Systeemit kuntoon

Moi, kävin pari viikkoa sitten Sanna Backlundin esteklinikalla katsojana ja kirjailen nyt ylös mitä sieltä jäi mieleen. Toki olisi kannattanut heti klinikan jälkeen tehdä kirjailut, nyt voi olla että muisti on hieman heikohko... Esteklinikka alkoi luennolla. Aluksi Backlund kertoi Urheilufoorumista, joka oli ollut samana viikonloppuna. En ollut ikinä kuullutkaan koko foorumista. Katsoessani jälkeenpäin sen ohjelmaa, huomasin siellä olleen monia kiinnostavia luentoja ja tietoiskuja (vinkki, luentoja löytyy myös Youtubesta hakusanalla "Urheilufoorumi 2015"). Täytyy pistää korvan taakse, jos ensi vuonna vaikka osallistuisi. Backlund kertoi SRL:n uusista projekteista ja heidän omien hevosten aikataulusta ja rutiineista. Tunsin pienen omantunnon piston sydämmessä kun hän kertoi, että rutiinit ja ruokailutottumukset olisi hyvä pitää samana myös kisamatkoilla. Useinhan ihmiset iskevät heinäverkot täyteen ja hevonen vetää heinää ennen kisoja huomattavasti enemmän kuin normaalipäivinä ja sitten ihmetellään kun kisoissa meno onkin löysempää... Kiinnostavinta omalta osaltani oli kun hän puhui vastuuvalmentajasta, joka on siis ns. "kotivalmentaja", jonka kanssa tehdään kauden treeni- ja kilpailusuunnitelmat ja joka auttaa ratsukkoa matkalla tavoitteisiin. Vastuuvalmentaja ottaa kokonaisvaltaisen vastuun oppilaasta. Vastuuvalmentajalla on tärkeä rooli kilparatsastajan piirissä, johon kuuluu kaikki hevosen ja ratsastajan treenaamiseen ja kilpailemiseen vaikuttavat henkilöt. Backlund puhui myös systeemistä, joka sisältää paljon muuta kuin pelkät valmennustunnit. Eli valmennuksen lisäksi tavoitteelliseen ratsastusurheiluun kuuluu suunnitelmallisuus, taustat ja hevosen hyvinvoinnista huolehtiminen.

Jäin miettimään omaa vastuuvalmentajaani ja sitä onko minulla sellaista. Sanna Kosken valmennustunneilla käymme lähes viikoittain (noin 1,5 vuotta valmennussuhdetta takana), Sanna on opettanut miut hyppäämään ja tuntee myös Milkan useamman vuoden takaa, joten voinen ajatella Sannaa omana vastuuvalmentajanani, vaikka suoraan asiasta ei olekaan ollut puhetta. Olenkin aktiivisesti kysellyt Sannalta jos minulla on ollut mieltä askarruttaneita kysymyksiä esim. kisojen luokista tai Milkan terveydestä ja nyt ollaan valmennusten ohessa puhuttu myös ensi kauden tavoitteista. Pidän myös itseäni omana vastuuvalmentajanani, koska mietiskelen itse mitä milloinkin treenaan Milkan kanssa, missä kisaan ja miten pidän huolta omasta kunnostani ja suorituskyvystäni.

Mielestäni jokainen voi ottaa vastuun oman systeeminsä rakentamisesta ja kehittämisestä. Jos vastuuvalmentajaa ei ole, sellainen voi olla itselleen ja kysellä neuvoa opettajilta ja kokeneemmilta ihmisiltä. Itselleen voi ja kannattaa asettaa tavoitteita ja miettiä millä keinoin tavoitteet saavutetaan ja niiden perusteella tehdä itselleen ja hevoselleen treenisuunnitelman. Itselläni pysyy motivaatio treenaamiseen hyvänä, kun huomaan että kehitystä tapahtuu. Tietysti jos tulee vakavampia ongelmia, voidaan tarvita systemaattisempaa ammattilaisten apua. Koska en itse omista hevosta, jolla kisaan ja harjoittelen, en voi suunnitella itse hevosen liikutusta kuin omien päivieni osalta, kuten en myöskään sen terveydenhuoltoa (mahdolliset lääkinnät ja eläinlääkärikäynnit) tai ruokintaa. Voin keskustella omistajan kanssa asioista ja siten olla mukana vaikuttamassa niihin.

Olen ajatellut nyt omaa systeemiäni siten, että pyrin käymään kerran viikossa joko este- tai kouluvalmennuksessa. Pääpaino estevalmennuksessa, koska estekisoihin meinataan enemmän ensi vuonna osallistua. Sitten 2 muuta viikon ratsastuskertaa (vuokraan Milkaa 3 krt viikossa) treenataan joko puomeilla, koulua tai maastoa ihan tilanteen mukaan. Maastoon mennään, jos Milka ei ole päässyt maastoon viikossa toisen vuokraajan kanssa tai jos vaan tuntuu siltä, ettei jaksa pyöriä maneesissa. Omasta kunnosta huolehtiminen liittyy myös systeemiini. Ja tämä voidaan jakaa lihaskuntoon, aerobiseen kuntoon ja kehon huoltoon. En halua antaa kilpakumppaneilleni etumatkaa/tasoitusta oman fyysisen kunnon osalta. Myös oma muu fyysinen hyvinvointi on osana systeemiä, eli esim. riittävä uni sekä terveellinen ja ravitseva ruokavalio. Lisäksi täytyy huomioida henkinen hyvinvointi, kuten itseluottamus, motivaation ylläpito ja nöyrä asenne oppimiseen sekä myönteinen elämänasenne ylipäätään.

Täytyy myöntää, että nyt lähiaikoina oma liikkuminen on ollut "hieman" epäsäännöllistä ja parantamisen varaa on paljon. On myös tullut herkuteltua aivan liikaa. Estetunnilla havahduin maneesin peilin heijastamaan mahamakkaraani, onneksi aina on mahdollista tehdä ryhtiliike ja parantaa omat tavat :) Suunnitelmana onkin saada taas salitreeni säännölliseksi ja tavoitteena 2 salitreeniä viikossa koko kropan treeniä, pääpaino kehoa kokonaisvaltaisesti kuormittavissa liikkeissä (mm. kyykyt, punnerrukset, keskivartalon treenaus). Juoksu/hölkkälenkillä on myös tavoitteena käydä 2 kertaa viikossa. Kaikki muu liikkuminen tähän päälle on plussaa, silloin tällöin käyn ryhmäliikuntatunneilla (esim. viime aikoina olen käynyt cross training tunnilla, jossa tehdään lihaskuntoa kiertoharjoitteluna), lisäksi olen käynyt pilateksessa kun olen päässyt tunneille. Pilateksen lisäksi kehonhuoltoa olisi tehtävä nykyistä enemmän kotona mm. venytellen ja foam rollerilla rullaillen.

