Systeemit kuntoon

Moi, kävin pari viikkoa sitten Sanna Backlundin esteklinikalla katsojana ja kirjailen nyt ylös mitä sieltä jäi mieleen. Toki olisi kannattanut heti klinikan jälkeen tehdä kirjailut, nyt voi olla että muisti on hieman heikohko... Esteklinikka alkoi luennolla. Aluksi Backlund kertoi Urheilufoorumista, joka oli ollut samana viikonloppuna. En ollut ikinä kuullutkaan koko foorumista. Katsoessani jälkeenpäin sen ohjelmaa, huomasin siellä olleen monia kiinnostavia luentoja ja tietoiskuja (vinkki, luentoja löytyy myös Youtubesta hakusanalla "Urheilufoorumi 2015"). Täytyy pistää korvan taakse, jos ensi vuonna vaikka osallistuisi. Backlund kertoi SRL:n uusista projekteista ja heidän omien hevosten aikataulusta ja rutiineista. Tunsin pienen omantunnon piston sydämmessä kun hän kertoi, että rutiinit ja ruokailutottumukset olisi hyvä pitää samana myös kisamatkoilla. Useinhan ihmiset iskevät heinäverkot täyteen ja hevonen vetää heinää ennen kisoja huomattavasti enemmän kuin normaalipäivinä ja sitten ihmetellään kun kisoissa meno onkin löysempää... Kiinnostavinta omalta osaltani oli kun hän puhui vastuuvalmentajasta, joka on siis ns. "kotivalmentaja", jonka kanssa tehdään kauden treeni- ja kilpailusuunnitelmat ja joka auttaa ratsukkoa matkalla tavoitteisiin. Vastuuvalmentaja ottaa kokonaisvaltaisen vastuun oppilaasta. Vastuuvalmentajalla on tärkeä rooli kilparatsastajan piirissä, johon kuuluu kaikki hevosen ja ratsastajan treenaamiseen ja kilpailemiseen vaikuttavat henkilöt. Backlund puhui myös systeemistä, joka sisältää paljon muuta kuin pelkät valmennustunnit. Eli valmennuksen lisäksi tavoitteelliseen ratsastusurheiluun kuuluu suunnitelmallisuus, taustat ja hevosen hyvinvoinnista huolehtiminen.

Jäin miettimään omaa vastuuvalmentajaani ja sitä onko minulla sellaista. Sanna Kosken valmennustunneilla käymme lähes viikoittain (noin 1,5 vuotta valmennussuhdetta takana), Sanna on opettanut miut hyppäämään ja tuntee myös Milkan useamman vuoden takaa, joten voinen ajatella Sannaa omana vastuuvalmentajanani, vaikka suoraan asiasta ei olekaan ollut puhetta. Olenkin aktiivisesti kysellyt Sannalta jos minulla on ollut mieltä askarruttaneita kysymyksiä esim. kisojen luokista tai Milkan terveydestä ja nyt ollaan valmennusten ohessa puhuttu myös ensi kauden tavoitteista. Pidän myös itseäni omana vastuuvalmentajanani, koska mietiskelen itse mitä milloinkin treenaan Milkan kanssa, missä kisaan ja miten pidän huolta omasta kunnostani ja suorituskyvystäni.

Mielestäni jokainen voi ottaa vastuun oman systeeminsä rakentamisesta ja kehittämisestä. Jos vastuuvalmentajaa ei ole, sellainen voi olla itselleen ja kysellä neuvoa opettajilta ja kokeneemmilta ihmisiltä. Itselleen voi ja kannattaa asettaa tavoitteita ja miettiä millä keinoin tavoitteet saavutetaan ja niiden perusteella tehdä itselleen ja hevoselleen treenisuunnitelman. Itselläni pysyy motivaatio treenaamiseen hyvänä, kun huomaan että kehitystä tapahtuu. Tietysti jos tulee vakavampia ongelmia, voidaan tarvita systemaattisempaa ammattilaisten apua. Koska en itse omista hevosta, jolla kisaan ja harjoittelen, en voi suunnitella itse hevosen liikutusta kuin omien päivieni osalta, kuten en myöskään sen terveydenhuoltoa (mahdolliset lääkinnät ja eläinlääkärikäynnit) tai ruokintaa. Voin keskustella omistajan kanssa asioista ja siten olla mukana vaikuttamassa niihin.

