Pitkään aikaan ei oo tullu kirjoteltua. Treenattua on tullu ihan kivasti, lähinnä estetunneilla viikoittain. Oma treenaaminen oli joulukuussa vähän hiljaisempaa, mutta nyt vuodenvaihteen jälkeen oon saanu itteäni niskasta kiinni ja käynyt salilla ja jumpannut pari kertaa kotonakin. Yhdet kisatkin käytiin ennen joulua.
Kisoista voisinkin haastella tässä alkuun. Menimme Milkan kanssa luokat 70 cm (arv. 367.1) ja 80 cm (AM5) 1-tason kisoissa ja kyseessä oli samalla minun ensimmäiset maneesikisani! Kisapaikalle saapuessa Milka oli ihmeen innoissaan (yleensä ei ole vieraissa paikoissa ollut enempää innoissaan kuin kotona) ja steppaili vähän kuntoon laittaessa ja veti jotain ihme pikakävelyä kun pääsin selkään :) Radan kävelyssä kuuntelin samalla kokeneemman kilpailijan neuvoja toiselle kisailijalle, niin sain vähän vinkkiä linjoihin. Uusintavaiheen esteille tosin onnistuin kävelyssä miettimään itse sujuvat tiet, kunhan vain pääsisin sinne asti ja ratsastus menisi siten että ne olisi mahdollista toteuttaa... Verryttelyt tapahtuivat ryhmissä maneesissa, lisäksi oli melko mutainen ulkokenttä jossa pystyi kävelemään. Oltiin jonkun aikaa verrytelty 70 cm luokkaan, kun Milka polkaisi toisen etukengän irti. No eipä siinä sitten mitään, jatkettiin menoa omistajan siunauksella. Maneesin pohja oli vähän kova, joten vähän mietitytti että miten kengän puuttuminen vaikuttaa hyppyihin. Verryttelyssä hypättiin yhtä estettä kumpaankiin kierrokseen, toiseen kierrokseen esteenä oli pysty ja toiseen okseri. Verryttelyhypyt meni ihan ok, lisäksi tein voltteja ja ympyröitä, jotta saisin hevosta vähän taipuisammaksi. Verryttelyssä pidin hyvää tempoa yllä, jotta Milkalla säilyisi mukava "kisavire" eteenpäinpyrkimyksineen, Kengän puuttuminen ei tuntunut menoa haittaavan.
70 cm radasta ei ikävä kyllä ole videota. Olisi ollut mukava nähdä se, koska se tuntui niin "hurjalta" ja Milka oli vähän sellainen että mihin järjestykseen nämä koivet on nyt laitettava. Vauhtia piisasi ja jotain menosta kertoo myös se etten ollut saada radan jälkeen hevosta raville ja pysähtymään :D.. Eli miuta vähän vietiin radalla. En tiedä oliko syynä kisatauko (viime kisat taisi olla syyskuun lopulla). Mutta kyllä se vie joskus treeneissäkin hieman, riippuu vähän päivästä millä tuulella neiti sattuu olemaan. Saatiin kuitenkin puhdas rata ja sain uusintavaiheessa ratsastettua myös tiukemmat tiet suunnitelman mukaisesti. Palkinnoksi saatiin sitten tästä hieman holtittomasta radasta ensimmäinen sija ja sinivalkoinen ruusuke!
80 cm luokan ajattelin yrittää ratsastaa hieman hallitummin. Arvostelun ollessa AM5 oli tavoitteeni saada perusrata puhtaasti läpi, jotta pääsisin korotettuun uusintaan. Alkurata menikin ihan ok, mitä nyt neloselle jäin hypystä hieman jälkeen, mutta kutoselle tullessa tuntui että vauhti alkaa kasvaa liikaa (videolta ei kyllä siltä näytä) ja otin sitten kutosen jälkeen sarjalle tullessa hieman liian paljon kiinni ja sarjalle tullessa jäin matkustamaan ratsastamisen sijasta. Olisi pitänyt ratsastaa ponnistus tarmokkaammin, nyt sarja lähti puolikkaasta askeleesta, jolloin sarjaväliin tuli yksi askel liikaa ja vauhti hyytyi sitten kokonaan sarjaa seuraavalle isommalle okserille (tämä oli radan haastavin paikka, joten itseä saa syyttää että pupu meni pöksyyn). Usko loppui itseltäni ja olin jo luovuttanut tilanteen, lopetin siis ratsastamisen kokonaan... Ei näin! Milka urhoollisesti hyppäsi okserin lähes paikaltaan, mutta alastulo tuli takapuomin päälle ja 4 vp eli uusinta jäi tällä kertaa haaveeksi. Jotain tuli kyllä tästäkin radasta taas opittua. Video radasta alla, pahoittelut että se on vähän huonolaatuinen, mutta kyllä siitä jotain selvää saa.