Mutta mennääs vielä takaisin Backlundin klinikalle ja sen valmennusosuuteen. Eli estevalmennuksessa oli 4 eri tasoryhmää, joissa kussakin oli 4 rastastajaa. Kavaletit ja esteet olivat kokoajan samoilla paikoillaan, puomien korkeus ja osittain myös harjoitukset vaihtelivat ryhmien mukaan.

kuvassa valmennuksen kavaletit ja esteet

Jokaisen ryhmän aluksi Backlund kyseli ratsukon taustoista esim. mitä ratsukko on tehnyt ja millä tasolla kilpaillut. Tässä olisi ollut mukavampaa jos olisi kokoonnuttu yleisön lähellä, jolloin myös yleisöön olisi kuullut ratsastajien kertomukset. Nyt saattoi hyvällä onnella kuulla sanan sieltä ja sanan täältä. Muutaman ryhmän osalta Backlund vilkaisi varusteita ja niiden sopivuutta. Mm. turparemmien löysyydestä ja oikeasta paikasta löytyi huomautettavaa, samoin tekniikkasuojien käytöstä, jotka saivat epävarman hyppääjän hyppäämään huonommin puristuksesta johtuen. 

Valmennus aloitettiin itsenäisen verryttelyn jälkeen kavaleteilla, eli 3 kavalettia (kuvassa mustavalkoisen puomein) oli asetettu 17 metrin välein, joka tarkoitti 5-6 laukka-askelta. Ensimmäistä kavelettia tultiin vuorotellen oikeassa ja vasemmassa laukassa ja tehtiin sen jälkeen pysähdys suoralla hevosella. Sen jälkeen tultiin 2 kavalettia 5 askeleen välillä, ja toisen kavaletin jälkeen seis. Seuraavaksi sitten tultiin kaikki kolme kavalettia 5 askeleen välein ja viimeisen jälkeen jatkettiin kaarre laukassa jos hevonen oli hyvin kontrollissa/hitaampi tai pysäytys suoralla hevosella ennen kaarretta jos hevonen oli liikaakin menossa. Lopuksi tultiin välit 4 askeleella. Edistyneempien ryhmässä tehtiin voltti kavaletin päällä ja vaihdettiin laukka voltilta tullessa kavaletin päällä ja tultiin myös siten, että ensimmäinen väli 4 askeleella ja toinen väli 5 askeleella. Siinä näkyy onko hevonen oikeasti kontrollissa ja avuilla kun laukkaa lyhennetään tehtävällä.

Kuvan oikealla laidalla olevia punaista pystyä ja okseria tultiin ensin ensimmäisen ryhmän kanssa ravissa ponnistuspuomilla (reilu 2 m esteestä). Toisella ryhmällä väliin tehtiin voltti, jolla tasapainotettiin laukka hakemalla tuntuma ulkokättä nostamalla. Lävistäjälinjalla olevia pystyä ja okseria tultiin kulmasta tekemällä puolikas lävistäjä keskimmäisen kavaletin oikealta puolelta ja toisella puolikkaalla lävistäjällä toinen este. Tässä oli tärkeää ratsastaa kunnolla kulmaan ennen ensimmäistä ja toisen esteen jälkeen. Samoja esteitä tultiin vinosti suoralla linjalla, hyvin sujui hypyt myös vinoina. 

Kuvan vasemman laidan okseri-pysty-okseri (välit 8 m eli 2 askelta) tehtävää tultiin edistyneempien ryhmissä siten, että ratatemmossa tultiin okseri ja pystyn jälkeen lyhennettiin/koottiin laukkaa. Tämä osoittautui hyväksi kontrolliharjoitukseksi osaavammille hevosille. Edistyneempien ryhmissä tultiin ratana koko tehtävää, kun tehtävät oli tultu ensin osissa läpi. Mitä edistyneempi ryhmä sitä enemmän tultiin rataa. 

Tässä muutamia pointteja valmennuksesta, jotka kirjasin ylös:

- Balanssi esteen jälkeen saatava takaosalle, nenä ylös.

- esteistunta: puolet painosta jalustimissa, puolet satulassa

- käden paikka on sään etu- ja yläpuolella

- voltti ja pysähdys harjoituksissa edesauttavat kontrollin harjoittumista, radalla pidäte ajaa saman asiaan

- ravista hyppääminen hyvää treeniä tasapainolle

- esteen ylittäminen voidaan tehdä kolmella tavalla: suorana suoralla hevosella, kaarevalla uralla samaan suuntaan kaartaen, vinosti eri suuntaan esteeltä jatkaen

- työ jatkuu esteen/tehtävän jälkeen > takaisintulo ja balanssi, jonka jälkeen hellitys = palkinto

Itselleni jäi sellainen mielikuva, että yksittäinen ratsastaja ei ehkä saa hirveästi irti tällaisesta klinikasta, koska 4:n ryhmässä toistoja tulee aika vähän varsinkin niille kenellä homma sujuu. Toistoja tuli enemmän niille, kenellä ei heti sujunut vaan tarvittiin enemmän toistoja suorituksen parantamiseen. Myös palaute jäi aika suppeaksi. Välillä Backlund jäi jutustelemaan yleisölle pitemmäksi aikaa (mikä tietysti oli yleisön kannalta kiva juttu), jolloin ratsukot joutuivat odottamaan vuoroaan pitemmän aikaa. Valmennustyyli oli mielestäni ajoittain vähän kova (toki on varmaan tehokasta ja sopii toisille paremmin kuin toisille), itse pidän enemmän hieman pehmeämmästä tyylistä.

Tilannepäivitystä ja suunnitelmia

Moi,

Ajattelin että on aika koota taas ajatuksia tämän hetkisestä ratsastuksellisesta tilanteesta ja suuremmista kehitystarpeista ja suunnitelmista. Kesän kisakauden päättyessä on aika alkaa suunnata katsetta jo myös treenien muodossa ensi keväälle. 

Tein vuoden alussa postauksen (linkki postaukseen) vuoden tavoitteista ja voin nyt tässä samalla käydä vähän läpi, miten ne ovat onnistuneet: 

Yleistä pohdintaa ratsastuksesta on vuoden alussa tullut pohdittua tähän malliin:

"Oon välillä miettiny, et pitäiskö keskittyä enemmän joko esteratsastukseen tai kouluratsastukseen? 
Välillä on tullu mieleen myös se, että oonko liian ryppyotsainen ja pikkutarkka tavoitteineni, mitä jos hauskuus unohtuu ja ainoastaan kehittyminen on onnistumisen mittari? Jos jokainen ratsastuskerta tähtää kehitykseen ja siitä tulee pakkomielle, jos tuntee ittensä epäonnistuneeksi jos ei saavutakaan niitä itselleen asettamia tavoitteita? Jos mielekkyys katoaa siten koko hommasta?" 

