Jäin miettimään omaa vastuuvalmentajaani ja sitä onko minulla sellaista. Sanna Kosken valmennustunneilla käymme lähes viikoittain (noin 1,5 vuotta valmennussuhdetta takana), Sanna on opettanut miut hyppäämään ja tuntee myös Milkan useamman vuoden takaa, joten voinen ajatella Sannaa omana vastuuvalmentajanani, vaikka suoraan asiasta ei olekaan ollut puhetta. Olenkin aktiivisesti kysellyt Sannalta jos minulla on ollut mieltä askarruttaneita kysymyksiä esim. kisojen luokista tai Milkan terveydestä ja nyt ollaan valmennusten ohessa puhuttu myös ensi kauden tavoitteista. Pidän myös itseäni omana vastuuvalmentajanani, koska mietiskelen itse mitä milloinkin treenaan Milkan kanssa, missä kisaan ja miten pidän huolta omasta kunnostani ja suorituskyvystäni.
Mielestäni jokainen voi ottaa vastuun oman systeeminsä rakentamisesta ja kehittämisestä. Jos vastuuvalmentajaa ei ole, sellainen voi olla itselleen ja kysellä neuvoa opettajilta ja kokeneemmilta ihmisiltä. Itselleen voi ja kannattaa asettaa tavoitteita ja miettiä millä keinoin tavoitteet saavutetaan ja niiden perusteella tehdä itselleen ja hevoselleen treenisuunnitelman. Itselläni pysyy motivaatio treenaamiseen hyvänä, kun huomaan että kehitystä tapahtuu. Tietysti jos tulee vakavampia ongelmia, voidaan tarvita systemaattisempaa ammattilaisten apua. Koska en itse omista hevosta, jolla kisaan ja harjoittelen, en voi suunnitella itse hevosen liikutusta kuin omien päivieni osalta, kuten en myöskään sen terveydenhuoltoa (mahdolliset lääkinnät ja eläinlääkärikäynnit) tai ruokintaa. Voin keskustella omistajan kanssa asioista ja siten olla mukana vaikuttamassa niihin.
Olen ajatellut nyt omaa systeemiäni siten, että pyrin käymään kerran viikossa joko este- tai kouluvalmennuksessa. Pääpaino estevalmennuksessa, koska estekisoihin meinataan enemmän ensi vuonna osallistua. Sitten 2 muuta viikon ratsastuskertaa (vuokraan Milkaa 3 krt viikossa) treenataan joko puomeilla, koulua tai maastoa ihan tilanteen mukaan. Maastoon mennään, jos Milka ei ole päässyt maastoon viikossa toisen vuokraajan kanssa tai jos vaan tuntuu siltä, ettei jaksa pyöriä maneesissa. Omasta kunnosta huolehtiminen liittyy myös systeemiini. Ja tämä voidaan jakaa lihaskuntoon, aerobiseen kuntoon ja kehon huoltoon. En halua antaa kilpakumppaneilleni etumatkaa/tasoitusta oman fyysisen kunnon osalta. Myös oma muu fyysinen hyvinvointi on osana systeemiä, eli esim. riittävä uni sekä terveellinen ja ravitseva ruokavalio. Lisäksi täytyy huomioida henkinen hyvinvointi, kuten itseluottamus, motivaation ylläpito ja nöyrä asenne oppimiseen sekä myönteinen elämänasenne ylipäätään.
Täytyy myöntää, että nyt lähiaikoina oma liikkuminen on ollut "hieman" epäsäännöllistä ja parantamisen varaa on paljon. On myös tullut herkuteltua aivan liikaa. Estetunnilla havahduin maneesin peilin heijastamaan mahamakkaraani, onneksi aina on mahdollista tehdä ryhtiliike ja parantaa omat tavat :) Suunnitelmana onkin saada taas salitreeni säännölliseksi ja tavoitteena 2 salitreeniä viikossa koko kropan treeniä, pääpaino kehoa kokonaisvaltaisesti kuormittavissa liikkeissä (mm. kyykyt, punnerrukset, keskivartalon treenaus). Juoksu/hölkkälenkillä on myös tavoitteena käydä 2 kertaa viikossa. Kaikki muu liikkuminen tähän päälle on plussaa, silloin tällöin käyn ryhmäliikuntatunneilla (esim. viime aikoina olen käynyt cross training tunnilla, jossa tehdään lihaskuntoa kiertoharjoitteluna), lisäksi olen käynyt pilateksessa kun olen päässyt tunneille. Pilateksen lisäksi kehonhuoltoa olisi tehtävä nykyistä enemmän kotona mm. venytellen ja foam rollerilla rullaillen.