80 cm 20.12.2015 (kuvaus Anne H-L, kiitos videosta!)
Nyt on suunnitelmissa hankkia 2-tason lupa, mutta ainakin hallikausi (parit kisat) mennä 70 ja 80 cm ratoja ja katsoa josko rahkeet riittävät 90 cm:iin sitten keväällä/kesällä ulkoradoilla. Kun saisi nyt 80 cm korkeudella ensin radat hyvin hallintaan... Eiköhän se sieltä pikkuhiljaa treenien myötä.
Marras/joulukuussa saimme paljon onnistumisia estetreeneissä, treenattiin paljon sitä että uskallan hypätä hiukan kauempaa ja tehdä ratkaisuja itse. Välillä treeneissä jotkut tehtävät tuntuivat ensi alkuun liian haastavilta, mutta niin vain niistä selvittiin hyvin. Mm. seuraavat harjoitukset muistan hyvin onnistuneina:
Harjoitus lähti liikkeelle pääty-ympyrältä laukka puomilta nostaen, mentiin hyvin kulmaan ennen pystyä (2) jolla laukan vaihto ja kaarevasti keskilinjalle, jolla toisessa päädyssä puomin ylitys ja vasemmalle. Pitkät sivut tultiin kevyessä istunnassa vähän laukkaa lisäten. päädyssä taas hyvin kulmaan ja okserille (4), jonka jälkeen taas puomi kaarevan linjan jälkeen ja sen jälkeen oikealle, pitkä sivu taas kevyessä istunnassa. Tässä harjoituksessa okseri ja pysty olivat lopussa ihan kunnon kokoisia (ehkä 90 tai vähän yli?) ja uskalsin lähettää Milkan hyppyyn myös kauempaa, okserille varsinkin jopa hiukan liian kaukaa jos paikka ei ihan kohdalleen osunut. Mutta hyvin venyi ja laukat vaihtuivat myös aina oikein. Jäi kyllä niin voittajafiilis tästä treenistä!
Toinen mieleenpainunut onnistuminen oli seuraavanlaisessa tehtävässä:
Alkulämmittelynä tultiin keskimmäisiä puomeja (siinä vaiheessa oli siis 2 ravipuomia tuon keskimmäisen pystyn kohdalla) ravissa keskeltä pitkää sivua kääntyen ja puomeilla piti olla 4 askelta ylhäällä, jolloin kevennys vaihtui samalla toiseen suuntaan ja toisella pitkällä sivulla suunta vaihtui. Meni hetki ennenkuin sain jutun juonesta kiinni ja opin laskemaan askeleet. Ensimmäinen laskettava askel oli siis jo se kevennysaskel. Keskimmäinen este nostettiin pystyksi ponnistuspuomilla ja sitä ruvettiin tulemaan laukassa kahdeksikkona aina laukkaa vaihtaen joka kerralla. Ympyrä piti pitää melko pienenä, jotta ehti kääntää ennen muita esteitä. Kun rytmistä sai kiinni, niin tätä olisi voinut jatkaa vaikka hamaan maailman tappiin saakka. Ponnistuspaikat napsahtelivat hyvin kohdalleen ja meno oli mukavan letkeää. Lopuksi tultiin 3 esteen harjoitusta, joka lähti päädystä (punainen linja) okserin jälkeen keskimmäiselle esteelle, jolla laukanvaihto ja sitten pysty. Keskimmäiselle esteelle oli päästävä tulemaan suorana, joten ennen sitä piti ottaa tiukka kurvi (ei kylläkään ihan suoraa kulmaa kuten kuvassa). Näin päin tehtävä onnistui ihan hyvin. Tultiin vielä toisesta suunnasta eli ensin pysty sitten keski-pysty ja lopuksi okseri. Okserilla oli vähän enemmän kokoa tässä vaiheessa, joten en tiedä että jännitinkö itse sitä vai halusiko Milkakin kantata sille vähän nopeammin, mutta keski-pystyn jälkeen meinattiin aina kääntyä liian nopeasti saamatta kunnon kulmaa aikaiseksi tähän väliin. Siitä johtuen myös ponnistuspaikka okserille ei ollut aina kaikista parhain. Mutta kaikenkaikkiaan hyvä treenikerta tämäkin.
Huh, blogihiljaisuus katkaistu, tosin hieman vanhoilla asioilla. Jospa ensi kerralla tuoreempaa tarinaa :D.
