Kisoihin valmistautumista

Tsädää, sunnuntain seurakoulukisoihin ilmottauduttu. Joko saa alkaa jännittämään ;)? 3 harjoituskertaa Annen kanssa taas takana ja pikkuhiljaa usko siihen että "kyllä mie pystyn siihen" on vahvistunut. 

Milka ja mie viime kisoissa. Kuva: R Laulajainen.

Viime viikolla harjoittelimme enempi mm. pysäytystä ja peruutusta. Aluksi hommasta ei meinannut tulla mitää, koska Milka ei näemmä muistanut kuinka peruutetaan tai sitten mie en muistanu, miten peruuttavat avut annetaan. Askeleita taaksepäin ei meinannut tulla millään. Kyllä niitä sitten Annen avustuksella ruvettiin saamaan onneksi. Muita harjoitteita oli mm. taivuttaminen volteilla ja kulmissa. Opin, että voin käyttää hieman voimakkaammin kättä taivuttamiseen. Milka menee mieluummin nenä suorana, jos se hänelle sallitaan. Taivutus saa olla kunnollinen, jotta nenä näkyy selkään asti. Muutenkin ratsastus saa olla rohkeampaa ja avut selkeämpiä. Hevonen ei mene rikki, ja tämä hevonen ei ole sieltä herkimmästä päästä..

Tänään harjoiteltiin sitten aluksi taivutusta volteilla kevyessä ravissa. Sitten lisättiin pysähdykset lyhyiden ja pitkien sivujen keskelle ja sitten pysähdys ja peruutus lyhyiden sivujen keskelle. Nämä harjoitukset sujuivat ihan hyvin. Alussa kestää vähän aikaa kunnes Milka alkaa taipua kunnolla volteilla ja Anne sai tuon tuostakin muistutella katseesta, joka oli hevosen niskassa eikä menosuunnassa. Volteilla ja ympyröillä miulla on tapana kallistua/romahtaa loppuympyrällä/voltilla sisäänpäin, tähän yritettiin nyt kiinnittää myös huomiota, että jaksaisin pitää asennon loppuun asti vatsalihaksilla pystyssä. Pysähdyksissä Milka ei meinannut pysyä paikallaan, vaan liikehti hieman. Tämä taisi johtua siitä että itse en heti rentoutunut, vaan jäin vetämään ohjasta tai sitten jäin jännittyneeseen asentoon, jolloin Milka on kokoajan valmiudessa singahtamaan liikkeelle. Milka osaa myös käyttää tilanteen hyväkseen, jos huomaa että hänelle sallitaan vapauksia mm. siinä ettei tarvitse seisoa paikallaan (ovela tyttö, vaikka onkin niiiin kiltti). Pysähdyksistä tulikin parempia kun rentouduin itsekin. Peruutukset sujuivat hyvin, ne lähtivät heti pyydettäessä ja olivat suoria. 

Näiden jälkeen jatkettiin kolmikaarisen harjoittelua harjoitusravissa, palattaessa L päätyyn tehtiin askeleenpidennys pitkällä sivulla. Meni ihan hyvin, taivutuksiin kiinnitettävä huomiota ja siihen ettei viimeisestä kaaresta tule liian pientä. Askeleenpidennyksessä hieman takakenoon ja istunta enemmän pakaroiden päälle ja ohjaa hieman löysemmälle. Mutta huomattavasti oli kolmikaarinen parantunut verrattuna parin viikon takaiseen, yes!

Sitten otettiin laukkaa ympyrällä molempiin suuntiin ja sen jälkeen menin radan läpi 2 kertaa. Molemmat meni suht hyvin. Viimeinen pituushalkaisijalle (lopputervehdykseen) tulo otettiin ekan kerran uusiksi kun meni pitkäksi. (Tämähän oli se murheenkryyni viime kisoissa!) Toisella kierroksella saatiin hieman ylimääräistä jännitystä kun kesken laukkaohjelman katolta tippuva lumi sai Milkan säikähtämään ja ottamaan pienet lähdöt. Tippuminen ei ollut onneksi ihan lähellä, mutta muutama ylimääräinen sydämentykytys siinä tuli... Itse olisin pysäyttänyt hevosen tämän jälkeen, mutta onneksi tiukka valmentaja ei antanut armoa, vaan laukkaohjelmaa jatkettiin saman tien :) Näinhän sen kuuluu mennäkin, ei huomiota pöllöilylle.. 

Hyvää tänään:

- ohjelma mentiin läpi 2 kertaa ja onnistui kohtuu hyvin :) 

- sain aikaan taivutusta ja hieman pyöristymistä/myötäämistä niskasta ainakin jossain vaiheessa

- vaikka katolta tippui lunta useampaan otteeseen, ei se häirinnyt meitä kun sen yhden kerran

- jäi suhteellisen luottavainen fiilis, että selviän sunnuntaina 

Parannettavaa:

- jalat ei meinaa pysyä niissä jalustimissa, pitäisköhän ostaa liimaa? Jalkaterät pomppii ja nytkin ainakin 3-4 kertaa koko jalustin lähti irti jalasta. No kai se ajan kanssa helpottuu... Vähän vaan jännittää se, että jos jännitän kisoissa niin vedän luultavasti jalkoja ylöspäin enkä alaspäin, jolloin ne irtoilee entistä helpommin sieltä jalustimista ja pomppii. 