Mutta mennääs vielä takaisin Backlundin klinikalle ja sen valmennusosuuteen. Eli estevalmennuksessa oli 4 eri tasoryhmää, joissa kussakin oli 4 rastastajaa. Kavaletit ja esteet olivat kokoajan samoilla paikoillaan, puomien korkeus ja osittain myös harjoitukset vaihtelivat ryhmien mukaan.
kuvassa valmennuksen kavaletit ja esteet
Jokaisen ryhmän aluksi Backlund kyseli ratsukon taustoista esim. mitä ratsukko on tehnyt ja millä tasolla kilpaillut. Tässä olisi ollut mukavampaa jos olisi kokoonnuttu yleisön lähellä, jolloin myös yleisöön olisi kuullut ratsastajien kertomukset. Nyt saattoi hyvällä onnella kuulla sanan sieltä ja sanan täältä. Muutaman ryhmän osalta Backlund vilkaisi varusteita ja niiden sopivuutta. Mm. turparemmien löysyydestä ja oikeasta paikasta löytyi huomautettavaa, samoin tekniikkasuojien käytöstä, jotka saivat epävarman hyppääjän hyppäämään huonommin puristuksesta johtuen.
Valmennus aloitettiin itsenäisen verryttelyn jälkeen kavaleteilla, eli 3 kavalettia (kuvassa mustavalkoisen puomein) oli asetettu 17 metrin välein, joka tarkoitti 5-6 laukka-askelta. Ensimmäistä kavelettia tultiin vuorotellen oikeassa ja vasemmassa laukassa ja tehtiin sen jälkeen pysähdys suoralla hevosella. Sen jälkeen tultiin 2 kavalettia 5 askeleen välillä, ja toisen kavaletin jälkeen seis. Seuraavaksi sitten tultiin kaikki kolme kavalettia 5 askeleen välein ja viimeisen jälkeen jatkettiin kaarre laukassa jos hevonen oli hyvin kontrollissa/hitaampi tai pysäytys suoralla hevosella ennen kaarretta jos hevonen oli liikaakin menossa. Lopuksi tultiin välit 4 askeleella. Edistyneempien ryhmässä tehtiin voltti kavaletin päällä ja vaihdettiin laukka voltilta tullessa kavaletin päällä ja tultiin myös siten, että ensimmäinen väli 4 askeleella ja toinen väli 5 askeleella. Siinä näkyy onko hevonen oikeasti kontrollissa ja avuilla kun laukkaa lyhennetään tehtävällä.
Kuvan oikealla laidalla olevia punaista pystyä ja okseria tultiin ensin ensimmäisen ryhmän kanssa ravissa ponnistuspuomilla (reilu 2 m esteestä). Toisella ryhmällä väliin tehtiin voltti, jolla tasapainotettiin laukka hakemalla tuntuma ulkokättä nostamalla. Lävistäjälinjalla olevia pystyä ja okseria tultiin kulmasta tekemällä puolikas lävistäjä keskimmäisen kavaletin oikealta puolelta ja toisella puolikkaalla lävistäjällä toinen este. Tässä oli tärkeää ratsastaa kunnolla kulmaan ennen ensimmäistä ja toisen esteen jälkeen. Samoja esteitä tultiin vinosti suoralla linjalla, hyvin sujui hypyt myös vinoina.
Kuvan vasemman laidan okseri-pysty-okseri (välit 8 m eli 2 askelta) tehtävää tultiin edistyneempien ryhmissä siten, että ratatemmossa tultiin okseri ja pystyn jälkeen lyhennettiin/koottiin laukkaa. Tämä osoittautui hyväksi kontrolliharjoitukseksi osaavammille hevosille. Edistyneempien ryhmissä tultiin ratana koko tehtävää, kun tehtävät oli tultu ensin osissa läpi. Mitä edistyneempi ryhmä sitä enemmän tultiin rataa.
Tässä muutamia pointteja valmennuksesta, jotka kirjasin ylös:
- Balanssi esteen jälkeen saatava takaosalle, nenä ylös.
- esteistunta: puolet painosta jalustimissa, puolet satulassa
- käden paikka on sään etu- ja yläpuolella
- voltti ja pysähdys harjoituksissa edesauttavat kontrollin harjoittumista, radalla pidäte ajaa saman asiaan
- ravista hyppääminen hyvää treeniä tasapainolle
- esteen ylittäminen voidaan tehdä kolmella tavalla: suorana suoralla hevosella, kaarevalla uralla samaan suuntaan kaartaen, vinosti eri suuntaan esteeltä jatkaen
- työ jatkuu esteen/tehtävän jälkeen > takaisintulo ja balanssi, jonka jälkeen hellitys = palkinto
Itselleni jäi sellainen mielikuva, että yksittäinen ratsastaja ei ehkä saa hirveästi irti tällaisesta klinikasta, koska 4:n ryhmässä toistoja tulee aika vähän varsinkin niille kenellä homma sujuu. Toistoja tuli enemmän niille, kenellä ei heti sujunut vaan tarvittiin enemmän toistoja suorituksen parantamiseen. Myös palaute jäi aika suppeaksi. Välillä Backlund jäi jutustelemaan yleisölle pitemmäksi aikaa (mikä tietysti oli yleisön kannalta kiva juttu), jolloin ratsukot joutuivat odottamaan vuoroaan pitemmän aikaa. Valmennustyyli oli mielestäni ajoittain vähän kova (toki on varmaan tehokasta ja sopii toisille paremmin kuin toisille), itse pidän enemmän hieman pehmeämmästä tyylistä.