Olen ajatellut nyt omaa systeemiäni siten, että pyrin käymään kerran viikossa joko este- tai kouluvalmennuksessa. Pääpaino estevalmennuksessa, koska estekisoihin meinataan enemmän ensi vuonna osallistua. Sitten 2 muuta viikon ratsastuskertaa (vuokraan Milkaa 3 krt viikossa) treenataan joko puomeilla, koulua tai maastoa ihan tilanteen mukaan. Maastoon mennään, jos Milka ei ole päässyt maastoon viikossa toisen vuokraajan kanssa tai jos vaan tuntuu siltä, ettei jaksa pyöriä maneesissa. Omasta kunnosta huolehtiminen liittyy myös systeemiini. Ja tämä voidaan jakaa lihaskuntoon, aerobiseen kuntoon ja kehon huoltoon. En halua antaa kilpakumppaneilleni etumatkaa/tasoitusta oman fyysisen kunnon osalta. Myös oma muu fyysinen hyvinvointi on osana systeemiä, eli esim. riittävä uni sekä terveellinen ja ravitseva ruokavalio. Lisäksi täytyy huomioida henkinen hyvinvointi, kuten itseluottamus, motivaation ylläpito ja nöyrä asenne oppimiseen sekä myönteinen elämänasenne ylipäätään.

Täytyy myöntää, että nyt lähiaikoina oma liikkuminen on ollut "hieman" epäsäännöllistä ja parantamisen varaa on paljon. On myös tullut herkuteltua aivan liikaa. Estetunnilla havahduin maneesin peilin heijastamaan mahamakkaraani, onneksi aina on mahdollista tehdä ryhtiliike ja parantaa omat tavat :) Suunnitelmana onkin saada taas salitreeni säännölliseksi ja tavoitteena 2 salitreeniä viikossa koko kropan treeniä, pääpaino kehoa kokonaisvaltaisesti kuormittavissa liikkeissä (mm. kyykyt, punnerrukset, keskivartalon treenaus). Juoksu/hölkkälenkillä on myös tavoitteena käydä 2 kertaa viikossa. Kaikki muu liikkuminen tähän päälle on plussaa, silloin tällöin käyn ryhmäliikuntatunneilla (esim. viime aikoina olen käynyt cross training tunnilla, jossa tehdään lihaskuntoa kiertoharjoitteluna), lisäksi olen käynyt pilateksessa kun olen päässyt tunneille. Pilateksen lisäksi kehonhuoltoa olisi tehtävä nykyistä enemmän kotona mm. venytellen ja foam rollerilla rullaillen.

Mutta mennääs vielä takaisin Backlundin klinikalle ja sen valmennusosuuteen. Eli estevalmennuksessa oli 4 eri tasoryhmää, joissa kussakin oli 4 rastastajaa. Kavaletit ja esteet olivat kokoajan samoilla paikoillaan, puomien korkeus ja osittain myös harjoitukset vaihtelivat ryhmien mukaan.

kuvassa valmennuksen kavaletit ja esteet

Jokaisen ryhmän aluksi Backlund kyseli ratsukon taustoista esim. mitä ratsukko on tehnyt ja millä tasolla kilpaillut. Tässä olisi ollut mukavampaa jos olisi kokoonnuttu yleisön lähellä, jolloin myös yleisöön olisi kuullut ratsastajien kertomukset. Nyt saattoi hyvällä onnella kuulla sanan sieltä ja sanan täältä. Muutaman ryhmän osalta Backlund vilkaisi varusteita ja niiden sopivuutta. Mm. turparemmien löysyydestä ja oikeasta paikasta löytyi huomautettavaa, samoin tekniikkasuojien käytöstä, jotka saivat epävarman hyppääjän hyppäämään huonommin puristuksesta johtuen. 