Niin ajankohtaista yhä... Juuri viime postauksessa pohdin mm. epäonnistumisen tunteita. Esteratsastus on nyt tällä hetkellä miun ykköslaji, johon Milkalla on myös lahjoja joten sen kanssa on kiva harjoitella, lisäksi se on varma hyppääjä (ei ole koskaan kieltänyt) ja sitä myötä aivan loistava opetusmestari tällaiselle keltanokalle :D Este ja kouluvalmennusten suhdetta olen miettinyt, että kuinka usein kannattaisi ottaa este- tai kouluvalkkaa. Tällä hetkellä on taloudellisesti mahdollista ottaa keskimäärin yksi valmennustunti viikossa ja mietin ensin jos tähän loppusyksyyn ottaisi joka toinen viikko toista lajia. Pääasiallinen valkku oli kuitenkin sitä mieltä, että noin 2-3 viikkoa estetunteja ja sitten 1 koulutunti väliin voisi olla hyvä. Milka hyppää tällä hetkellä vain miun kanssa, niin sillekin on hyvä ettei tule niin pitkiä taukoja hyppäämisestä usein ja tietysti kun tähtään enemmän estekisoihin, niin on parempi treenata nyt niitä enemmän.

Tavoitteista tuumasin seuraavaa vuoden alussa:

"estepuolella haluaisin oppia hyppäämään rataa, tavoiteratakorkeus voisi olla 60 cm, estevalkoissa tavoitteena on rohkeuden lisääntyminen, rimakauhu meinaa iskeä jos tulee vähänkään normaalista korkeampia esteitä... tavoite saada myös katse ylös pysyvästi!"


- Mission accomplished! Enää ei pelota korkeammat esteet ja tavoitekorkeus on jätetty taakse jo ensimmäisten kisojen jälkeen.
- Nyt tavoitteena ensi vuodelle aluelupa ja radat 80-90 cm (100 cm taitaa olla liian kova tavoite vielä 
ensi vuodelle).
- Teknisesti tärkeimpiä kehityskohteita omassa hyppäämisessä saada esteistunta paremmaksi; mukautuminen hyppyyn, jalat paikallaan (nyt tuppaa isommissa hypyissä pohkeet lähtemään liikaa taakse) ja paino sinne kantapäille. Miun on opittava ratsastamaan rohkeammin, jolloin Milka ponnistaa kauempaa ja hyppy on terävämpi. Nyt Milka ottaa usein pikkuaskeleen kanssani ennen estettä jos en itse topakasti pyydä hyppyä kauempaa. Ilmeisesti yrittää pelastaa miut, että pysyn kyydissä :D Tavoitteena saada ratarutiinia lisää, jolloin kisajännityskin jäisi toivon mukaan vähän vähemmälle.

Tässä kuvassa näkyy hyvin tuo ongelma, että jalka lähtee taakse, eikä asento ole mitenkään tasapainoinen isommassa hypyssä. Treeniä siis! c. M.Märkälä

"koulupuolella tavoitteena on oman istunnan ja apujen annon kehittäminen - perusratsastuksen parantaminen lienee paras termi. Ihailen eleetöntä, vakaata, hevosen liikkeitä myötäävää ja ryhdikästä ratsastusta, nämä siis myös itsellä tavoitteina. Pari koulukisastarttia olisi kiva saada, tämä vuosi taitaa mennä vielä Helppo C tasolla, jossa yli 60 % tulos olisi tavoitteena."

- Kyllä perusratsastus on varmaan kauden edetessä mennyt jonkun verran eteenpäin, ainakin istunta harjoitusravissa on parantunut ja olen nyt ruvennut ymmärtämään mm. ratsastamista peräänantoon. Yhtään koulukisastarttia ei ole tullut otettua. Tavoitteena vielä loppuvuodelle yhdet koulukisat. Ensi vuodelle tavoitteena myös parit koulukisat (taso Helppo C-Helppo B). Yksi unelma ensi vuodelle olisi päästä Harjuun helppoon kenttäkisaan :) Joten sitäkin silmälläpitäen täytyy myös koulupuolta treenata! Ratsastuksellisesti tavoitteina on tietysti apujen käytön tehokkuus, siisti ratsastus ja hevosen pysyminen peräänannossa useammin kuin silloin tällöin.

Kesällä päästiin käymään yhdessä kenttävalkassa. Kipinä kenttään syttyi :) c.H.Purhonen

"Yhtenä tavoitteena rentous, hauskuus ja harjoittelun monipuolisuus. Esteitä, puomeja, törppöjen hyväksikäyttöä (hahaa), maastoa, ilman satulaa humputtelua, ilman jalustimia menoa yms. Ja sen olen kyllä huomannut että on parasta olla jonkinlainen suunnitelma siitä, mitä aikoo harjoitella kun menee ratsastamaan." 

Amen. Tähän oli hyvä saada muistutus taas juuri nyt kun tuntuu että treenaaminen on muuttunut taas välillä turhan vakavaksi. Eli löysemmin rantein, monipuolisesti ja treenaaminen hauskaksi sekä itselle että hevoselle :) Luin aiheesta mahtavan blogitekstin Kootussa Ravissa -blogissa, tässä linkki kirjoitukseen. Ja tosiaan suunnitelma valmiiksi mitä treenataan milloinkin, niin ei mene päämäärättömäksi haahuiluksi.

Näillä eväillä eteenpäin :) Taas tuntui motivaatiota löytyvän talven treenikaudelle.

Estekisat 14.5. ja voihan saappaat!

Toiset kisani kävin pyörähtämässä 14.5. Hypättiin Milkan kanssa 1-tason luokat 70 cm ja 80 cm Hubsilla. Päivä oli sateinen ja harmaa, onneksi ei sentään satanut kaatamalla missään vaiheessa.

Verryttely sujui ihan hyvin, olisin voinut olla verkassa hieman vaativampi, nyt tuntui että jäin vain keventelemään ja kävelemään, kun olisin voinut taivutella ja vaihdella askellajeja enemmän. Hieman häiritsi se, että sileän verkka oli kokoajan vasempaan kierrokseen, esteverkassa pääsi sitten vaihtelemaan suuntaa. Tuo verkkaus on miulle vielä vähän mysteeri, että miten se kannattaisi tehdä... Mutta toisaalta varmaan ihan hyvä että verkkasin kevyesti kun mentiin kuitenkin 2 luokkaa. Esteverkassa ennen ekaa starttia otin noin 3 hyppyä pystylle ja 3 okserille.

Videolta napattu kuva, selittelyä radan jälkeen...

70 cm oli arvostelulla A.1.0 ja saatiin puhdas rata ja samalla ensimmäinen ruusuke :) Tyylillä ei ollut tämä suoritus pilattu, ja taidettiin jotain puomia kolistellakin, enkä ollut maalissa ihan varma päästiinkö puhtaasti... Horjahdin yhden esteen jälkeen ja hetken olin jo lähdössä alaspäin, onneksi ei tullut muksahdettua. Kuvaaja unohti aloittaa videokuvauksen ajalllaan, joten videolla näkyy vain muutama viimeinen este (mukaanlukien hieno horjahdus 7 esteellä). Ihana poikani (suuri Milka-fani) kannustus kuuluu taustalla.

