Moi, taas on hetki vierähtänyt viime postauksesta, siis viime kisoista, heh. Ei se mitään, jatketaan samoissa merkeissä :)
15.5. kävin ekoissa 2-tason kisoissani hyppäämässä luokat 80 cm ja 90 cm. Jos sitä nyt oppisi lähtemään kisoihin ajoissa, kun lähdettiin sen verran myöhään että myöhästyin juuri radan kävelystä! Pieni paniikki meinasi iskeä, mutta onneksi olin loppupään lähtijöitä, niin ehdin katsella ennen verkkaa ja verkatessa muiden suorituksia ja opetella radan siinä samalla. Ekan radan verkassa Milka oli ihan kivan tuntuinen. Toiseen luokkaan verkatessa se oli pikkaisen väsähtänyt, mikä ei ollut ollenkaan hyvä juttu estekorkeuden kasvettua. Kerran tuli okseri leväytettyä kunnolla palasiksi... Ajettelin kuitenkin Milkan syttyvän radalla, niin kuin on viime kisoissa ollut tapana. Radoille asetin tavoitteeksi puhtaat radat. Salaisena haaveena tavoittelin parhaan suokin suorituksia :). Olimme edellisellä estetunnilla harjoitelleet toiveestani sarjaa yhden laukka-askeleen välillä ja se sujuikin molemmissa luokissa hyvin, kun usein sarjoilta on tullut hyvinkin kirjavia suorituksia. Kerrytetty kisakokemus on tuonut mukanaan varmuutta ja jännitys ei enää ollut läheskään samanlaista kuin joskus aikaisemmin. Esteitä ei myöskään tullut kytättyä sillä silmällä, että ne olisivat ison näköisiä. Hommahan on muuttumassa siis ihan mukavaksi ;).
Palkintojenjaossa, kuvat yllä Anne H-L
Kisapaikan hoitokarsinassa käymässä.
Tässä molempien luokkien videot, analysointia videoiden alla. Luokissa oli samat radat ja suorituksetkin näyttävät aika lailla samoilta. 80 cm luokkaan en saanut uusinnan alkaessa tehtyä suunniteltua, pienempää tietä vaan ajauduin kiertämään muurin. Silti aika riitti 8.sijaan (viimeiset sijoittuneet, paras suokki!), luokassa oli 30 osallistujaa. 90 cm luokassa tämä kurvi onnistui sitten paremmin ja ilman yhtä uusinnan puomia (pieni takajalkakosketus) olisimme sijoittuneet ja olisin päässyt rahapalkinnolle, nyt olimme 9./25. Ehkäpä ensi kerralla :)
+ rytmi, pitkiin kaarteisiin enemmän poweria laukkaan, nyt meinaa välillä hiipua niissä
+ tiet, erityisesti kaarevat linjat hyvät 4-5 (muuri) ja 6-7
+ sarja, kannatti harjoitella; katse toisen sarjaesteen yläpuomin yli, hyvällä rytmillä sisään, eka hyppy saa olla jo iso, koska 7 m sarjaväli on Milkalle hieman pitkä
+ muistin tehdä välillä tasapainottavia pidätteitä, joilla yritin saada laukkaa pysymään koossa (esim. 1-2 väli), ettei Milka mene liian pitkäksi ja hypyt sen myötä laakeiksi, jolloin puomitkin tulevat sitten helposti alas
+ jännitys pysyi aisoissa, oli mukavaa :)
SEURAAVAT VAATIVAT HARJOITUSTA:
- uusintatiet "kesyjä", mikä on tietysti vielä tässä vaiheessa ymmärrettävää ja helpommilla teillä saadaan paremmin ehjä suoritus (vähemmän riskiä). Jatkossa jos sijoituksia mielii saada on kuitenkin tätä parannettava ja opeteltava kääntämään heti esteeltä jo uuteen suuntaan ja saatava muutenkin uusintaan lisää vauhtia, kuitenkaan päästämättä Milkaa pitkäksi.
- hevosta saatava vielä enemmän takajaloilleen, laukkaamaan aktiivista laukkaa ja pää ylemmäs > terävämpi ponnistus. Vaatii aktiivisen laukan (pohkeella reippaammin, tarpeen mukaan herätys raipalla) ja kunnon pidätteen. Itse täytyy myös pysyä pystyasennossa ja nousta siihen heti esteen jälkeen.
- katse, saisi olla paremmin ja nopeammin seuraavalle esteelle
- tasapaino heitteli välillä esteen jälkeen > paino paremmin jalustimille ja katse ylös helpottaa myös tätä
Seuraavat kisat on oman seuran seurakisat nyt sunnuntaina.
xxx
Tässä muutama kuva Milkasta, joissa ekoissa ekaa kertaa tänä vuonna laitumella. Viimeisissä Milka sai päähänsä seppeleen 10-vuotispäivän kunniaksi. ONNEA MILKA 10 V!