Valmennus aloitettiin itsenäisen verryttelyn jälkeen kavaleteilla, eli 3 kavalettia (kuvassa mustavalkoisen puomein) oli asetettu 17 metrin välein, joka tarkoitti 5-6 laukka-askelta. Ensimmäistä kavelettia tultiin vuorotellen oikeassa ja vasemmassa laukassa ja tehtiin sen jälkeen pysähdys suoralla hevosella. Sen jälkeen tultiin 2 kavalettia 5 askeleen välillä, ja toisen kavaletin jälkeen seis. Seuraavaksi sitten tultiin kaikki kolme kavalettia 5 askeleen välein ja viimeisen jälkeen jatkettiin kaarre laukassa jos hevonen oli hyvin kontrollissa/hitaampi tai pysäytys suoralla hevosella ennen kaarretta jos hevonen oli liikaakin menossa. Lopuksi tultiin välit 4 askeleella. Edistyneempien ryhmässä tehtiin voltti kavaletin päällä ja vaihdettiin laukka voltilta tullessa kavaletin päällä ja tultiin myös siten, että ensimmäinen väli 4 askeleella ja toinen väli 5 askeleella. Siinä näkyy onko hevonen oikeasti kontrollissa ja avuilla kun laukkaa lyhennetään tehtävällä.

Kuvan oikealla laidalla olevia punaista pystyä ja okseria tultiin ensin ensimmäisen ryhmän kanssa ravissa ponnistuspuomilla (reilu 2 m esteestä). Toisella ryhmällä väliin tehtiin voltti, jolla tasapainotettiin laukka hakemalla tuntuma ulkokättä nostamalla. Lävistäjälinjalla olevia pystyä ja okseria tultiin kulmasta tekemällä puolikas lävistäjä keskimmäisen kavaletin oikealta puolelta ja toisella puolikkaalla lävistäjällä toinen este. Tässä oli tärkeää ratsastaa kunnolla kulmaan ennen ensimmäistä ja toisen esteen jälkeen. Samoja esteitä tultiin vinosti suoralla linjalla, hyvin sujui hypyt myös vinoina. 

Kuvan vasemman laidan okseri-pysty-okseri (välit 8 m eli 2 askelta) tehtävää tultiin edistyneempien ryhmissä siten, että ratatemmossa tultiin okseri ja pystyn jälkeen lyhennettiin/koottiin laukkaa. Tämä osoittautui hyväksi kontrolliharjoitukseksi osaavammille hevosille. Edistyneempien ryhmissä tultiin ratana koko tehtävää, kun tehtävät oli tultu ensin osissa läpi. Mitä edistyneempi ryhmä sitä enemmän tultiin rataa. 

Tässä muutamia pointteja valmennuksesta, jotka kirjasin ylös:

- Balanssi esteen jälkeen saatava takaosalle, nenä ylös.

- esteistunta: puolet painosta jalustimissa, puolet satulassa

- käden paikka on sään etu- ja yläpuolella

- voltti ja pysähdys harjoituksissa edesauttavat kontrollin harjoittumista, radalla pidäte ajaa saman asiaan

- ravista hyppääminen hyvää treeniä tasapainolle

- esteen ylittäminen voidaan tehdä kolmella tavalla: suorana suoralla hevosella, kaarevalla uralla samaan suuntaan kaartaen, vinosti eri suuntaan esteeltä jatkaen

- työ jatkuu esteen/tehtävän jälkeen > takaisintulo ja balanssi, jonka jälkeen hellitys = palkinto

Itselleni jäi sellainen mielikuva, että yksittäinen ratsastaja ei ehkä saa hirveästi irti tällaisesta klinikasta, koska 4:n ryhmässä toistoja tulee aika vähän varsinkin niille kenellä homma sujuu. Toistoja tuli enemmän niille, kenellä ei heti sujunut vaan tarvittiin enemmän toistoja suorituksen parantamiseen. Myös palaute jäi aika suppeaksi. Välillä Backlund jäi jutustelemaan yleisölle pitemmäksi aikaa (mikä tietysti oli yleisön kannalta kiva juttu), jolloin ratsukot joutuivat odottamaan vuoroaan pitemmän aikaa. Valmennustyyli oli mielestäni ajoittain vähän kova (toki on varmaan tehokasta ja sopii toisille paremmin kuin toisille), itse pidän enemmän hieman pehmeämmästä tyylistä.