70 cm rata, linkki videoon

80 cm sujui tyylillisesti paremmin kuin 70 cm. Milkan laukka oli aktiivisempaa ja eteenpäinpyrkimystä oli myös enemmän, eikä itsekään tullut horjuttua pahasti. Myös tiet oli mielestäni ok, esteille ei tullut kiemurtelua. 3. esteen jälkeen kaarteessa kuulin, kun joku katselija kommentoi toiselle "hyvä laukka :)". Harmi kun 6. esteelle tuli pudotus (tultiin esteelle väärässä laukassa), olisin niiiiin mielelläni jatkanut vielä rataa. Tällä kertaa olisin radan vielä muistanutkin. Kiva huomata että korkautensa puolesta 80 cm ei ollut liian haastava, voin osallistua seuraavan kerrankin kasikymppiin.

80 cm rata. Video on harmillisesti kuvattu hieman kaukaa. 

Linkki videoon.

Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen kisasuorituksiin. Ei jännittänytkään niin pahasti kuin ensimmäisissä kisoissa, nyt menosta pystyi jo nauttimaankin.

Vielä helmikuussa kirjoitin vuoden 2015 tavoitepostauksessa:

- estepuolella haluaisin oppia hyppäämään rataa ja että osaisin vaihtaa laukat esteillä (siis tietäisin milloin vaihtaa ja että vaihdot myös onnistuisi suunnitelman mukaan) 

- tavoiteratakorkeus voisi olla 60 cm, mutta olen kyllä tyytyväinen jos saisin vuoden aikana startin 50 cm tasollakin (40 cm taitaa olla vähän liian lälly), eli vähintään 1 startti estekisoissa tavoitteena vuoden aikana tai merkkisuoritus C-merkin esteradasta

Joten tavoitteet on ylitetty kyllä jo reippaasti! Laukanvaihdot tosin eivät aina onnistu, joten siinä vielä tavoitetta. Estekorkeudesta voisin sanoa, että 80 cm radat varmoiksi ja siisteiksi, mahdollisesti 90 cm startti ja ensi vuodeksi 2-tason kilpailulupa.

xxx

Kisojen jälkeen kävin ostamassa ratsastussaappaat. Oon niin lopen kyllästynyt lököihin haalistuneisiin chapseihin, että nyt tuli mitta täyteen :D. Myyjä neuvoi, että saappaitten on parempi olla alkuun hieman naftit, koska nahka muokkaantuu jalkaan sopivaksi ja venyy. No, ostin kyllä liian pienet saappaat ja ensi viikolla on mentävä vaihtamaan/palauttamaan saappaat. Yritin eilen taistella saappaita jalkaan, no taistelun jälkeen toinen oli jalassa, toinen ei... Saappaat on Mountain Horse Harmony Collectionin Sovereign Hig Rider -merkkiset ja kovasti tykkään kyllä ulkonäöstä :)! Toivottavasti kokoa isommat tai varreltaan Plussat olisivat sopivat. Myös tallilla olisi myytävänä yhdet laadukkaat vähän käytetyt saappaat (jotka olisivat myös sopivat), mutta ne on ruskeat ja haluaisin mustat ehdottomasti...

kuva Googlen kuvahaku

Viikon 13 ratsastukset

Hei,

Viime viikolla kävin ratsastamassa Milkalla maanantaina ja tiistaina. Perjantaina oli sitten ratsastuskoulun tunti.

Milka oli käynyt sunnuntaina aluehallimestaruuksissa hyppäämässä ja saikin hienosti suokkiluokassa pronssia ratsastajansa kanssa. Eli harjoituskaverini osaa kyllä hypätä, nyt vaan pitäisi saada tälle ratsastajallekin lisää taitoa :) Itse olin töissä kisojen aikana ja harmittelin koko päivän kun en ollut pyytänyt vapaata ja lähtenyt katsomaan kisoja! Maanantaina oli sitten tarkoitus käydä palauttavalla maastokävelyllä, mutta luontoäiti päätti toisin. Kehnosta (lumipyry, viima...) kelistä huolimatta olin kovasti lähdössä maastoon vahvasti pukeutuneena, mutta koska Milkalle ei enää viime kengityksessä laitettu tilsakumeja olisi lumi kerääntynyt kavioihin isoiksi kököiksi ja kävely olisi ollutkin mahdotonta. Kävin jo ulkokentällä yrittämässä selkäännousua, mutta onneksi minut keskeytettiin kun olin epähuomiossa lähdössä matkaan ilman kypärää! Tallista kypärää hakiessa huomasin sen lumen kertymisen, joten suunnattiinkin sitten suosiolla maneesiin. Maneesissa ratsastelin pitkät tovit löysin ohjin käyntiä ja tein erilaisia kuvioita paino- ja pohjeavuilla, lisäksi tehtiin pysähdyksiä istunnalla. Otin myös kevyttä ravia vain hötsäillen laajoja kaarroksia ja käyntisiirtymiä, lopussa ravailtiin myös ihan löysin ohjin, eli pidin ratsastuksen nimenomaan palauttavana.

Milka

Tiistaina oli sitten Sannan valkka ja tällä kertaa mentiin koulua. Aloitettiin tulemalla pituushalkaisijaa ensin käynnissä. Käynnin tuli olla aktiivista ja tahdikasta ja Sanna korosti alusta asti hyvää ohjastuntumaa. Jos Milka vastusteli tuntumaa toiselta puolelta, niin korjaus piti tapahtua välittömästi vastakkaisesta pohkeesta (niinkuin hänellä on taipumusta varsinkin alkutunnista!). Suuntaa vaihdettiin joka kierroksella, kääntymällä pituushalkaisijan päätteeksi eri suuntaan mistä tultiin. Erityistä huomiota kiinnitettiin myös kulmiin ratsastamiseen. Kulmaan mennessä tahtia hieman hidastettiin ja ratsastettiin vahvasti sisäpohkeella syvälle kulmaan taivuttaen. Muutaman kerran jälkeen alettiin tulla kevyessä ravissa ja lisättiiin 10 metrin voltti keskelle pitkää sivua ja pysähdys keskelle pituushalkaisijaa. Pysähdykset sujuivat tällä kerralla hyvin, eivätkä liikkuneet pysähdyksen jälkeen. Pysähdyksestä sitten suoraan raville. Voltilla vaadittiin asetusta, taivutusta ja huolellista tien ratsastusta. Seuraavaksi lisättiin laukannosto pituushalkaisijan alkuun ja ennen pituushalkaisijan päättymistä siirto takaisin raviin, pitkällä sivulla jatkettiin voltin tekoa keskelle kevyessä ravissa. Pituushalkaisijalla nostettiin siis se laukka miltä puolelta tultiin halkaisijalla, eli oikealta tullessa oikea pohje oli jo taivuttamassa ja edempänä, jolloin annettiin suoristumisen jälkeen laukka-avut. Oikeaan kierrokseen laukattiin suorana, mutta vasemmalla linja meinasi valua ulos heti nostosta lähtien. Suoraan ratsastusta pitää ottaa itsekin omiin harjoituksiin, urallahan suoraan meno on helppoa kun hevonen menee suoraan lähes itsekseen, mutta pituushalkaisijalla suoraan menemiseen joutuu pitämään tasaisen tuntuman, istumaan itse suorassa ja tukemaan molemmilla pohkeilla.

