Kuulumisia kesäkuulta (ja vähän toukokin :O)

Moikka,

Taas vähän pitempi stoori tulossa pitkän hiljaisuuden jälkeen. Aloitetaan kronologisesti ensimmäisistä isommista kuulumisista, eli niinkin kaukaa kuin Iran 1-tason kisoista 29.5.2016. Menin luokat 80 cm arv 2.0. ja clear round -luokan 90 cm. Kilpailuista selvittiin ilman puomeja ja radat oli ihan siistit. Muutama hieman liian läheltä tai kaukaa lähtenyt hyppy mahtui mukaan radoille ja tempo meinasi hiukan hiipua puolivälissä 90 cm rataa, mutta pääpiirteittäin olin tyytyväinen. Aika riitti 80 cm luokan voittoon. Olisin voinut kyllä vähän riskillä yrittää nopeampaa suoritusta ja tiukempia teitä kun niitä vaaditaan jos mielii 2-tasolla päästä ruusukkeille. Mutta vielä meni näin ja jatkossa rupean miettimään enemmän myös aikaa,.. Kaikki kuvat c. Pinja Kumpulainen.

Verkkaa... Epätoivo iski verkkakuvista (eikä tässä ole mukana ne pahimmat). 

Nimim. en osaa ratsastaa, sileän treenin tarpeessa!!

Esteverkka maneesissa.

Kuvia radoilta.

Ja ratojen jälkeen :)

80 cm rata. Linkki videoon.

90 cm linkki videoon.

xxx

19.6. Käytiin 2-tason estekisoissa Kotkassa. Satoi vettä toista päivää ja näky oli (arvatenkin) aika lohduton kun päästiin perille kisapaikalle - kenttä aivan vetinen ja suuria lammikoita siellä täällä. (Ajoin muuten itse lähes koko menomatkan, sain juuri ennen tätä BE-luokan ajokortin, wuhuu!) Kisajärjestelyissä ei muuten ollut kyllä moitteen sijaa, hyvin pelasi järjestelyt ja puitteet muuten hyvät. Peruutuksia oli tullut paljon ja osa jätti myös hyppäämättä paikan päällä. Ajattelin, että hyppään ainakin sen 80 cm kun sinne asti oli ajettu ja sen perusteella katson sitten hyppäänkö 90 cm vai en. Ekassa radankävelyssä kallistuin siihen suuntaan, että yksi luokka riittää. Sen verran "mukavasti" ratsastussaappaat upposivat märkään hiekkaan. Epäilin myös ettei Milka mielellään laukkaa lätäköiden läpi, kun maastossakin yrittää kiertää lätäköt :D.

Verkka oli maneesissa ja se sujui ihan hyvin. Maneesissa sai olla 10 ratsukkoa, joka on aika paljon vaikkakin maneesi oli hyvin tilava. Välillä tuntui että meitä ohiteltiin vähän liian läheltä ja Milka luimistelikin korviaan. Radalle pääsi edellisen ratsukon aikana, joka oli hyvä juttu, niin pääsi testaamaan miten hevonen liikkuu tuollaisissa olosuhteissa. Ensin ravia ja sitten laukkaa kentän sivussa ennen omaa vuoroa ja liikkuihan tuo kun vain kertoi että tässä on nyt liikuttava ;). Alla 80 cm ratavideo. Ekalta esteeltä tullaan väärässä laukassa ja korjasin ravin kautta. Vauhti ei ollut mitään päätä huimaavaa, en uskaltanut oikein tykitellä (ihan kuin muutenkaan osaisimme mennä kovaa :D) kun alusta oli tuollainen. Otin enemmänkin varman päälle ja keskityin ajamaan Milkaa lätäköiden läpi, ettei se pysähdy tai kiertele niitä, tämä huoli oli tosin turha kun kiltisti meni myös ne lätäköt... Maaliin päästiin 0 virhepisteellä ja oltiin 10/20.

80 cm. Linkki videoon.

Koska märkyydestä huolimatta ei ollut liukasta ja Milka eteni, päätin mennä myös sen 90 cm. Otin vain yhden hypyn verkassa ja sitten radalle. Radan 2 ensimmäistä estettä rämmittiin kiipeämällä yli lähes molemmille pysähtyen, Milka oli vissiin sitä mieltä että olisi ollut parempi lähteä jo kotiin ;). 3:lta sain rytmin kuitenkin rullaamaan ja päästiin maaliin asti 0 virhepisteellä. Tässä arvosteluna oli A2.0 ja hitaina oltiin kuitenkin mukavasti 14/32. Olin tosi tyytyväinen 0-ratoihin näissä olosuhteissa, vaikkei nyt mitenkään tyylillä loistettukaan :D ja ajan ratsastuskin jäi tälläkin kertaa vain haaveeksi. Ratojen jälkeen ihmettelin, että miten miulla on niin huono kunto, kun oikein heikotti ja voimat oli poissa. Miten jotkut pystyvät hyppäämään monta rataa eri hevosilla? Taidan olla jo liian vanha tähän leikkiin... Vai oliko kisajännitys (pahemmin ei kyllä jännittänyt) vain lauennut ja siitä johtui olo? Koko parin tunnin automatkan oli huono olo ja piti ottaa happea ikkunasta. Olo helpotti hetkeksi kun vietiin Milka tallille ja purettiin kamat. Haukattiin vielä pitsat kotimatkalla, jotka tulikin sitten heti kotona ulos... Mahatautihan se iski päälle, joten ei ihmekään että voimat oli poissa ja heikotti! Onneksi se alkoi vasta kisojen jälkeen.