Me hypätään TÄSTÄ

Moi,

Meillä oli Sannan estevalmennus viime perjantaina ja se oli ihan yksityistunti pitkästä aikaa. Saatiin keskittyä vain omaan suurimpaan tämänhetkiseen haasteeseeni. Eli siihen, että opin ja uskallan lähettää Milkan hyppäämään vähän kauempaa, paikasta jonka itse päätän. Nythän ollaan menty lähinnä siten, että olen ratsastanut "päin estettä" eli antanut Milkan itse katsoa mieleisensä ponnistuspaikan. Estekorkeuden noustessa tässä tulee hankaluuksia, kun Milka tietysti haluaa hypätä lähempää varmaan suojellaksensa minua jalkautumiselta ja itseään siitä että jään hypyssä jälkeen <3 Se tykkää ottaa puolikkaan askeleen ponnistuspaikasta kohti estettä, jolloin se ikään kuin kiipeää esteen yli "hissihypyllä", Siitä sitten kärsii mm. ratatempo, sujuvuus ja tyyli, vaikka yli aina jollain tyylillä mennäänkin ja puomitkin usein pysyy ylhäällä kiipeämisestä huolimatta (alle 90 cm korkeuksilla). Tähän ongelmaan tartuttiin nyt kunnolla ja tavoitteena on, että opin katsomaan itse ponnistuspaikan ja käskemään hyppäämään kauempaa. Silloin hyppy on laadukkaampi ja ratatempo pysyy kunnossa ja sitten jos kaikki muu menee hyvin, saattaa tulla mahdollisuus siirtyä seuraaviin luokkiin ensi vuonna :)

Tässä muutama kuva kesän kisoista havainnollistamaan tätä ongelmaa:

Hissihyppy vs. parempi hyppy, vähän turhan kaukaa tosin lähtenyt. Molemmissa puomit pysyy ylhäällä ja toisessa oma jalka on järkyttävän liikaa takana, mut tää onkin sit jo seuraava ongelma. 

c. Neea Kiiveri

Kunnon kiipeäminen läheltä vs. parempi hyppy c. Katariina Nenonen

Ja hissihyppy vs. parempi vol 3 (aikamoinen taiteilija tuo hevonenkin kun saa 

noin läheltä nuo jalkansa ylös!) c. Riina Laulajainen

Toisella pitkällä sivulla oli 2 puomikasaa noin 19,5 metrin etäisyydellä. Aloitettiin ravaamalla puomien yli voltti, puomien väliin käyntisiirtymä ja taas toiselle puomille voltti. Toisella pitkällä sivulla tehtiin ensin käynnissä pohkeenväistöä uraa pitkin ja muutamien kierrosten jälkeen ravissa väistö. Milka oli alkuun aika tahmean tuntuinen. Raviväistöt tuntuivat tosi vaikealle kun meno meni puskemiseksi, että ravi pysyisi niissä. Sanna joutuikin antamaan pitemmän raipan avuksi tässä vaiheessa, että sain naputettua hieman raipalla merkkiä paremmasta etenemisestä ja väistämisestä. Ja alkoihan se sujua jo hieman paremmin kun Milkakin alkoi vähän vertyä.

Seuraavaksi tultiin ristikolle sisään ravissa, ristikolta laukka ja 5 askeleella pienelle pystylle. Välissä piti laskea ääneen askeleet. Alussa oli hieman haastavaa huomata mistä kohtaa laskeminen oli aloitettava ja välillä koko laskeminen meinasi unohtua, varsinkin jos ensimmäisessä hypyssä oli jotain hankaluuksia... Toisella pitkällä sivulla tehtiin ravissa vähän tempon muutoksia /käyntiinsiirtymiä. Harjoitusta tehtiin molemmista suunnista muutama kierros. Sitten tehtävälle tultiin laukassa (2 pystyä) ja taas tultiin 5 laukka-askeleella väli ääneen laskien. Vasemmassa kierroksessa meno oli sujuvampaa ja 5 askeleella löytyi hyvä rytmi. Oikeassa kierroksessa lähestyminen meni välillä vähän kiemurtevaksi (tästä suunnasta oli pitempi lähestyminen) ja siitä johtuen ensimmäinen hyppy oli vähän löysähkö, jolloin väli ei ollut niin rytmikäs ja toinenkin hyppy oli samalla heikompi, eikä aina keskeltä estettä. Toiselta esteeltä tultiin myös välillä alas väärässä laukassa. Milkallahan on ollut vähän aikaa sitten ongelmaa oikeassa laukassa, kun se oli vasempaa huomattavasti lyhyempää eikä pyörinyt kunnolla. Ja oikea laukka on aina ollut sille hankalampaa. Nyt se kuitenkin taas pyörii onneksi normaalisti, mutta tosiaan muuten tämä suunta tuotti enemmän päänvaivaa,