koulukisoista 11/14 kuvaaja R.Laulajainen

Seuraavaksi jatkettiin pääty-ympyrällä harjoitusravissa. Tarkoitus oli myötäillä istunnalla ravia, eli liikuttaa istuinluita takajalkojen askeleiden tahdissa, jolloin tahti paranisi ja pystyisi istumaan rennosti liikkeen mukana. Tiedä nyt oliko menomme rentoa, mutta kyllä siihen muutamia hyviä pätkiä mahtui... Lisättiin ympyrän jälkeen lävistäjä ja aina ympyrä myös toiseen päätyyn ja taas lävistä ja ympyrä toisessa pääädyssä. Keskelle lävistäjää lisättiin 4 askelta käyntiä parin kerran jälkeen. Seuraavaksi nostettiin lyhyen sivun keskellä laukka ja tehtiin ympyrä laukassa, jonka jälkeen lävistäjä laukassa ja uralle tullessa siirryttiin raviin. Ja sama taas toisessa päädyssä toiseen suuntaan. Laukkaympyrän jälkeinen kulma meinasi mennä aina oikomiseksi, mielestäni kulmaan on todella vaikeaa ratsastaa laukassa, eikä onnistu vaikka kuinka yrittää pohkeella työntää sinne. Sanna antoikin neuvon, että pitää ajatella ensin selkeästi ympyrän jälkeen ratsastusta suoraan ennen kulmaa, kuten myös kulman jälkeen suoraan ennen lävistäjälle lähtöä. Lävistäjän jälkeen ravi on niin pompottavaa, että heilun selässä kuin heinämies, enkä pääse heti istumaan alas, mutta kai se helpottaa harjoituksen myötä. Ravin haltuunsaamiseen auttoi taas ratsastaminen syvälle seuraavaan kulmaan, jolloin tahti myös hiljeni ja raviin oli helpompi istua alas ja valmistautua samalla seuraavaan laukannostoon.

Treeni oli ihan mukava ja Milka liikkui kokoajan mukavasti eteen ilman patisteluja ja taipuikin jo ihan mukavasti lopputunnista. On hyvä ottaa Milkan kanssa välillä myös koulutunteja, vaikka pääpaino tällä hetkellä onkin esteissä. Voi olla että tulevaisuudessa estehyppelyt jäävät enemmän miun harteille, kun Milkan kanssa esteillä kilpaillut vuokraaja lopettaa vuokraamisen. Joten pakko olisi itse oppia hyppäämään, että Milka pääsee esteille kun niistä niin kovasti nauttii :). Ja toki itsekin nautin estetunneista ja haluan myös kisaamaan. Olen nyt vuoden verran käynyt Sannan tunneilla lähes viikoittaan (syksyllä taisi olla usemman kk tauko) ja suurimmassa osassa tunteja ollaan hypätty ja nyt kun alkaa huomaamaan oman kehityksen ja varmuuden tekemisessä, on hyppääminen jo todella nautinnollista :)!

Veikko

Perjantaina oli vuorossa ratsastuskoulutunti ja ratsuna yllätys, yllätys taas Veikko. Ja sehän kyllä miulle sopi. Aiheena oli puomeja ja jumppasarjaa pienillä hypyillä. Aloitettiin verryttely käynnissä neljän puomin sarjalla normaaleilla askelväleillä. Puomit olivat suoralla linjalla pituushalkaisijan mukaisesti. Takaisin palattiin puomien jälkeen puoliympyrän mallisesti toiselle pitkälle sivulle ratsastaen, puoliympyrällä ja sen jälkeenkin asetettiin ja taivutettiin voimakkaasti sisäänpäin, jolloin saatiin ratsastettua hevosia syvään muotoon, jolla tavalla esim. esteverkassa ratsastajat verkkaavat hevosia hyviksi hyppyjä varten. Samat harjoitteet tehtiin aina molempiin suuntiin. Seuraaavaksi harjoiteltiin askeleen pidentämistä eli puomivälejä pidennettiin. Veikko meinasi aina lähteä viimeisen puomin kohdalla raville, hänellä oli vähän meno päällä tai sitten ei vaan jaksanut käynnissä venyttää askelta niin pitkälle... Toinen pitkä sivu ravattiin taivuttaen sisäänpäin. Sisäkäsi piti pitää alhaalla, jolloin hevonen taipuisi hyvin alas. Veikko taipui selkeästi paremmin vasempaan kierrokseen, oikelle oli hankalampaa.

Seuraavaksi tultiin puomit samalla lailla ravissa ensin normaalisti ja vähän ajan päästä askelta pidentäen keventäen. Puomit nostettiin tämän jälkeen toisesta päästä vähän ylemmäs, jolloin raviaskeleet tulivat korkeammiksi ja puomit tultiin kevyessä istunnassa. Tämän jälkeen tultiin ravissa puomeille ja ensimmäinen puomi oli maassa ja muut pieninä pystyinä. Eli ekalta puomilta nostettiin laukka ja pienet esteet ylitettiin joka askeleella (ihan varma en ole olisiko kolmaskin puomi ollut maassa vielä tässä vaiheessa). Tässä vaiheessa sujui mukavasti ja Veikko lähti aina innokkaasti tehtävälle. Lopuksi kaikki esteet nostettiin ilmaan (korkeudesta paha mennä sanomaan, olisivatko olleet vähän eri korkeuksilla noin 50 cm), ja tultiin laukassa koko tehtävä, Askeleet ei tainneet osua ihan kohdalleen meillä Veikon kanssa tai sitten tuli puristettua polvilla tai muuten jäkitettyä. Ensimmäisellä kerralla Veikko ylitti esteet, toisella kerralla tuli lähes pysähdys esteiden eteen, mutta päätti sitten mennä yli ja ehdin mukaan hyppyihin. Kolmannella kerralla sitten kielsi, enkä edes meinannut tipahtaa! Jee, kielto oli ensimmäinen itselleni ikinä ja olen pelännyt, että lennän kuin leppäkeihäs kiellon sattuessa, niin ei edes tehnyt tiukkaa (ainakaan tällä kertaa)... Neljännellä kerralla olin kai itse varautunut taas kieltoon, enkä ihan ehtinyt hyppyihin mukaan, mutta Niinan mielestä suoritus oli riittävän hyvä ja siihen sitten lopetettiin.


Postaukset laahailee vähän jäljessä. Tiistaina oli estetunti Milkalla, josta kirjottelenkin seuraavaksi, Sujui erittäin hyvin :D!