90 cm. Linkki videoon.

Kiitos luottoratsuni <3

xxx

Viikko sitten käytiin "valmentajani" Sanna Kosken kesäkurssilla hänen kotonaan. Kurssi kesti 3 päivää (ma-ke) ja treenasimme esteitä joka päivä. Videoimme myös ratsastusta ekana päivänä ja analysoimme istuntaa ja apuja. Muina päivinä oli sitten yritettävä parantaa havaitsemiamme virheitä. Itselläni virheitä olivat mm. uutena ilmi tullut oikean käden nouseminen välillä huomattavasti vasempaa korkeammalle (ilmeisesti yritin tällä estää Milkan punkemista/kaatumista oikealle) ja pohkeiden pitäminen liian takana. Ensimmäisenä päivänä Milka liikkui vähän tahmeasti, joten ratsastus oli siksikin hieman puskemista kun yritin saada sitä etenemään paremmin. Milka tuntui kyttäilevän lisäksi paljon vierasta ympäristöä (?) mitä se ei ole esim. kisoissa yleensä tehnyt ja vaikutti aika immuunilta avuille. Liikkuminen oli lisäksi aika jäykkää ja rentoutta ei liikkeeseen tullut tunnin edetessäkään. Teimme puomitehtävää ravissa voltilla ja ympyrällä laukassa. Lisäksi tulimme kahta ristikkoa suhteutetulla etäisyydellä pitkällä lähestymisellä. Illalla pääsimme ihanaan rantasaunaan ja uimaan ja päälle lettuja, nam. Silti ei vieraassa paikassa uni tullut silmään seuraava päivä menikin sitten aikamoisessa väsymyksessä :/.

Seuraavana päivänä saimme kuntokoutsausta Virve Tavialta. Kävimme läpi ratsastusta tukevaa kuntoharjoittelua ja kehonhuoltoa ensin teoriassa ja sitten teimme Virven suunnitteleman ratsastajan kehonpainotreenin. Saimme treenistä ohjeet myös kotiharjoitteluun ja kävimme läpi kehonhuoltoa käytännössä apuvälineillä (jumppapallo, tennis/lacrosse/golfpallot ja pilatesrulla). Päivän ratsastustreeni meni osaltani vähän huonosti, koska Milka ei vieläkään liikkunut normaalin aktiivisesti ja tunnin jälkeen oli vähän huono mieli. Se kyllä hyppäsi esteitä ja meni eteenpäin, mutta liike oli vähän jäykkää ja jännittynyttä ja hyppytekniikka heikkoa (hyppäsimme vain pieniä). Voi olla että edellisviikon torstain kengitys vaikutti liikkeeseen tai sitten sillä oli joku paikka jumissa tai kipeänä. Illalla taas rantasaunan kautta pehkuihin ja tällä kertaa uni maistui.

Kolmantena eli viimeisenä päivänä hypättiin pientä rataa ja estekorkeus oli matala noin 60 cm. Onneksi Milka liikkui jo paremmin ja hyppäsi ihan ok. Vähän harmittaa ettei päästy hyppäämään isompia, mutta kun hevonen ei kurssin aikana tuntunut olevan ihan kunnossa niin kyllä sen ymmärtää. Joskus tuntuu, että Milka syttyy vasta isommilla esteillä ja tekniikka myös sitä myötä paranee ja samalla kaikki muukin tuntuu helpommalta kun hevosella on hyvä tempo ja imua esteille. Toivotaan että näistä kurssin tunneista oli kuitenkin hyötyä tuleville radoille. Kurssilla keskusteltiin paljon ja ainakin teoriaa esteratsastuksesta, ratsastajasta ja hevosista sekä treenaamisesta käytiin kattavasti läpi, joten paljon tuli uutta ja hyödyllistä tietoa, nyt kun vielä muistaisi kaiken ;) Ennen kotiin lähtöä käytiin vielä uittamassa hevoset. Olin vähän epäileväinen siitä, meneekö Milka veteen. Se ei ollut käynyt ikinä aiemmin uimassa, eikä se oikein tunnu vedestä pitävän. Taisin itsekin olla aika jännittynyt kun uintipaikka oli aika kapea ja meitä oli 3 ratsukkoa (2 muuta hevosta oli "kavereita" keskenään) ja Milka ei oikein muiden hevosten kanssa toimeen tule (luimistelee ja kääntää takapäätä liian lähelle mennessä). En siis uskaltanut mennä kovin lähelle muita ja tilaa ei ollut paljoa, eikä Milka sitten yksinkään veteen uskaltanut mennä. Onneksi päästiin käymään vedessä mahaa myöten ja sitten äkkiä pois :D Vähän jäi harmittamaan etten koittanut veteen menoa taluttaen, josko sitten olisi tullut syvemmälle. Kovasti tuntui häiritsevän kun ei nähnyt mihin astuu. Matkoista selvisimme hyvin, vaikka ne vähän ensin jännittukin, kun olin ekaa kertaa liikenteessä traikulla yksin.

"Ai miten nin jännitti?"

"Mää voisinkin tulla jo poies.."

Nyt pitäsi sitten treenata vähän koulua, kun seuraavat kisat toiveissa olisi koulukisat 20.7. Kääks.