Lopuksi tultiin sitten samaa väliä neljällä laukka-askeleella hieman korotettuja pystyjä. Eli nyt sai jo todella ratsastaa eteen. Laukkakin sai olla reipasta jo toisella pitkällä sivulla, jotta saatiin kaarre sujuvasti tultua samalla tempolla ennen estettä. Vasemmassa kierroksessa saatiin monta onnistunutta suoritusta. Ekan kerran Milka otti sen puolikkaan askeleen, kun itse luovutin päässäni. Annoin Milkan hieman kiemurtaa esteiden välissä, jolloin tietysti myös vauhti hidastuu ja matka kasvaa.  Mutta sitten uomasin, että tämä on kiinni ihan omasta päättäväisyydestä! Me hypätään tästä, neljännellä askeleella. Eli kun on jämäkkänä asiasta ja itse menossa yli sillä askeleella, niin kyllä se hevonen lähtee siitä myös hyppäämään! Oma asenne siis kuntoon ennen kaikkea. Ja se laskeminen täytyy ottaa nyt tavaksi ihan rytmin ja oppimisen edistämiseksi!! Kun lähdettiin tulemaan samaa oikeassa kierroksessa, niin piti ensin kuitenkin varmistaa Sannalta, onko Milkalla mahdollisuus venyä väliin neljällä askeleella tässä kierroksessa, etten ihan mahdotonta lähde yrittämään ;)... No olihan se mahdollista, tultiin ehkä pari-kolme kertaa ja viimeinen näistä oli todella onnistunut ja siihen olikin hyvä lopettaa treeni tällä kertaa. Harjoitus oli tosi hyvä oman päänupin harjoittamisen kannalta ja samoin ponnistuspaikan näkemisen kannalta. Jos ekalle hypylle tultiin hyvin niin tasaisella tempolla ratsastaen pääsi hyvin etenemään toiselle esteelle, mutta jos ensimmäinen lähti liian läheltä/kaukaa tai tempo oli väärä, niin esteiden välissä tarvittiin eteenratsastusta tai pidätteitä. Kyllä jäi mieleen paljon asioita hautomaan tämän tiimoilta, hyvä niin :)

Monipuolisesti erilaisia treenejä

Syksyiset moikat,

Mite mie kekotan tuolla ihan vinksin vonksin :)

                                       kuvat c. eka oma ja loput poikani 6v :)

Lainasin jokin aika sitten kirjastosta kirjasen: "Jari Sneck, Esteratsastuksen taito, Puomi ja esteharjoituksia kotitreenaukseen", josta ajattelin silloin tällöin ottaa mallia itsenäisiin puomitreeneihin. Noin viikko sitten suoritin seuraavanlaisen treenin kirjasta:

*Aseta 2 puomia kentälle 19 metrin päähän toisistaan siten, että toinen on kentällä pitkän sivun ja toinen lyhyen sivun suuntaisesti ja ne muodostavat toisiinsa nähden 90 asteen kulman.

* Alkulämmittelynä tulin kevennetyssä ravissa puomien yli ympyrä- ja suorallalinjalla, ja tehtiin vähän ravi-käynti siirtymiä.

* Itse treeni alkoi kirjan mukaan kevyessä ravissa puomin yli, jonka jälkeen harjoitusravissa ravin lyhennys kulmassa ja pienen voltin ratsastaminen kulmaan. Lyhyessä ravissa ajatus eteenpäin menosta säilyttäen ja rennolla kädellä ratsastaen. Kulmasta/voltilta ulos tullessa jälleen kevennys ja toisen puomin yli. puomia kohti ravia lisäten. Sama harjoitus toiseen suuntaan.
* Jatketaan ravissa jättäen kulmasta voltti pois ja vain harjoitusravissa ratsastaen lyhennetään ravia kulmassa, kulma huolellisesti ratsastaen. Kulmasta ulos tullessa jälleen kevennys ja toisen puomin yli reippaammassa ravissa. Samaa harjoitusta myös toiseen suuntaan.
* Siirrytään laukkatehtävään, eli ratsastetaan ensimmäiselle puomille lyhyessä, kontrolloidussa laukassa, puomin jäädessä laukka-askeleen keskelle. Tehdään pieni laukkavoltti kulmaan, josta sitten toiselle puomille. Ja sama taas toiseen suuntaan.
* Seuraavaksi jätetään voltti pois ja ratsastetaan kulman kautta laukassa 6 laukka-askeleella ensimmäiseltä puomilta toiselle suoralla hevosella.
* Sitten pyöristetään kulmaa ja laukataan isommalla laukalla puomien yli 5 laukka-askeleella.
* Lopuksi väliä voi ratsastaa vuorotellen 6 ja 5 askeleella. Taitojen kehittyessä välin voi ratsastaa myös 7 askeleella.