23.2. estevalkka

Maananaina meillä oli Milkan kanssa Sannan estevalkka. Ohjelmassa oli laukkapuomit, joka muuttui jumppasarjaksi, yksittäinen laukkapuomi ympyrällä ja pysty ja okseri suoralla linjalla. Piirros tehtävästä (Ratana: laukkaympyrä yksittäisellä puomilla, pysty/okseri suoralla linjalla, jumppasarja, pysty/okseri suoralla linjalla, loppuun laukkaympyrä puomilla):



Alkuverryttelyissä tultiin ensin kevyessä ravissa kolmen puomin sarja ja hieman väistätettiin uralle ennen estettä. En muista mitä muuta alkuverkassa tapahtui, mutta varsinaiset tehtävät aloitettiin ottamalla laukka käynnistä pitkällä sivulla, kuvassa olevan pystyn/okserin kohdalla (jotka olivat tässä vaiheessa vielä ristikoina) ja tultiin laukkapuomit, katse tulevalle ristikolle. Alussa ei tultu vielä ristikkoa, vaan mentiin uralle, samalla asetus kuitenkin sisälle säilyttäen. Päätyyn tehtiin sitten ravissa ympyrä, jolla yksittäinen puomi. Alkuun oma istunta tuntui vähän ongelmalliselta, en saanut oikein kunnon tuntumaa istunnalla ja asetus vasemmalle ontui myös. Näitä tultiin pari molempiin suuntiin, jonka jälkeen jatkettiin samalla tavalla tullen myös ristikko laukkapuomien jälkeen. Välillä askeleet hiukan sekosivat laukkapuomien aikana, mutta oli tärkeää jatkaa kuitenkin ristikolle, eikä luovuttaa siinä vaiheessa. Ristikoille tullessa olin tyytyväinen siitä, että sain aikaan suoria lähestymisiä ja kaikki hypyt keskeltä estettä! Selvää kehitystä siihen nähden, että välillä on kiemurreltu ja hypätty tolppia hipoen :) Päätyseinässä oli peili ja nostin katseeni ajoissa peiliin eli tarpeeksi ylös ja suoraan eteenpäin, jotta pystyin tarkistamaan suoruuden ja varmistamaan että oma katse on ylöspäin.

Kun tehtävää oli tultu näin pari kertaa molempiin suuntiin, laitettiin laukkapuomit ulkoreunoistaan tolppiin, jolloin niistä tuli jumppasarja. Tässä vaiheessa jännitys nosti vähän päätään, en ollut ikinä hypännyt jumppasarjaa aiemmin... Sanna kertoi, että jumppasarjassa hevonen menee ihan laukalla kuten puomitkin, joten jumppasarjalla ei ole syytä lähteä enempää mukaan kuin puomeillakaan, vaan ratsastaa samalla tavalla kaarretta sisäohjalla johtaen, ulkopohjalla kääntäen, katse menosuuntaan. Vähän jännitti jos askeleet ei sovikaan ja Milka kompuroi tai jos mennään ulkokaarteesta ulos päin tolppia, enkä saa tarpeeksi jyrkästi kaartumaan. Jännitykset osoittautuivat turhiksi, hienosti Milka hoiti hommat, itselle jäi vain tehtäväksi yrittää muistaa Sannan neuvot ja noudattaa niitä, mutta homma ei ollut ollenkaan niin vaikeaa mitä kuvittelin :). Aluksi tultiin laukkaympyrä, jolla yksittäinen puomi, sitten pysty/okseri, jonka jälkeen jumppasarja,toisen pitkän sivun pystyä/okseria ei tultu vielä tässä vaiheessa, vaan laukattiin toiseen päätyyn uraa pitkin. Puolieroja oli vähän, tehtävää oli helpompi tulla oikeaan kierrokseen. Milkalla oli hyvä ja energinen laukka ja se imi esteille kuitenkin pidätteitä kuunnellen. Välillä oli vähän tunne, että Milka lähtee viemäään. Sanna sanoi, että se on ihan hyväkin, että hevosella on selkeää eteenpäinpyrkimystä ja innostusta, kun kuitenkin sain sen myös kontrolliin.

Lopuksi tultiin koko tehtävää pikku ratana. Alkuun laukkaympyrä yksittäisellä puomilla, sitten pysty/okseri, jumppasarja, pysty/okseri ja vielä loppuun laukkaympyrä puomilla. Tosi kiva tehtävä! Laukkaympyrä alussa ja lopussa rauhoitti mieltä, kun sitä ei tarvinnut jännitellä, vaan siinä sai laukan rullaamaan ja hepan kuulolle ennen varsinaisia hyppyjä :) Lopussa laukkaympyrä auttoi taas saamaan hiukan innostuneen hevosen kontrolliin. Pysty/Okseri olivat noin 70 cm korkuisia, hyvin ylittyivät eikä korkeus jännittänyt. Niille tullessa odotin hyppyä rauhassa ja annoin Milkan itse katsoa hyppypaikan, itse en osaakaan sitä vielä katsoa, mikä voikin olla hyvä asia, etten yritä lähteä mitään säätämään ja siten tule häiritseneeksi Milkaa!

Oli kiva hyppykerta (jälleen kerran) ja tämä kyllä vahvisti sitä, että tavoite kisoista ei ole tuulesta temmattu. Kunhan tässä vielä pari kuukautta treenataan ahkerasti, niin sitten voisi katsoa esim. 50 cm luokkaa jos sopivat kisat osuu kohdalle :D

Kotona tuli mieleen, että olipas hyppääminen "helppoa", mutta sitten muistin et no olihan se tällä kertaa helppoa varmasti siksi, että mentiin koko tehtävää aina samassa kierroksessa eikä laukkaa tarvinnut vaihtaa (tai tapauksessani yrittää vaihtaa) esteillä! Sehän se tuokin oman haasteensa tähän touhuun...

Tavoitteita vuodelle 2015

Nyt kun vuosi 2015 on lähtenyt jo tukevasti käyntiin, on aika listailla tavoitteita tälle vuodelle niin ratsastuksen kuin muunkin liikkumisen ja olemisen suhteen. Kohtahan tässä alkaa olla jo 1/6 vuodesta eletty (ja vastahan tää alkoi)!

Tsemppibiisi vuodelle 2015 (vaikka onkin vähän vanhempi biisi), nostaa hymyn huulille ja tästä tulee mieleen aina Milka <3 (Coldplay Sky Full of Stars, Youtubesta):

Ratsastus:

Oon välillä miettiny, et pitäiskö keskittyä enemmän joko esteratsastukseen tai kouluratsastukseen? Mutta eiköhän kehitys ole optimaalisinta jos yritän kehittyä molemmissa. Oon vielä niin alkutaipaleella molemmissa lajeissa, että perusratsastustaidot kehittyy varmasti monipuolisimmaksi kun käyn sekä este- että kouluvalkoissa ja tunneilla. Ja mikä parasta miulla on loistava vuokrahevonen, jolla voi harrastaa monipuolisesti esteitä, koulua ja maastoilua!