Olipa vaan hyödylliset kisat 17.4. kun ilmeni uusi asia mihin pitää alkaa panostaa myös harjoittelussa. Olen jo ollut pidemmän aikaa tietoinen, että heikko kohtani on sarjat (ja kolmen laukan välit), niitä ei ole tullut harjoiteltua juuri lainkaan, joten olen mennyt aina "soitellen sotaan" ja ratsastanut sarjalle sen kummempia miettimättä ja toivoen parasta. Yleensä sarjoilla onkin näkynyt mielenkiintoisia toteutuksia; tekemällä 2 laukkaa sarjaväliin tarkoitetun yhden sijaan, kiipeämällä A osa, hyppäämällä kaukaa B osalle tai tulemalla vinosti B osalle esteen reunaan jolloin on aina vaarana myös ohimeno... :D Tästä on siis vain varaa parantaa. Pitää esittää Sannalle toive että ruvetaan nyt toden teolla harjoittelemaan näitä. Uutena hankaluutena näissä kisoissa ilmeni sitten se, että Milka kääntyi/oikoi liian nopeasti heti hypystä menosuuntaan, jolloin tiet seuraavalle esteelle hankaloituivat huomattavasti ja 90 cm luokassa myös 4 vp aiheutui tästä, kun ei millään olisi keretty seuraavalle esteelle, kun olisi pitänyt päästä kunnolla kulmaan jotta tie esteelle olisi onnistunut. Tähän on myös nyt kiinnitettävä huomiota ja täytyy ratsastaa itse tarmokkaammin teitä, jotta Milka ei saa niitä itse päättää. Lisäksi huomattiin, että Milka tarvitsee panssarisatulavyön hypätessä 90 cm korkeuksissa, etuset ottaa mahan alle.. Joten paljon tuli uutta oppia, hyvä että tuli lähdettyä :). Ettei ihan synkistelyksi meni, niin oli kisoissa myös onnistumisia, suht eheät radat, hyviä hyppyjä, hyviä teitä, hyvä tempo ja rytmi ja ratsastin rohkeasti. Ja nyt huomaa, että pystyy jo vähän nautiskelemaankin menosta ainakin turvallisissa oman seuran kisoissa, ei ole koko aikaa paniikki päällä vaan pystyy jopa hengittämään ja ajatellakin jotain :D :D
Verryttely oli ulkona ja tässä alkuun on hieman verkkakuvia. Kuvia hankin Pinja Kumpulaiselta. Kaikki postauksen kuvat c. Pinja Kumpulainen. Mielestäni tosi kivoja kuvia tulikin. Radat videoi Liisi Nevalainen. Kiitos molemmille!
80 cm oli arvostelulla 367.1 (A2/taitoarvostelu) ja tavoitteena oli päästä uusintaan, jotta saisin myös taitoarvostelun. Kakkoselle tuli pieni kiipeäminen ja hetken jo ajattelin, että siinä meni tsänssit uusintaan, mutta puomi pysyi onneksi ylhäällä. Muutenkin radalla oli pientä säätämistä... Alla video radasta omin kommentein ja lopussa tuomarin taitoarvostelukommentit. Sijoituimme tällä suorituksella toiseksi taitoarvostelupistein 7.
Tässä oiotaan heti esteeltä, ei ollut edes aikaluokka.
Eka kerta, kun jalka on ok..
Hupsista, pääsi yllättämään kun lähti vähän kaukaa.
Tämä oli molemmissa luokissa sama homma samalla esteellä.
Kunniakierroksella :)
90 cm verkassa pysty ja okseri näyttivät taas aika isoilta omaan silmään ja ilmeisesti tuntuivat myös Milkasta isoilta, koska ensimmäisillä hypyillä molemmille rämäytettiin puomit kunnolla alas. Otin kaksi hyppyä ensin pystylle, joista jälkimmäinen hyvä ja samoin okserille. Milka huomasi siis kantapään (tai pitäiskö sanoa kavion ;)) kautta että nyt täytyykin jo alkaa vähän tekemään hommia ja ruvettava hyppäämään. 80 cm menee siltä helposti, mutta 90 vaatii jo vähän ponnistusta. Viimeisen okseriverkkahypyn jälkeen Milka oli mukavasti täpinöissään ja innokkaan tuntuinen, joten radalle oli kiva lähteä. En käyttänyt enää tässä vaiheessa mahdollisuutta hypätä vielä yhtä estettä maneesissa, kun viimeinen verkkahyppy oli niin hyvä. Jos tämä maneesiverkkahyppy olisi epäonnistunut, niin radalle ei olisi ollutkaan enää niin varma ja mukava olo lähteä. Rata oli lyhyt; vain 7 estettä, mikä oli tietysti hyvä kun oli jo toinen luokka alla ja itselläkin toinen kerta 90 radalla. Radankävelyssä mokasin muuten siten, että menin kävelyyn ja tajusin, etten ollut katsonut ollenkaan ratapiirrosta ennen sitä :D (voi blondi). Onneksi se oli suht lähellä niin kerkesin käydä lunttaamassa. Rata oli myös hyvin selkeä ja jäi hyvin muistiin,
Alla video radasta muutamalla omalla kommentilla höystettynä. Ihan ok rata, kannatti mennä 90 cm (kk sitten menin samoissa kisoissa vielä 2 x 80). Milka hyppäsi hyvin ja itsekin keikuin mukana suht mallikkaasti.
Eli plääni selvä: Harjoitteluun sarjat, esteen jälkeen suoraan ratsastaminen ja ikuisuusongelma vielä puutteellinen esteistunta, jossa jalat karkaa hypyssä liian taakse (niitä toistoja, toistoja) ja se vatsapanssarin hankinta. Seuraavat kisat suunnitelmissa kk päähän (debyytti 2-tasolla).
Varoitus, sekava postaus luvassa... Viikko sitten kisattiin oman seuran kisoissa ja siitä viikko takaperin toisissa maneesikisoissa vähän isommassa maneesissa. Noissa ekoissa kisoissa olin ilmoittautunut vain 80 cm luokkaan, jossa arvostelu oli 367.2 siten, että perusrata oli arvostelulla A1 eli saman virhepistemäärän saaneet ratsukot olivat tasavertaisia ja 0-radalla pääsi uusintaan, joka arvosteltiin sitten taitoarvostelulla. Olin luullut että koko luokka on taitoarvosteluna, kannattaisi näköjään opiskella hieman sääntöjä :). Paikalla iski sitten kyllä paniikki, että kyllä inhottaa jos saadaan puomi, eikä pääse koko taitoarvosteluun.