- keskittyminen meneillään olevaan tehtävään ts. oikeiden teiden ratsastaminen huolellisesti

- katse menosuuntaan, leuka ylös

Torstaina käyn ratsastamassa ja ajattelin mennä ainaskin jonkin verran ilman jalustimia, jos se auttaisi tuohon jalkojen pomppimiseen. Lisäksi harjoittelen tietysti vielä ohjelmaa.

Epätoivoa ja toivoa

Viime viikolla Anne piti torstaina meille Milkan kanssa tuntia. Mentiin ulkokentällä ja harjoiteltiin vähän 30.11. tulevia kisoja silmällä pitäen. Päivää aiemmin oli varmistunut, että kisoissa 30.11. 2.luokan ohjelmana on Helppo C:1 (klikkaa ohjelma auki). Tunnin ohjelmassa oli mm. alkukäynneissä voltit pelkin painoavuin, voltteja kevyessä ravissa, 3-kaarista kiemurauraa ja kouluohjelman laukkaohjelmat.
 

Tunnin aikana realisoitui se, että ohjelma onkin aika vaativa eikä lainkaan ihan läpihuutojuttu. Esim. 3-kaarisen olen aina tehnyt hiukan väärin. Olen suoristanut vain hetkeksi pituushalkaisijan päällä, jolloin taivutuksistakin on tullut aika löysiä, eikä kaarien symmetrisyyteen ole tullut kiinnitettyä huomiota. No nyt selvisi oikea ratsastustie, jossa suoristus pituushalkaisijan päällä onkin melko pitkä matka, suoran jälkeen asetus vaihtuu ja sitten tulee käännös taivutuksella. Harjoituksessa en saanut aina rehellistä taivutusta aikaan sinne minne piti. Tuntui että Milka painoi menemään hiukan lapa edellä ajoittain. Teimme harjoitusta kevyessä ravissa, ohjelmassahan tämä tulee harjoitusravissa. Myös laukkaohjelma on aika vaativa lävistäjineen. Harjoitellessamme laukkaohjelma sujui kuitenkin ihan kivasti. Laukka tuntui aktiiviselta ja sain ihan hyvät tiet ja laukan säilymään lävistäjällä lähes loppuun asti. Kulmat laukassa aiheuttavat hieman harmaita hiuksia, kun niistä tulee helposti hieman laakeat tai sitten jos yrittää tehdä terävän kulman, laukka saattaa tipahtaa. Tänään meillä on taas yhteiset treenit ja haluaisin harjoitella pysähdystä ja peruutusta sekä muita ohjelman osia.

 

Eilen kävin ratsastamassa itsenäisesti. Olin mietiskellyt päässäni jotain harjoituksia, joita voisimme tehdä, mutta sitten ratsastaessa en enää niitä muistanutkaan. Meno meni sitten höntsäilyksi ja vielä huonoksi sellaiseksi L. Oma istunta tuntui olevan aivan hukassa, tuntui ettei hevonen liiku mihinkään, tai jos liikkuu niin lapa edellä, pää kohti taivasta ja suunta on jotain muuta kuin haluaisin… No jotain hyvää kuitenkin, käyntiväistöt sujuivat kivasti ja loppua kohden meno parani. Milka alkoi olla energinen ja sain aikaan taivutuksia volteilla ja ympyröillä. Sitä vastoin oma istunta ei tuntunut muuttuvan paremmaksi. Istuminen tuntui ihme vänksöttämiseltä suuntaan jos toiseenkin, harjoitusravissa pompin kymmenen senttiä ylös satulasta ja samalla jalat lähti jalustimista tai ainakin pomppi niissä myös sen 10 senttiä… Plääh L Maneesissa oli 2 muuta ratsukkoa, kysyinkin muilta että joko saa itkeä, kun meno on niin kamalaa… Kovasti kannustivat kuitenkin lähtemään kisoihin vaikka aloin epäillä koko menemistä. Onneksi en ole vielä ilmoittautunut ;). Aattelin katsoa vielä tämän päivän ja ilmoittautua sitten sen perusteella. Vaikka periaatteessahan sillä ei ole niin väliä kuinka kisat menevät, kunhan saa kokemusta ja homma on mielekästä, niin se riittää. Olisi vaan kiva saada itselle omaan tasoon nähden (mikä onkin näköjään hyvinkin vaihteleva!) hyvä suoritus ja siten itselle myös hyvä mieli. Eka kisareissu olisi edessä ja mukavaa olisi tehdä se itselle tuttuun paikkaan (kisat on siellä missä käyn lady-tunneilla). Katsellaan.

 

En tiedä sitten kuinka paljon muut huolet vaikuttavat tuohon ratsastukseen, mutta tässä pari päivää on ollut niin masentunut ja huolestunut olo, että saattaa tietysti vaikuttaa. Kaikki tuntuu hiukan hankalalta, mutta eiköhän ne tilanteet tästä selvinne..