Välillä on tullu mieleen myös se, että oonko liian ryppyotsainen ja pikkutarkka tavoitteineni, mitä jos hauskuus unohtuu ja ainoastaan kehittyminen on onnistumisen mittari? Jos jokainen ratsastuskerta tähtää kehitykseen ja siitä tulee pakkomielle, jos tuntee ittensä epäonnistuneeksi jos ei saavutakaan niitä itselleen asettamia tavoitteita? Jos mielekkyys katoaa siten koko hommasta? Osaan olla ittelleni aika ankara ja miuta harmittaa se, etten osaa (vielä) tämän paremmin ratsastaa. Useat tallilaiset ratsastavat silmissäni täydellisesti ja oma tekeminen tuntuu säälittävältä räpellykseltä niiden rinnalla, toki omaa tekemistä ei pitäisi verrata muihin ja olenkin ottanut muita esimerkeiksi ja inspiraation kohteiksi, joilta voin ammentaa motivaatita omaan tekemiseeni. Vaikka tasoerot ovatkin valtavat ja välillä tulee tunne että pyörin muiden jaloissa, ja joku varmaan ihmettelee miten olen niin surkea, on kaikilla oikeus nauttia ratsastuksesta ja rakkaudesta hevosiin omalla tasollaan, omista lähtökohdistaan. Tämä pitäisi itsenikin muistaa myös huonompina päivinä.

No sitten niihin tavoitteisiin:

- estepuolella haluaisin oppia hyppäämään rataa ja että osaisin vaihtaa laukat esteillä (siis tietäisin milloin vaihtaa ja että vaihdot myös onnistuisi suunnitelman mukaan)
- tavoiteratakorkeus voisi olla 60 cm, mutta olen kyllä tyytyväinen jos saisin vuoden aikana startin 50 cm tasollakin (40 cm taitaa olla vähän liian lälly), eli vähintään 1 startti estekisoissa tavoitteena vuoden aikana tai merkkisuoritus C-merkin esteradasta
- estevalkoissa tavoitteena on rohkeuden lisääntyminen, rimakauhu meinaa iskeä jos tulee vähänkään normaalista korkeampia esteitä... tavoite saada myös katse ylös pysyvästi!

- koulupuolella tavoitteena on oman istunnan ja apujen annon kehittäminen - perusratsastuksen parantaminen lienee paras termi. Ihailen eleetöntä, vakaata, hevosen liikkeitä myötäävää ja ryhdikästä ratsastusta, nämä siis myös itsellä tavoitteina. Näiden parantamiseksi oon miettinyt yhden "uuden" valmentajan kysymistä pitämään miulle tunnin, mutta katsellaan nyt vielä mennäänkö nykyisillä vai kysyisikö uuttakin, eihän siinä tietysti mitään häviä jos katsoisi, josko hänen opetus auttaisi omissa pulmissani.
- Pari koulukisastarttia olisi kiva saada, tämä vuosi taitaa mennä vielä Helppo C tasolla, jossa yli 60 % tulos olisi tavoitteena. Yllättynyt olen jos saan rohkeuden ja varmuuden osallistua Helppo B tasolle, tällä hetkellä tuntuu etten ole siihen vielä valmis.

- Yhtenä tavoitteena rentous, hauskuus ja harjoittelun monipuolisuus. Esteitä, puomeja, törppöjen hyväksikäyttöä (hahaa), maastoa, ilman satulaa humputtelua, ilman jalustimia menoa yms. Milkalle on hyvä kun on monipuolista ohjelmaa ja itselle on kivaa myös kun saa vaihtelua, eikä aina tule kierrettyä samaa ympyrää maneesissa/kentälllä. Tuntuu, että jopa törppöjen pujottelut saavat Milkan innostumaan ja menemään paremmin :) Ja sen olen kyllä huomannut että on parasta olla jonkinlainen suunnitelma siitä, mitä aikoo harjoitella kun menee ratsastamaan. Myös varasuunnitelma on hyvä olla, aina suunnitelmia ei pysty toteuttamaan jos maneesissa on ruuhkaa tms. Mutta jonkinlainen kuvio/tavoite on hyvä olla jokaiselle ratsastuskerralle. Jos vain ratsastelee, niin ne kerrat päätyvät yleensä pettymykseen, kun tuntuu ettei saanut mitään aikaiseksi (kun ei edes tiedä mitä olisi pitänyt saada aikaiseksi)...


Muita tavoitteita 2015:

- Extreme Run 23.5. ollaan lähdössä juoksemaan työporukan kanssa. Kyseessä on siis 16 km kilpailu, ja aina 500 m välein on joku este suoritettavana. Kuulostaa eika haastavalta! Osallistumme hupisarjaan, joten ei oo niin vakavaa. Mut itseni tuntien haluan suorittaa koko radan ja tehdä sen hyvin :) Peruskestävyys harjoittelua oon koittanu vähän harrastaa juoksulenkein. Voisin käydä kyllä useammin... Keväämmällä sit enemmän vetoharjoittelua pururadoilla, rappusissa yms. Mahdollisesti myöhemmin 2015 voisi käydä juoksemassa 10 km johonkin tavoiteaikaan (esim alle 1 h ois kiva).

Extreme Run kartta esteineen, huisia :P (sähköaita, glup)

- Liikkuvuuden parantaminen ja yläselkä/hartiakipujen minimointi. Tietää enemmän venyttelyä, foamrolleria, joogaa... Tällä viikolla kävin tunnin syvävenyttelyssä ja kunhan paikkakunnan joogasali avautuu kuun lopussa, on tarkoitus lähteä kokeilemaan erilaisia joogavaihtoehtoja. Kotona voisin rullailla foam rollerilla kun sellainen kaapista löytyy... Ja tehdä venytyksiä ja liikkuvuutta parantavia liikkeitä.

- Hyvän ja vahvan olon saavuttaminen monipuolisesti liikkumalla (ratsastus, kuntosali, juoksu, venyttely/jooga...) ja terveellisesti syömällä. Tässä muutama päivä mennyt taas harakoille syömisen suhteen, kun tuli ostettua herkkuja ja irttarit oli uskomattomassa tarjouksessa (ostin sitten lähes kilon!) ja olo on nyt sen mukainen, vaikka toki siitä kilosta on vielä karkkeja jäljellä... Maha ja naama turpeena ja olo väsyneenä ja raskaana, ihanaa. No, tästä kyllä noustaan. Jos ei vaikka vähään aikaan tekis herkkuja mieli, kun on vetäny överit :D

- Henkisellä puolella joku pieni rauhoittuminen ois paikallaan, aina ei tarvii paahtaa sata lasissa. Jooga vois auttaa tähänkin, että oppis vähän rentoutumaan ja rauhottumaan. Itseluottamusta kaipaan myös lisää, sitä koitan kans tässä kokoajan harjoitella. Että kelpaan ja olen hyvä just tällaisena. Oon paras itseni :) Ja läsnäoloa ja hetkessä elämistä pitäis myös hioa!

Tässäpä näitä nyt tuli, on siinä tavoitetta kerrakseen. Että ei sitten paineita... :D Palataan näihin sit tässä vuoden mittaan!

Tavoitteet ja unelmat

Tavoitteena on oppia ratsastamaan paremmin. Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?