Missäs se kamera olikaan, smile vain puuttuu ;)
kuvat c. Saija Laari, hauska kuvasarja hypystä; pikkasen nopeemmin
pitäs saada ittensä balanssiin ja katse ylös heti hypyn jälkeen!
Kun päästiin kisapaikalle, oli Milka silmät puoliummessa ja lähes nukuksissa (kiima?). Onneksi hän sentään siitä hieman virkosi kun siirryttiin maneesiin verkkaamaan. Verkassa tuli huonoja ja hyviä hyppyjä. Herättelin Milkaa vähän ratsastamalla reipasta laukkaa kevyessä istunnassa. Alla video 80 cm:n radalta (hieman kaukaa kuvattu, mutta kyllä siitä jotain osviittaa menosta saa). Perusrata tuli puhtaasti, muutama mielenkiintoinen lähestyminen mahtui joukkoon ja tempo oli aika huono. Mutta uusintaan päästiin. Taitoarvostelusta tuli aika surkeat arvostelut, tiedän kyllä että tyyli on vielä miun menosta melko kaukana ja varsinkin jos laukka ei rullaa hyvin, ei askeleetkaan osu esteille. Onneksi päästään viikoittain treenaamaan, niin eiköhän se meno tästä myös tyylillisesti parane :) Kommentit kokosin videon loppuun, mutta laitetaan ne vielä tähänkin; Kantapää alas, katse ylös, rytmi/tempo hiipuu, säilytä rytmi radan läpi, tänään laukka vähän ponneton > ponnistuspaikat. Vahvuudeksi merkattu tiet ja lähestymiset (tässä tapauksessa varmaan nuo tiet olivat ok, lähestymiset ei niinkään :D) 5,5 pistettä eli välttävä-tyydyttävä asteikon mukaan. Kun oli tarjoutunut mahdollisuus, niin otin vielä samaan syssyyn myös B-merkin merkkisuorituksen (viime kerran B-koe merkattiin C:nä), sen kommenteissa oli lisänä esteistunta pysyy ja myötääminen sopivaa esteisiin nähden ja rasti ruudussa hyväksytty (jippii). Eihän tähän suoritukseen tietenkään tyytyväinen voi olla, mutta tyytyväinen olin siihen, että päästiin uusintaan, muistin ainakin esteiden päällä katsoa eteenpäin ja 80 cm ei korkeutena tuntunut päätähuimaavalta/liian korkealta ja siksipä päätin jälki-ilmoittautua ekaan 90 cm starttiini!
90 cm verkassa taas huomasin välillä jääväni itse tuijottamaan estettä ja olin jännittynyt, jolloin lähestymiset/hypyt olivat myös huonoja. Kun muistin (tai miuta muistutettiin ;)) rentoutumaan, heti meni paljon paremmin. Radalla perusrata oli ihan hyvä, sarjan b osa tuli sisälaitaan, mutta muuten ok. Sitten uusinnassa alkoikin ongelmat... Perusradan viimeiseltä esteeltä oli kaareva linja noin 5 askelta sarjalle, mutta en ollut ikinä valmis okserin jälkeen sarjalle. Ei ollut katse sinnepäin ja okserin isompi hyppy heilautti omaa tasapainoa (videolta katselin, että taisi olla myös väärä laukka), ja niin painateltiin suosiolla ohi koko sarjasta. Uudella yrittämällä sitten yli, taas sarjan b osa oikeasta laidasta tolppaa hipoen... Toiseksi viimeisellä esteellä, joka oli okseri vasemmasta laukasta lähestyen ja okserin jälkeen olisi ollut kaarros oikeaan, Milka puikkasi taas vasemmalta puolelta ohi kuten B-merkin estekokeessa tässä joku aika sitten. Joten hylkäys tuli uusinnassa. Ilmeisesti kyttäsin itse estettä, jolloin askel ei sopimut, enkä tukenut tarpeeksi vasemmalta ja antanut napakkaa apua, jolloin huonommastakin paikasta olisi voinut hypätä ja Milka katsoi paremmaksi väistää esteen. Video katkeaa tähän, mutta sain vielä mahdollisuuden ratsastaa radan loppuun ja loppuun asti tultiin toisella yrittämällä. Perusrataan ja siihen, että uskalsin ylipäätään osallistua 90 cm luokkaan, olin ihan supertyytyväinen. Tässähän oltiin tavallaan aikataulusta edellä kun aiemmin oli valkun kanssa puhe, että ulkokaudella menen ekan kerran 90 cm. Tietysti olisin voinut ratsastaa paremmin myös sen uusinnan, mutta tästä on hyvä jatkaa. Ei vaan nyt keskittyminen riittänyt loppuun asti, oli sen verran jännää kummiskin ;)
Edustava ratsukko, buhahaa :D Kaikki kuvat yllä c. Saija Laari, kiitos kuvista!
xxx
Viikon päästä näistä kisoista oli sitten oman seuran tallilla kisat, koska maneesi on pienempi ja pohja hieman pehmeä, päätin mennä 2 x 80 cm ja jättää 90 cm tällä kertaa välistä. Ensimmäinen luokka oli arvostelulla 367.1. Tultiin sen verran kiireellä kisapaikalle, etti radan opettelulle jäänyt paljonkaan aikaa ja pelkäsinkin kokoajan etten tule sitä muistamaan. Alussa Milka oli verkassa aika hidas ja tahmea, ekat verkkahypyt olivat aika hirveitä ja Milka hieman kiemurteli estettä lähestyessä (liekö syynä kun hypättiin katsomopäätyä päin). Otin ehkä 3-4 verkkahyppyä verkka-pystylle tähän oikeaan kierrokseen. Kun suuntaa vaihdettiin ja hypättiin verkkaesteenä maneesin toisessa päädyssä olevaa okseria, oli allani tuliterä ferrari äskeisen ladan sijaan :D. Estehevonen oli herännyt ja hypyt olivat hyviä ja ponnistukset teräviä. Verkka-aika oli todella lyhyt, ei siinä ehtinyt paljoa säätöjä taipumisessa tai kuuliaisuudessa tehdä, oli mentävä niillä mitä oli. Pari kierrosta ravia, laukkaa ja verkkahypyt ja omaa vuoroa odottamaan. Hermoilin odottaessani sitä, muistanko radan ja kertasin sitä päässä taukoamatta.
