan oikeasta vasemmaksi, tämä on Milkalle selkeästi helpompi puoli. Tässä vaiheessa Milkastakin alkoi jo löytymään menohaluja ja harmaata lävistäjälinjaa tullessa sai ottaa jo ihan napakat pidätteet, joihin Milka myös kivasti vastasi. Tämän jälkeen päätyyn tehtiin vielä voltti laukassa. Tämä pikku rata meni kaiken kaikkiaan ihan mukavasti, Sannalta tuli kehuja ainakin katseesta ja teistä, Milkan laukka oli myös hyvää. Itselle jäi vähän sellainen tunne, että olisin voinut olla vielä vähän rennompi, nyt oli vielä jäkitystä paikoittain, vaikka suoranaisesti ei hypäääminen jännittänytkään. 

Torstaina kävin sitten itsenäisesti ratsastamassa Milkalla. Olin miettinyt alustavasti tekeväni viime kertaista Lady-tunnin tehtävää törpöistä tehdyllä suorakulmiolla (tehtävä selostettu täällä). Maneesissa oli kuitenkin sen verran porukkaa ja hevosen juoksutuskin menossa, ettei tehtävää voinut toteuttaa. Tein sitten voltteja ja käynti/ravi siirtymiä, pikkuisen väistöjä yms. sälää mitä nyt mahtui tekemään väistellen muita ratsastajia. Laukkaakin taisi tulla vain yhdet kunnon pätkät suuntaansa ja sitten tein kulmista laukan nostoja käynnistä. Koko ratsastuskerta tuntui kuitenkin menevän penkin alle. Tuntuu, että aina jos maneesissa on porukkaa, niin ratsastus menee huonommin. En sitten tiedä mikä siinä on, johtuuko se siitä kun omat kuviot ja suunnitelmat menevät pieleen? Vai siitä kun joutuu väistelemään? Vai tuleeko siinä paineita ja yritelmät menevät sitä kautta mönkään, kun ei haluaisi kuitenkaan näyttää muiden silmissä ihan surkealta? Tallilla olen varmaan vähiten ratsastanut (aikuisena n 2,5 vuotta), useat ovat ratsastaneet vuosikymmeniä ja ovat valovuosia edellä taidoissa ja siksipä tuleekin usein tunne, että olen vain tiellä enkä osaa yhtään mitään :(. Vika taitaa olla omien korvien välissä, mutta sille tunteelle ei mahda mitään, kun ei onnistu niin ei onnistu, ja sitten kun ei suju alkaa pala nousta kurkkuun ja mieltä alkaa painaa. Haluaisin olla niin paljon parempi ratsastaja! No ehkä vielä joskus... Aattelinkin, että jatkossa jos alkaa tuntua ettei suju, niin keskityn vain ratsastamaan askellajit läpi ja tekemään siirtymiä, taivutuksia ja suoristuksia, enkä edes yritä mitään harjoituskuvioita. Otan ratsastuskerran enemmän hevosen liikutuksen kuin oman oppimiseni (tai tarkemmin oppimisenyrittämisen) kannalta. Tallilta lähtiessä meinasin purskahtaa autossa itkuun kun olin niin surkea ratsastaja, kurkkua kuristi ja facebookissakin piti vielä valittaa samasta aiheesta :D Jälkikäteen jo lähes naurattaa oma toiminta... Sainpahan taas aimoannoksen motivaatiota!!! Kyllä nyt tekee mieli harjoitella istuntaa ja apujen käyttöä. Onneksi Airan ratsastuspilatestunti on ensi viikollaja kyllä Milkan kanssa täytyy ottaa myös sileän tunteja muutenkin, kun nyt lähiaikoina olen keskittynyt esteille. Työtä vaan, niin eiköhän se meno siitä parane! 

Tällaisen osuvan ja motivoivan kortin löysin joku aika sitten Postista :)

No sitten perjantaina meillä oli estetunti ratsastuskoululla. Ratsuksi sain taas Veikon. Veikko onkin ihan kelpo esteheppa. Se vähän jännitti, kun Veikko on joskus kiellellyt. Miulla kun ei oo vielä yhtään kieltoa koettuna, niin se ensimmäinen jännittää jo valmiiksi... Tunti sujui ihan mukavasti. Selkään meno tuntui ihan vauhdikkaalta ja hypytkin tuntuivat mukavilta. Videoilta sitten huomaakin, että hypyt ovat aika pieniä, eikä menokaan (esteiden korkeudesta puhumattakaan!) päätä huimaa, mutta pidemmittä puheitta:

Ensin mentiin puomeja ja ristikolta laukannosto:

linkki videoon

Välissä mentiin pikku-ristikko rataa. Siitä ei ole julkaisukelpoista videota. Lopussa sitten sai mennä 4 esteen pienen pysty-radan. Tämän olisin mennyt mieluusti uudelleenkin jos olisi ollut mahdollisuus!

linkki videoon 

Tunnilla oli taas alussa hieman hankaluuksia tuntuman kanssa, kun Veikko painaa niin kovasti ohjille ja tuntuman pitämiseen saa tehdä hartiavoimin hommia. Odotteluaikoina Veikko vaikutti vähän pahantuuliselta ja riuhtoi ohjia, mutta itse ratsastaminen meni ihan mukavasti ilman turhia jännityksiä, vaikka meno aika mummoilulta näyttääkin :D

Lauantaina pääsin sitten Horse Fair -messuille. Mielellään siellä olisi vaikka kaksikin päivää pyörinyt, niin paljon oli mielenkiintoista ohjelmatarjontaa. Parasta antia mielestäni oli upea ja hauska Dressage meets Western näytös, todella suosittu Ratsupoliisien näytös, Expo-alue jolla oli mielestäni paremmat valikoimat kuin Horse Showssa sekä Aira Toivolan "hyvä istunta, toimiva ja vaivaton ratsukko" ratsastuspilates näytetunti. Nyt kun näki tuntia ulkopuolisen silmin, niin odotan yhä enemmän ensi viikon rats.pilates tuntia, joka on kolmas ratsastuspilates tuntini. Toivottavasti tulossa on taas antoisa ja opettavainen tunti! Tuttuja asioita edellisiltä kerroilta tuollakin oli esillä ja ratsastajan istunta oli todella siisti ja hän osasi hyvin myös demonstroida eroa vanhan ja uuden istunnan välillä ja sen vaikutuksen näki hyvin myös hevosen liikkeessä. Vähän harmitti, etten päässyt kuuntelemaan Airaa infolavalle "Ratsastajan ryhtivirheet, sekä istunnan toiminnallisuus ja avuilla vaikuttaminen". Oli valittava joko se tai poliisit ja tällä kertaa valitsin poliisien näytöksen. Myös maastakäsittelykilpailun demo oli mukavaa seurattavaa ja saikin miut miettimään, josko harjoittelisin joku kerta Milkan kanssa jotain maastakäsittelyjuttuja, ei varmaan olisi ainakaan pahitteeksi...

Ainiin, hankin messuilta ihanan kisapaidan ovh 74 euroa, nyt hintaan 25 euroa ja Horzen mukavantuntuiset ratsastushanskat, Milkalle ostin tuliaisiksi heppanameja. Etsiskelin myös valkoista kisapaitaa, mutta sopivankokoista, nättiä ja edullista ei osunut kohdalle.

Horse Fair ostokset.

Huomenna olisi jälleen vuorossa hyppytunti Milkalla :)