 

Ratsastukseen tuntuu vaikuttavan myös se olenko yksin maneesissa tai kentällä, jos muita on samaan aikaan, niin en varmaankaan uskalla ratsastaa omien suunnitelmieni mukaan ja yhtä rohkeasti. Muita tulee kytättyä ja väisteltyä ja väistämättä tulee mieleen että kaikki ajattelee minun olevan aivan surkea ja sitten yritän entistä enemmän ja olen taas entistä surkeampi L. Rentoudesta ei ole jälkeäkään. Muut kun ovat huomattavasti tasokkaampia ja kauemmin ratsastaneita. Nämä kuvitelmat ovat varmasti vain päässäni ja näin ei kannattaisi ajatella. Täytyy yrittää terästäytyä, maasta ne on muutkin ponnistaneet J. Eiköhän tästä lähdetä nousuun ja saada mielikin pirteämmäksi. Sitä toivon.

Ups and DOWNS

Aina ei voi onnistua, ei edes joka kerta. Niin se meininki vaihtelee päivästä toiseen.

Tänään olin ajelehtija ja vapaamatkustaja hevosen selässä. Hommaan ei tullut kunnon tatsia. Tehtiin omistajan kanssa liinassa istuntaharjoituksia viime kerran tapaan sillä erolla, että vaihdoin itse askellajia ja harjoiteltiin enemmän myös istunnalla tahdin hidastamista ja eteenpäin pyytämistä sekä pysäyttämistä. Tästä saan apua siirtymien valmisteluun, joista myös kisa-arvostelussa tuli pientä noottia. Alku- ja loppuraveissa keventelin, tuli mentyä lapa edellä "taivutukset" ja olin masentua maneesin peilistä heijastuvaan kuvajaiseeni heiluvine jalkoineni ja etukenoineni. Jospa ensi kerralla taas paremmin...

Huomenna pääseekin sitten seuraamaan hieman parempitasoista ratsastusta. eiköhän siinä jo maneesin peilikuvakin pyyhkiydy pois verkkokalvolta :D. Helsinki International Horse Show, we are coming!!

www.helsinkihorseshow.fi

Kun oivaltaa jotain, minkä ei edes tiennyt olevan ongelmana

Mehän pidettiin ensimmäinen istunnan harjoittelutunti Milkan omistajan kanssa viime viikon sunnuntaina. Heti ensimmäinen kerta paljastuikin melkoisen hedelmälliseksi.

Ensin omistaja pyysi minua keventelemään ravissa. Ongelmana on ollut koulusatulan kanssa keventäessä se, että satulan polvitoppaus on hiertänyt samalla polviin ja niihin onkin ilmestynyt mojovat mustelmat... Ongelma on johtunut siitä, että olen puristanut reisillä/polvilla. Mutta oivalsin, tai pikemminkin omistaja tämän minulle kertoi ;), että ongelma on johtunut myös siitä, että yleensäkin keventäessä EN OLE käyttänyt apuna vatsa- enkä takapuolen lihaksia vaan olen käyttänyt jalkoja ylös ponnaamiseen. Asentoni on ollut etukeno. Todella valaisevaa saada tämä tietooni tässä vaiheessa :). Parempi taas myöhään kuin ei milloinkaan! Kun nostin itseni vatsaa ja pehvaa käyttäen pystyyn, avasin rintaa auki, eivät polvetkaan ottaneet niin kovasti osumaa toppauksesta ja samalla katse nousi ylös. Kädet piti nostaa ylemmäksi myös. Ennen pidin niitä lähellä harjaa. Kevyt ravi oli ihan eri tuntuista kuin ennen. Kuin olisi oppinut uuden tavan juosta. No en ole kyllä vielä oppinut tätä, mutta nyt voin ainakin harjoitella. Tasapaino tuntui lähtevän, koska paino tuli koko jalustimiinkin eri kulmasta kuin aiemmin. Muutos oli varmaankin radikaali, mitä näillä neuvoilla saatiin aikaiseksi kevyeeseen raviin.

Tämän jälkeen harjoittelimme liinassa istuntaa ilman, että olisin pitänyt kiinni/tukea ohjista. Käynnissä ilman jalustimia, ravissa jalustimin ja laukassa ilman jalustimia. Tarkoitus oli pitää jalat ja lantio rentona ja harjoittaa tasapainoa ja syvällä satulassa istumista. Ainoastaan askellajin vaihtuessa ravista laukkaan tai laukasta raviin jouduin ottamaan tukea satulan etukaaresta tai ohjista, muuten pyrin pitämään kädet reisien päällä tai ilmassa. En antanut itse apuja hevoselle, keskityin vain istuntaan, omistaja käytti ääniapuja askellajin vaihtoon. Treenin lopuksi otettiin laukkaa vielä jalustimin koko kentällä. Oli vähän erituntuista kuin ennen, oma ryhtini tuntui hyvältä ja avoimelta ja istuin todellakin syvällä satulassa. Koko tunti oli erittäin hyödyllistä istunta / tasapainotreeniä, näissä merkeissä jatkamme varmasti taas tänään. Can't wait :)

lähde: www.pinterest.com