Kun tuli meidän vuoro ja lähdettiin liikkeelle oli allani yhä tuo säpäkkä ferrari, jolloin kaikki oli vaan niin helppoa. Kaikki lähestymiset tuli hyvin, vauhti oli hyvä, itselleni jäi tehtäväksi vain ohjailu, hypyissä mukana pysyminen ja se radan muistaminen :) Uusinnan toiseksi viimeisellä esteellä meinasin ratsastaa yhden esteen ohi ja huusinkin mennessäni "apua ;)!", mutta onneksi ehdin kääntää sille vielä ja 0:lla tultiin maaliin. Radasta ei ole hirveästi muistikuvia, kaikki tapahtui niin nopeasti. Radan jälkeen Milka sai vielä kivat säpsyt yleisön aplodeista ja laukkasi innoissaam hetkisin lähes kiitolaukkaa. Sai toinenkin vähän purkaa energiaa.. Voitto tuli ja mukavinta oli kun palkintojen jaossa sain kuulla viime kisojen taitoarvostelutuomarilta, että nyt rata oli todella paljon parempi kuin viime kisoissa. Jes! Eli kaikki on kiinni siitä laukan rytmistä! Milkalla on kuitenkin todella erilaisia päiviä, joskus laukka on laiskempaa ja joskus ihanan energistä ja rytmikästä, joten sopii toivoa että joko a) opin ratsastamaan Milkasta energisen ja laukasta hyvän tai b) Milkalla sattuu olemaan hyvä päivä kisoissa :D Kerrankin sattui sitten muuten siten. ettei kukaan muistanut ottaa tästä radasta videota. Kyllä harmittaa, kun tämä oli varmasti kautta aikojen paras ratani ja sen katsomisesta olisin varmasti saanut myös itse oppia ja tsemppiä vaikeampina hetkinä. No ei voi mitään, kaikkea aina sattuu ja tapahtuu.
"Kai tästä nyt jotain namipalkkaa sai;)" Ruusukehai :D
Seuraava luokka oli sitten vapaasti valittava korkeus arvostelulla A.0.0. clear round, eli puhtaalla radalla saa ruusukkeen ja sijoituksia ei jaeta. Valitsin korkeudeksi 80 cm, tosiaan kun maneesi on vähän pienempi niin en hennonnut valita 90 cm ja saan kuitenkin arvokasta kokemusta ja ratarutiinia kun menen kisoissa 2 luokkaa. Tästä luokasta on video (alla), mutta meno ei ollut enää niin "loistokasta" kuin ekassa luokassa. Milka ei ollut enää niin kovasti menossa, paras terä laukasta oli poissa ja moneen puomiin saatiinkiin tehtyä iso kolaus. Puomit pysyivät kuitenkin ylhäällä ja tultiin puhtaalla radalla maaliin saaden ruusuke. Paras puhti siis sekä itseltä, että hevoselta poissa toiseen lähtöön, mutta kaiken kaikkiaan todella hyvä kisapäivä, olen happy.
Nyt pieni kisatauko, seuraavat kisat luultavasti taas Iralla 17.4. mikäli kuljetuskoppi on kunnossa. Nyt siinä on vähän laittoa, kunpa tulisi sillä kuntoon, tai sitten jäämmekin hieman pidemmälle kisatauolle.. :(
xxx
Joku aika sitten haaveilin myös täällä blosgissa uusista jalkkareista ja Helsinki Horse Fairista tulikin uudet jalustimet hankittua. Varaa ei tällä hetkellä ole mihinkään jineihin tai tech:eihin, joten päädyin 45 euron hintaisiin jalustimiin, joissa on pitävä, leveä, rosterinen "raastinrauta" jalansija. Ei ole nyt noissa kaksissa edellisissä kisoissa kertaakaan lähtenyt jalustin jalasta tai valunut pois päkiältä, joten nyt voin jo sanoa, että kyllä kannatti! Viereisessä kojussa oli muuten samaiset jalustimet 80 euroa, onneksi tuli sen verran kierreltyä, että bongasin nämä edullisemmat. Ja sitten huomasin jalkkareihin sopivan huovan, niin pitihän sekin napata matkaan. Nyt on meilläkin edes joku varuste sävy sävyyn :D. Muita ostoksia oli iso loota heppanamuja ja käynti ratsastussimulaattori Simon selässä. Siellä selvisi, että kaikissa askellajeissa miun paino on enemmän vasemmalla puolella ja vasen pohje on heikompi ja vaikeampi käyttää ohjeen mukaan, eli motoriikka oikeassa jalassa/pohkeessa on parempi ja oikean pohkeen apu on vahvempi. Liekö johtuu osin siitä, että kun Milka tykkää kaatua oikealle, niin olen sillä jalalla tottunut korjaamaan sitä vasemmalle/työntämään vastaan. Vaikka korjaus lienee pitäisi tulla enemmän ulkoavuista (?)
