Meillä oli Sannan estevalmennus viime perjantaina ja se oli ihan yksityistunti pitkästä aikaa. Saatiin keskittyä vain omaan suurimpaan tämänhetkiseen haasteeseeni. Eli siihen, että opin ja uskallan lähettää Milkan hyppäämään vähän kauempaa, paikasta jonka itse päätän. Nythän ollaan menty lähinnä siten, että olen ratsastanut "päin estettä" eli antanut Milkan itse katsoa mieleisensä ponnistuspaikan. Estekorkeuden noustessa tässä tulee hankaluuksia, kun Milka tietysti haluaa hypätä lähempää varmaan suojellaksensa minua jalkautumiselta ja itseään siitä että jään hypyssä jälkeen <3 Se tykkää ottaa puolikkaan askeleen ponnistuspaikasta kohti estettä, jolloin se ikään kuin kiipeää esteen yli "hissihypyllä", Siitä sitten kärsii mm. ratatempo, sujuvuus ja tyyli, vaikka yli aina jollain tyylillä mennäänkin ja puomitkin usein pysyy ylhäällä kiipeämisestä huolimatta (alle 90 cm korkeuksilla). Tähän ongelmaan tartuttiin nyt kunnolla ja tavoitteena on, että opin katsomaan itse ponnistuspaikan ja käskemään hyppäämään kauempaa. Silloin hyppy on laadukkaampi ja ratatempo pysyy kunnossa ja sitten jos kaikki muu menee hyvin, saattaa tulla mahdollisuus siirtyä seuraaviin luokkiin ensi vuonna :)
Tässä muutama kuva kesän kisoista havainnollistamaan tätä ongelmaa:
Hissihyppy vs. parempi hyppy, vähän turhan kaukaa tosin lähtenyt. Molemmissa puomit pysyy ylhäällä ja toisessa oma jalka on järkyttävän liikaa takana, mut tää onkin sit jo seuraava ongelma.
c. Neea Kiiveri
Kunnon kiipeäminen läheltä vs. parempi hyppy c. Katariina Nenonen
Ja hissihyppy vs. parempi vol 3 (aikamoinen taiteilija tuo hevonenkin kun saa
noin läheltä nuo jalkansa ylös!) c. Riina Laulajainen
Toisella pitkällä sivulla oli 2 puomikasaa noin 19,5 metrin etäisyydellä. Aloitettiin ravaamalla puomien yli voltti, puomien väliin käyntisiirtymä ja taas toiselle puomille voltti. Toisella pitkällä sivulla tehtiin ensin käynnissä pohkeenväistöä uraa pitkin ja muutamien kierrosten jälkeen ravissa väistö. Milka oli alkuun aika tahmean tuntuinen. Raviväistöt tuntuivat tosi vaikealle kun meno meni puskemiseksi, että ravi pysyisi niissä. Sanna joutuikin antamaan pitemmän raipan avuksi tässä vaiheessa, että sain naputettua hieman raipalla merkkiä paremmasta etenemisestä ja väistämisestä. Ja alkoihan se sujua jo hieman paremmin kun Milkakin alkoi vähän vertyä.
Seuraavaksi tultiin ristikolle sisään ravissa, ristikolta laukka ja 5 askeleella pienelle pystylle. Välissä piti laskea ääneen askeleet. Alussa oli hieman haastavaa huomata mistä kohtaa laskeminen oli aloitettava ja välillä koko laskeminen meinasi unohtua, varsinkin jos ensimmäisessä hypyssä oli jotain hankaluuksia... Toisella pitkällä sivulla tehtiin ravissa vähän tempon muutoksia /käyntiinsiirtymiä. Harjoitusta tehtiin molemmista suunnista muutama kierros. Sitten tehtävälle tultiin laukassa (2 pystyä) ja taas tultiin 5 laukka-askeleella väli ääneen laskien. Vasemmassa kierroksessa meno oli sujuvampaa ja 5 askeleella löytyi hyvä rytmi. Oikeassa kierroksessa lähestyminen meni välillä vähän kiemurtevaksi (tästä suunnasta oli pitempi lähestyminen) ja siitä johtuen ensimmäinen hyppy oli vähän löysähkö, jolloin väli ei ollut niin rytmikäs ja toinenkin hyppy oli samalla heikompi, eikä aina keskeltä estettä. Toiselta esteeltä tultiin myös välillä alas väärässä laukassa. Milkallahan on ollut vähän aikaa sitten ongelmaa oikeassa laukassa, kun se oli vasempaa huomattavasti lyhyempää eikä pyörinyt kunnolla. Ja oikea laukka on aina ollut sille hankalampaa. Nyt se kuitenkin taas pyörii onneksi normaalisti, mutta tosiaan muuten tämä suunta tuotti enemmän päänvaivaa,
Lopuksi tultiin sitten samaa väliä neljällä laukka-askeleella hieman korotettuja pystyjä. Eli nyt sai jo todella ratsastaa eteen. Laukkakin sai olla reipasta jo toisella pitkällä sivulla, jotta saatiin kaarre sujuvasti tultua samalla tempolla ennen estettä. Vasemmassa kierroksessa saatiin monta onnistunutta suoritusta. Ekan kerran Milka otti sen puolikkaan askeleen, kun itse luovutin päässäni. Annoin Milkan hieman kiemurtaa esteiden välissä, jolloin tietysti myös vauhti hidastuu ja matka kasvaa. Mutta sitten uomasin, että tämä on kiinni ihan omasta päättäväisyydestä! Me hypätään tästä, neljännellä askeleella. Eli kun on jämäkkänä asiasta ja itse menossa yli sillä askeleella, niin kyllä se hevonen lähtee siitä myös hyppäämään! Oma asenne siis kuntoon ennen kaikkea. Ja se laskeminen täytyy ottaa nyt tavaksi ihan rytmin ja oppimisen edistämiseksi!! Kun lähdettiin tulemaan samaa oikeassa kierroksessa, niin piti ensin kuitenkin varmistaa Sannalta, onko Milkalla mahdollisuus venyä väliin neljällä askeleella tässä kierroksessa, etten ihan mahdotonta lähde yrittämään ;)... No olihan se mahdollista, tultiin ehkä pari-kolme kertaa ja viimeinen näistä oli todella onnistunut ja siihen olikin hyvä lopettaa treeni tällä kertaa. Harjoitus oli tosi hyvä oman päänupin harjoittamisen kannalta ja samoin ponnistuspaikan näkemisen kannalta. Jos ekalle hypylle tultiin hyvin niin tasaisella tempolla ratsastaen pääsi hyvin etenemään toiselle esteelle, mutta jos ensimmäinen lähti liian läheltä/kaukaa tai tempo oli väärä, niin esteiden välissä tarvittiin eteenratsastusta tai pidätteitä. Kyllä jäi mieleen paljon asioita hautomaan tämän tiimoilta, hyvä niin :)