Haluaisin saada ratsastukseni helpon ja siistin näköiseksi, käyttäen apuja siten että saan hevosen rennoksi ja työskentelemään halukkaasti. Yksi tavoitteista on jossain vaiheessa saada hevonen peräänantoon. Nyt painellaan vielä pää ylhäällä ja selkä notkolla suurimman osan ajasta :)

Koulupuolella tavoitteena on lähiaikoina osallistua seuratason Helppo C luokan kisoihin parantaen omaa suoritusta. Ensimmäiset kisat on käyty 11.10. Tulos 60 %. Tulokseen olenkin ihan tyytyväinen, itse suoritus olisi voinut mennä paremminkin vaikkei kuitenkaan onneksi mikään katastrofi ollutkaan. Treeneissä on tarkoitus harjoitella myös Helppo B -tason liikkeitä.

Estepuolella harjoitellaan puomi/estevalmennustunneilla vaihtelevalla tiheydellä. Tavoitteena olisi päästä hyppäämään pari kertaa kuussa. Itsenäisesti harjoittelen sitten esteistuntaa ja puomitehtäviä. Tavoitteeksi olen asettanut että vuoden sisällä (syksyyn 2015 mennessä) voisin osallistua seuratason estekisoihin ja ratsastaa jonkun radan, oli se sitten ristikkoluokka tai 50/60 cm. Lähtötilannehan on se että pääsen kyllä yli yksittäisen esteen ja opettajan neuvoessa myös muutaman esteen radan. Mutta haasteena onkin saada laukat vaihtumaan oikein itsenäisesti ja säilyttämään oma tasapaino pitemmän aikaa ja olemaan jännittämättä turhaan hyppäämistä. Treeniä, treeniä...

Pari motivaatiokuvaa:

www.villivarsa.fi

www.ratsastus.fi

Unelmat:

Unelmana jossain vaiheessa olisi oma hevonen tai hevonen yhteisomistuksessa jonkun kanssa. Tämä vaatii toteutuakseen lisää aktiivisia harrastusvuosia ja lisää tietoa hevosista. Lisäksi haluan että lapset olisivat jo isompia (nyt 5 ja 8 vuotta) koska oma hevonen veisi aikaa eri tavalla kuin tämä nykyinen harrastelu. Katsotaan jos tulevaisuudessa intoa riittää ja harrastus jatkuu aktiivisena josko tämä toteutuisi. Myyntihevosia pitää käydä katselemassa kuitenkin säännöllisesti Ratsut.fi ja Hevostalli.net sivuilta. Onhan se mukavaa haaveilla... :)

Tällä hetkelläkin eräs kimo houkuttaa, mutta todellakaan vielä ei ole sen aika. Tätä on tullut kuolattua ja vilkuiltua ;)

lähde: Talli Nybacka

Kehitettävää ASAP

Listaan asioita, joissa olen havainnut puutteita ja joita onkin nyt tarkoitus lähteä harjoittelemaan välittömästi. Merkkaan myös keinoja kuinka näitä puutteita aion parantaa, jos sellaisia on olemassa. Joskus myöhemmin on sitten kiva katsoa onko näihin tullut mitään parannusta.


Istunta:

• Ei saa puristaa jaloilla (reisillä ja polvilla) vasten satulaa. Tämä realisoitui vähän aikaa sitten kun huomasin tekeväni näin ja tajusin ettei se ole oikein tehty. Varmasti epämukavaa hevoselle! Olen ollut jotenkin siinä luulossa että pitäessäni napakasti jalan vasten satulaa (puristaessa) saan paremman kontrollin ja ohjattavuuden hevoseen jne. Väärin! Asia nro 1 joka on korjattava ja jota olenkin tietoisesti alkanut korjaamaan heti.
• Jalustin päkiällä (=rennot jalat). Ongelmana harjoitusravissa ja laukassa päkiältä nilkkaa vasten lähtevät jalustimet ja tätä efektiä välttääkseni jännitän jalat, joilloin ratsatus näyttää ja tuntuukin todella tönköltä (kisavideolta bongattua). Kantapäätä pitäisi saada alemmas, mutta sitä ei saa kuitenkaan painaa alas. Jalustimesta pitäisi saada tuki istunnan alle. Tältä Centered Riding -sivulta löysinkin hyvää tietoa jalan oikeasta asennosta. Työstetään...
• Punkeminen: Milka kaartuu vasemmassa kierroksessa helposti sisäänpäin uralta toisessa päässä kenttää (voi olla että itse teen jotain aiheuttaen tämän) ja itse vedän sisäolkapään silloin eteenpäin, jännityn, koko vartalo kääntyy ulospäin ja pungen vastaan, jolloin Milka kaartuu lisää ja itse pungen lisää ja sitten ollaankin jo punkemassa vastakkain. Eli rentoudu hyvä ihminen ja saattele hevonen takaisin uralle pysymällä itse suorana ja antamalla oikeat avut (uralle vaikka väistäen jos ei muuten suju).

Ohjasote:

• Myötääminen ja oikean tuntuman löytäminen. Tuntuma ei saa olla liian tiukka, eikä liian löysä. Joskus jään vetämään liikaa ohjasta jos en saa hevosta asettumaan tai taipumaan. Myös myötääminen pitää saada oikeaoppiseksi ja nopeammaksi silloin kun hevonen tekee oikein ja palkita näin hevosta.
• Ulkoohjan tuki. Tämä on minulle vaikea asia hahmottaa. Jos yritän pitää tukea ulko-ohjalla tulee jotenkin automaattisesti otettua tiukempi ote myös sisäohjalla... Pitää oppia toimimaan vain yksi käsi/puoli kerrallaan. Tukemalla ulkoa ja myötäämällä sisältä. Helpommin sanottu kuin tehty!

Ongelmien parantaminen, kehityssuunnitelma:

• Milkan omistaja ryhtyy pitämään minulle tunteja keskittyen istuntaan. Myös istunnan harjoittelusta liinassa on ollut puhetta. Harmi kun ei ole tullut äkättyä tätä aiemmin. Parempi myöhään kun ei milloinkaan :)
• Olen menossa ratsastuspilatekseen Milkan kanssa. Toivottavasti saan sieltä hyvät eväät oikeaan istunta-asentoon ja muihin ongelmiin.
• Tasapainon ja istunnan harjoittelemiseksi ratsastan itsenäisesti säännöllisesti ilman jalustimia ja haluaisin myös kokeilla ratsastusta ilman satulaa.
• Rupean ratsastamaan Milkalla koulusatulalla, jolla saa otettua oikeaoppisen istunnan paremmin kuin yleissatulalla. Koulusatulaa on tullut silloin tällöin kokeiltua, mutta se on ollut epämukava, keventäessä polvet kipeytyy (iskeytyy toppaukseen). Johtuisikohan liian lyhyistä jalustimista ja polvilla puristamisesta (?) Nyt on aika siis opetella istumaan oikein koulusatulassa.

Tällaisin ajatuksin tänään ja eikun sitten kehittymään :) Raportoin kehityksestä jossain vaiheessa jos/kun sellaista on tapahtunut.