Messuhankinnat
xxx
Sori muuten nuo vanhat musiikit ratavideoilla, ei oo tullut vähään aikaan iPodia ladattua ja sieltä löytyy aika vanhoja biisejä. Tykkään kuitenkin itse enemmän videoista musiikilla, toivottavasti katselijatkin vähintään sietää niitä jos joku joskus sattuu videoita katselemaan ;)
Nyt on tullut aika harvakseltaan päiviteltyä blogia lähiaikoina (vain kisat), mutta yritän parantaa tapani ja päivittää esim. valmennuksista tms. On vaan vähän tylsää, kun niistä ei ikinä ole videomatskua.
P.s. En ole vieläkään hommannut sitä 2-tason lupaa. Kai se nyt jo sitten pitäisi! Kun kerran näyttää siltä että pystyn sitä 90 cm alkaa hyppäämään. Kai se on ollut joku psykologinen juttu, etten ole lupaa vielä hankkinut, jos en olisikaan pystynyt siirtymään 90 cm-luokkiin :D Sentään sääntökoulutuksen kävin, joten luvan saaminen on vain hakemisen (ja maksamisen) päässä.
Reilu viikko sitten avattiin Milkan kanssa estekisakausi I-tason kisoissa luokissa 70 cm ja 80 cm. Valkku Sannan kanssa oli puhetta, että mennään nyt hallikausi näillä korkeuksilla (arvostelulla AM5 myös 90 cm ok) ja katsotaan sitten kesällä josko voidaan hypätä myös 90 cm ratoja. Tämä sopii kyllä miulle paremmin kuin hyvin. Kyllä tuossa 80 cm korkeudessa on ihan riittävästi haastetta. Nyt olen päässyt siihen pisteeseen, ettei se korkeus enää mitenkään hetkauta ja hirvitä, joten nyt tällä tasolla on hyvä keretä vain arvokasta ratarutiinia ja kokemusta, sitä kun on vielä kuitenkin niin vähän takana (ekat estekisani ikinä olivat siis viime keväänä). Ennen kisakertomusta kerron viimeisestä treenistä ennen kisoja.
c. Mirkka Heiskanen, kiitos! ihania kuvia :)
xxx
Kisat oli lauantaina 30.1. ja viimeiset treenit ennen kisoja oli saman viikon keskiviikkona. Pienestä väärinkäsityksestä johtuen sainkin yksityisvalmennuksen ja Sanna laittoikin sitten meidät kunnolla töihin :) Alussa Milka oli vähän jähmeä ja pohkeen takana kun tehtiin väistöjä ravissa keskihalkaisijalta uralle. Hyppelyt aloitettiin ravilähestymisillä ristikoille, jotka sijaitsivat kuten kuvassa (pystyn ja okserin paikalla).
Esteille tultiin kokoajan kuvan oikeasta reunasta kahdeksikon mallisesti. Aloitettiin tulemaan ravissa nostaen laukka ristikolta ponnistuspuomilla (okserin ja pystyn paikalla). Eli okserin kohdalta oikea laukka ja päädyn kautta (ravi ennen lävistäjälinjaa) pystyn kohdalla olleelle ristikolle, jolta sitten vasen laukka. Tällaista harjoitusta olisi hyödyllistä tulla myös itsenäisestikin. Seuraavaksi nostettiin ristikot pieniksi pystyiksi ja tultiin laukkalähestymisellä. Päädyissä tehtiin pääty-ympyrät laukassa puomien yli. Laukka vasemmasta oikeaan ei aina vaihtunut, vaan se piti korjata vasta esteen jälkeen. Jouduin kovasti keskittymään ja tekemään töitä sekä pohkeella että ohjalla asettaen, että laukka vaihtui tähän suuntaan. Toiseen suuntaan se meneekin niin automaattisesti, että Sanna jo kehotti ratsastamaan vaihto silti, vaikka hevonen sen aina tekeekin, jotta opin ratsastamaan myös vaihdon tähän suuntaan. Eihän sitä tiedä jos joskus tulisi muillakin hevosilla hypättyä. Milka oli hieman jyrämäinen eikä aina tahtonut kääntyä ihan niin kevyesti kuin olisin toivonut, lisäksi se meni pää vähän liian alhaalla ollen vahva edestä ja selässä sai tehdä töitä jotta nenää olisi saanut ylemmäs. Samaa tehtävää jatkettiin siten, että okseri ja pysty nostettiin isommiksi, pääty-ympyrät tultiin kuten aiemmin. Lävistäjälinjalle tullessa oli tärkeää olla kääntämättä linjalle liian aikaisin, piti malttaa tulla uraa pitkin ennen linjalle kääntämistä ja tämä vaati huolellisen kulman ratsastamisen.
Lopuksi tultiin vielä siten, ettei ratsastettu päätyyn asti vaan käännettiin puoliympyrän muodossa toiselle uralle heti kun tultiin esteeltä lävistäjälinja uralle. Eli esteet tulivat aika nopeasti eteen, kokoajan sai olla kääntymässä ja tekemässä. Tässä tuli taas ilmi se miten tärkeää katse oli pitää kokoajan esteessä, nyt tuli vähän liikaa tuijoteltua ratsastettavaa linjaa ja hevosen niskaa. Onneksi Sanna muistutteli asiasta. Esteitä oli myös nostettu jo kunnon korkeuksiin ja pysty varsinkin näytti omaan silmääni tosi isolta. Olisiko ollut n.95 cm tai jotain sinne päin. Tuntui, että pomppasin ihan eri tavalla irti satulasta hypyssä ja laskeutumisessa kuin yleensä, joten hyppy oli isompi mihin olen yleensä tottunut. Näillä korkeuksilla laukat vaihtuivat lähes aina (vasen aina ja oikeakin useimmiten) ja Milka ei muuten ottanut yhtään puomia koko tunnin aikana! Kun tätäkin tehtävää tultiin aika kauan putkeen, ties montako kierrosta, alkoi mieleen hiipiä ajatus että jaksaakohan se Milka vielä hypätä kun se puuskutti ja askel tuntui käyvän välillä raskaaksi, tuli tuijoteltua liikaa sitä pystyäkin sitten. Tälläisiähän ei pitäisi ajatella... No onneksi sitten pälkähti päähän että kai Sanna tietää että se jaksaa, eikä teettäisi tehtäviä mistä ei selvitä. Jaksoihan se, mutta kyllä oli kova treeni, varmaan kovin missä olen itse mukana ollut. Hieman treenien jälkeen mietitytti sitten Milkan palautuminen kisoihin mennessä, mutta hyvin oli jalat kevenneet jo lauantaiksi ;)
xxx
Lauantaina lähdettiin sitten tosiaan kisoihin. Kisapaikalla olin juuri ajoissa, mutta en ollut huomioinut hevosen varustamiseen kuluvaa aikaa ja kun olimme vielä liikkeellä omalla sakilla (minä, mies ja poika) niin kiirettä pukkasi... Eli radan kävelyssä ja verryttelyssä olin sitten vähän myöhässä. Radan kävely meni vähän juosten, onneksi sain kävellä sen loppuun vaikka virallisesti verkka alkoikin jo (verkka ryhmissä maneesissa). Radankävelyaika oli sitten pois siitä omasta verkka-ajasta ja Milkan verkkailu tuntuikin jäävän liian lyhyeksi. Vähän ehdittiin ravata kun piti ottaa jo verkkahypyt. Milka tuntui aika vinolta oikealle varsinkin laukassa, mutta sillä oli mentävä. En osannut lähteä asiaa siinä hötäkässä korjaamaan. Onneksi olimme viimeiset lähtijät, joten ehdin vielä kävelyttää Milkaa pihalla ja katsoa muutamat suoritukset ennen omaani. Tässä vaiheessa huomasin sitten onnekseni senkin että radalla olikin 13 estettä. Olin luullut että nro 12 on viimeinen :D!!
molemmat kuvat c. Mirkka Heiskanen
70 cm rata meni ihan ok. Videolta katsoessa laukka on hyvää, jotkut lähestymiset tulevat liian lähellä ns. puolikkaaseen askeleeseen. Olisin hyvinkin voinut pyytää Milkaa ponnistamaan kauempaa. Osa lähestymisistä oli taas oikeinkin hyviä. Milka tuntui hieman vahvalta, mutta ei kuitenkaan sellaiselta että ihan kiikuttaisi menemään, vastasi myös pidätteisiin. Uusinnassa koitin ratsastella pienempiä teitä, jossa onnistuinkin ihan mukavasti. Palkintona 1. sija, jippii!
80 cm radan kävelystä olin TAAS myöhässä kun kävin sitten juuri silloin vessassa, enkä ennen sitä jolloin siihen olisi ollut kyllä aikaakin. Molemmat radat oli pitkiä ja sisälsivät hieman erikoisia reittejä päästä päähän, niin nyt ei ollut kyllä kovin helppoa muistaa 80 cm rataa. Hieman jäi sattuman varaan tulenko radalla muistamaan sen vai en... Verryttelyssä vasempaan suuntaan verkkaesteenä oli videolla näkyvä punavalkoinen pysty (3. ja uusinnan eka este), joka on lähimpänä kameraa. Siihen otin 3 hyppyä ja kaikki epäonnistuivat. Ekana lähestyminen meni ihan juureen ja sille tuli puolikkaasta askeleesta kunnon hissihyppy. Toisella ja kolmannella kerralla taas Milka ei jaksanut nostaa takasiaan, vaan ne ottivat kiinni puomiin tiputtaen sen. Tässä vaiheessa olin ihan että what!? varmaan tulossa aika hyvä rata... Omistaja oli tullut tässä vaiheessa kisapaikalle kisoja katsomaan ja sanoi että siinä pitää vaan vähän herättää Milkaa pohkeella/raipalla että hei, ei nää kisat vielä loppunut vaan töitä on vielä tehtävä. Toiseen suuntaan verkkahypyt sitten onnistuivatkin paremmin, mutta tuntui että paras terä Milkan menosta oli jäänyt 70 cm radalle ja nyt sitä sai liian innokkuuden sijaan patistella eteenpäin.
Tätä kolisteltiin verryttelyssä.
kaikki kuvat yllä c. Mirkka Heiskanen
Radalla ykköseltä tultiin väärässä laukassa, mutta ei mitään, sain vaihdettua ennen kakkosta vaikka olisi voinut jo aiemminkin vaihtaa. Sarjalle tuli huono lähestyminen, josta puolikkaalla askeleella hyppyyn. Jossain vaiheessa perusradalla olin unohtaa radan, samoin kuin uusintaan lähtiessä jolloin olin ratsastamassa 70 cm radan uusinnan ekalle esteelle... Tässä vaiheessa huudahdinkin ääneen että nyt kyllä katosi rata ja olin jo valmis jättämään radan kesken epätoivoissani :D Onneksi kaukaisuudessa näin siintävän seuraavan numeron ja päästiin taas oikealle radalle. Yritin taas toisessa vaiheessa ratsastaa aikaa vähän enemmän ja tehdä vähän tiukempia kurveja ja taas päästiin 1.pallille, aivan mahtavaa (parin kymmenyksen erolla seuraavaan)!!
Palkintojenjaossa toistamiseen <3 c. Mirkka Heiskanen
Kisoista jäi vähän kaksijakoiset tunnelmat. Tottakai olin todella tyytyväinen että voitot tuli ja että saatiin ehjät radat eikä tullut puomeja alas. Omaan ratsastukseen olin sinänsä ihan tyytyväinen, että pystyin pienen paineen (kiire ja epävarmuus viimeisen radan muistamisesta) alla suoriutumaan radoista kunnialla ja hieman suunnittelemaan ja toteuttamaan myös uusintateitä. Jännityskään ei ollut mikään lamauttava, vaan ihan mukavasti oli vähän perhosia vatsan pohjalla. Videoita katsoessa oma meno ei kyllä näytä mitenkään siistiltä. Tasapaino horjuu, jalat heiluu, katse ei ole läheskään aina menosuuntaan, jään välillä ajelehtimaan ratsastamisen sijaan (tästä aiheutuu mm. ne puolikkaat askeleet ennen estettä) ja koko ratsastusasento näyttää vähän väkinäiseltä ja jäykältä, liekö sitten jalat puristaa vaikka luulin jo päässeeni tästä vaivasta eroon? Eli rentoutta menoon kaivataan nyt lisää. Ja varsinkin 80 cm radalla tuntui muuten että jalat valuu jalustimessa eteenpäin ja niitä sai olla kokoajan korjailemassa. Jospa sekin johtui siitä puristamisesta ja paino ei siten ollut tarpeeksi jalustimilla. Haaveilen muuten uusista jalustimista ja olen miettinyt Jin Stirruppeja tai Tech Stirruppeja, ollapa hiukan ylimääräistä pätäkkää niin sitten hankintaan! Kaiken kaikkiaan mukiinmenevä kisakauden avaus :) Hallissa on vielä mahkuja pärjätä pienillä korkeuksilla noita isompia puoliverisiä vastaan, kun Milka on kuitenkin suht näppärä kääntää ja ottaa tosi vähän puomeja, eikä kiellä ikinä, kop kop (ihana, hieno, taitava Milka!). Ulkokentällä korostuu sitten se suomiputen hitaus, joten nautitaan nyt näistä ruusukkeista niin kauan kuin voidaan ;)
(kuva: www.ratsastusvaruste.fi)
Jin Stirrupit, hmm liilat, kultaiset, titan gold, titanium ;)? esim. Horzella 170 €
tai
(kuva: www.tattiniriding.com)
Tech Stirrups jump, kultainen, sininen... oliskohan näissä vielä pitävämpi tämä pohja kun on "raastinrauta" mallia?! Börjes Kotimäellä 140 €
Pitkään aikaan ei oo tullu kirjoteltua. Treenattua on tullu ihan kivasti, lähinnä estetunneilla viikoittain. Oma treenaaminen oli joulukuussa vähän hiljaisempaa, mutta nyt vuodenvaihteen jälkeen oon saanu itteäni niskasta kiinni ja käynyt salilla ja jumpannut pari kertaa kotonakin. Yhdet kisatkin käytiin ennen joulua.
Kisoista voisinkin haastella tässä alkuun. Menimme Milkan kanssa luokat 70 cm (arv. 367.1) ja 80 cm (AM5) 1-tason kisoissa ja kyseessä oli samalla minun ensimmäiset maneesikisani! Kisapaikalle saapuessa Milka oli ihmeen innoissaan (yleensä ei ole vieraissa paikoissa ollut enempää innoissaan kuin kotona) ja steppaili vähän kuntoon laittaessa ja veti jotain ihme pikakävelyä kun pääsin selkään :) Radan kävelyssä kuuntelin samalla kokeneemman kilpailijan neuvoja toiselle kisailijalle, niin sain vähän vinkkiä linjoihin. Uusintavaiheen esteille tosin onnistuin kävelyssä miettimään itse sujuvat tiet, kunhan vain pääsisin sinne asti ja ratsastus menisi siten että ne olisi mahdollista toteuttaa... Verryttelyt tapahtuivat ryhmissä maneesissa, lisäksi oli melko mutainen ulkokenttä jossa pystyi kävelemään. Oltiin jonkun aikaa verrytelty 70 cm luokkaan, kun Milka polkaisi toisen etukengän irti. No eipä siinä sitten mitään, jatkettiin menoa omistajan siunauksella. Maneesin pohja oli vähän kova, joten vähän mietitytti että miten kengän puuttuminen vaikuttaa hyppyihin. Verryttelyssä hypättiin yhtä estettä kumpaankiin kierrokseen, toiseen kierrokseen esteenä oli pysty ja toiseen okseri. Verryttelyhypyt meni ihan ok, lisäksi tein voltteja ja ympyröitä, jotta saisin hevosta vähän taipuisammaksi. Verryttelyssä pidin hyvää tempoa yllä, jotta Milkalla säilyisi mukava "kisavire" eteenpäinpyrkimyksineen, Kengän puuttuminen ei tuntunut menoa haittaavan.
70 cm radasta ei ikävä kyllä ole videota. Olisi ollut mukava nähdä se, koska se tuntui niin "hurjalta" ja Milka oli vähän sellainen että mihin järjestykseen nämä koivet on nyt laitettava. Vauhtia piisasi ja jotain menosta kertoo myös se etten ollut saada radan jälkeen hevosta raville ja pysähtymään :D.. Eli miuta vähän vietiin radalla. En tiedä oliko syynä kisatauko (viime kisat taisi olla syyskuun lopulla). Mutta kyllä se vie joskus treeneissäkin hieman, riippuu vähän päivästä millä tuulella neiti sattuu olemaan. Saatiin kuitenkin puhdas rata ja sain uusintavaiheessa ratsastettua myös tiukemmat tiet suunnitelman mukaisesti. Palkinnoksi saatiin sitten tästä hieman holtittomasta radasta ensimmäinen sija ja sinivalkoinen ruusuke!
80 cm luokan ajattelin yrittää ratsastaa hieman hallitummin. Arvostelun ollessa AM5 oli tavoitteeni saada perusrata puhtaasti läpi, jotta pääsisin korotettuun uusintaan. Alkurata menikin ihan ok, mitä nyt neloselle jäin hypystä hieman jälkeen, mutta kutoselle tullessa tuntui että vauhti alkaa kasvaa liikaa (videolta ei kyllä siltä näytä) ja otin sitten kutosen jälkeen sarjalle tullessa hieman liian paljon kiinni ja sarjalle tullessa jäin matkustamaan ratsastamisen sijasta. Olisi pitänyt ratsastaa ponnistus tarmokkaammin, nyt sarja lähti puolikkaasta askeleesta, jolloin sarjaväliin tuli yksi askel liikaa ja vauhti hyytyi sitten kokonaan sarjaa seuraavalle isommalle okserille (tämä oli radan haastavin paikka, joten itseä saa syyttää että pupu meni pöksyyn). Usko loppui itseltäni ja olin jo luovuttanut tilanteen, lopetin siis ratsastamisen kokonaan... Ei näin! Milka urhoollisesti hyppäsi okserin lähes paikaltaan, mutta alastulo tuli takapuomin päälle ja 4 vp eli uusinta jäi tällä kertaa haaveeksi. Jotain tuli kyllä tästäkin radasta taas opittua. Video radasta alla, pahoittelut että se on vähän huonolaatuinen, mutta kyllä siitä jotain selvää saa.
80 cm 20.12.2015 (kuvaus Anne H-L, kiitos videosta!)
Nyt on suunnitelmissa hankkia 2-tason lupa, mutta ainakin hallikausi (parit kisat) mennä 70 ja 80 cm ratoja ja katsoa josko rahkeet riittävät 90 cm:iin sitten keväällä/kesällä ulkoradoilla. Kun saisi nyt 80 cm korkeudella ensin radat hyvin hallintaan... Eiköhän se sieltä pikkuhiljaa treenien myötä.
Marras/joulukuussa saimme paljon onnistumisia estetreeneissä, treenattiin paljon sitä että uskallan hypätä hiukan kauempaa ja tehdä ratkaisuja itse. Välillä treeneissä jotkut tehtävät tuntuivat ensi alkuun liian haastavilta, mutta niin vain niistä selvittiin hyvin. Mm. seuraavat harjoitukset muistan hyvin onnistuneina:
Harjoitus lähti liikkeelle pääty-ympyrältä laukka puomilta nostaen, mentiin hyvin kulmaan ennen pystyä (2) jolla laukan vaihto ja kaarevasti keskilinjalle, jolla toisessa päädyssä puomin ylitys ja vasemmalle. Pitkät sivut tultiin kevyessä istunnassa vähän laukkaa lisäten. päädyssä taas hyvin kulmaan ja okserille (4), jonka jälkeen taas puomi kaarevan linjan jälkeen ja sen jälkeen oikealle, pitkä sivu taas kevyessä istunnassa. Tässä harjoituksessa okseri ja pysty olivat lopussa ihan kunnon kokoisia (ehkä 90 tai vähän yli?) ja uskalsin lähettää Milkan hyppyyn myös kauempaa, okserille varsinkin jopa hiukan liian kaukaa jos paikka ei ihan kohdalleen osunut. Mutta hyvin venyi ja laukat vaihtuivat myös aina oikein. Jäi kyllä niin voittajafiilis tästä treenistä!
Toinen mieleenpainunut onnistuminen oli seuraavanlaisessa tehtävässä:
Alkulämmittelynä tultiin keskimmäisiä puomeja (siinä vaiheessa oli siis 2 ravipuomia tuon keskimmäisen pystyn kohdalla) ravissa keskeltä pitkää sivua kääntyen ja puomeilla piti olla 4 askelta ylhäällä, jolloin kevennys vaihtui samalla toiseen suuntaan ja toisella pitkällä sivulla suunta vaihtui. Meni hetki ennenkuin sain jutun juonesta kiinni ja opin laskemaan askeleet. Ensimmäinen laskettava askel oli siis jo se kevennysaskel. Keskimmäinen este nostettiin pystyksi ponnistuspuomilla ja sitä ruvettiin tulemaan laukassa kahdeksikkona aina laukkaa vaihtaen joka kerralla. Ympyrä piti pitää melko pienenä, jotta ehti kääntää ennen muita esteitä. Kun rytmistä sai kiinni, niin tätä olisi voinut jatkaa vaikka hamaan maailman tappiin saakka. Ponnistuspaikat napsahtelivat hyvin kohdalleen ja meno oli mukavan letkeää. Lopuksi tultiin 3 esteen harjoitusta, joka lähti päädystä (punainen linja) okserin jälkeen keskimmäiselle esteelle, jolla laukanvaihto ja sitten pysty. Keskimmäiselle esteelle oli päästävä tulemaan suorana, joten ennen sitä piti ottaa tiukka kurvi (ei kylläkään ihan suoraa kulmaa kuten kuvassa). Näin päin tehtävä onnistui ihan hyvin. Tultiin vielä toisesta suunnasta eli ensin pysty sitten keski-pysty ja lopuksi okseri. Okserilla oli vähän enemmän kokoa tässä vaiheessa, joten en tiedä että jännitinkö itse sitä vai halusiko Milkakin kantata sille vähän nopeammin, mutta keski-pystyn jälkeen meinattiin aina kääntyä liian nopeasti saamatta kunnon kulmaa aikaiseksi tähän väliin. Siitä johtuen myös ponnistuspaikka okserille ei ollut aina kaikista parhain. Mutta kaikenkaikkiaan hyvä treenikerta tämäkin.
Huh, blogihiljaisuus katkaistu, tosin hieman vanhoilla asioilla. Jospa ensi kerralla tuoreempaa tarinaa :D.