Tämän tehtävän lisäksi lisäsin kentän toiseen päähän vastakkaiseen kulmaan 3 ravipuomia, jotka olivat vinosti kulmassa (etäisyys ehkäpä noin metri keskikohdasta) ja tulin niitä välillä ulkoreunasta isommassa ravissa tai sisäreunasta lyhyemmässä ravissa ja välillä tein myös tänne kulmaan voltin.

Tämä oli oikein mukava harjoitus, jonka aion kyllä tehdä pian uudelleenkin. Pieni voltti kulmassa auttoi kivasti pyöristämään ja taivuttamaan Milkaa, ja suorana puomien ratsastaminen taas auttaa siihen suoruuteen ja lisäksi mukana on ravin/laukan lyhentämistäkin. Laukkaharjoituksissa ilman volttia en aina ehtinyt tai pysynyt laukka-askelten mukana laskuissa. Ensimmäiselle puomille saatiin useimmiten hyvä lähestyminen ja ylitys, toiselle ei aina sitten askel sopinutkaan, joten on tässä vielä myös parantamisen varaa. Milka innostui mukavasti puomeista ja meni oikein kivasti eteenpäin.

xxx

Meillä oli viime viikolla sovittu sekä koulu- että estetreenit peräkkäisille päiville Sannan kanssa (ihanaa luksusta).

Ekana päivänä oli koulua ja teimme tehtävää jossa oli avoa, voltti ja sulkutaivutusta. Tässä havannointikuva tehtävästä.

1. pitkällä sivulla keskeltä reunaan päin mentäessä avoa

2. täyskaarto

3. paluussa uralle, jätettiin kaarron asetus ja taivutus sisään päälle ja väistätettiin ulkopohkeella = sulkutaivutus

4. suoristus

5. voltti

Ja sama toiseen suuntaan. Ensin koko tehtävää tehtiin käynnissä, sitten siten että sulkutaivutuksesta uralle palatessa ravi ja voltti ravissa ja avo taas käynnissä. Sitten koko tehtävä ravissa ja lopuksi voltti ja suora ura ennen täyskaartoa laukassa, jonka jälkeen siirto raviin ja lopputehtävä ravissa taas nostaen laukka voltille lähdettäessä.




Tehtävä sujui ihan kivasti vasempaan kierrokseen tullessa. Oikeaan mennessä avo ei oikein ottanut sujuakseen. Omat avut oli vähän hukassa siihen suuntaan ja myös Milka tuntui taipuvan siihen suuntaan huonommin. Vähän Sanna epäili jotain jumia hevosen vasemmassa lavassa, kun se ei tykännyt taivuttaa sitä pidemmäksi avon aikana, sama on näkynyt myös oikeassa laukassa, joka ei oikein rullaa, vaan on ollut vähän kaksi-vaiheista. Sulkutaivutukset sujuivat ihan mukavasti, samoin voltti ravissa ja laukassa, sen jälkeen kun ymmärsin hieman muistuttaa kunnollisesta eteenpäinpyrkimyksestä, jonka jälkeen turha puskeminen jäi pois.

Lopuksi otettiin sitten vähän ravia ja laukkaa kentän ympäri. Myös tässä oikea laukka oli hankalampaa kuin vasen.

xxx

Estetunnilla tulimme ensin ravissa ympyrälinjalla puomeja (3kpl) ja ympyrältä palattaessa pitkällä sivulla tehtiin ravilisäys. Sitten lisättiin tehtävään laukka ympyrällä puomikasan yli ja lävistäjällä ravilähestymisellä ristikko, jossa laukan vaihto toiseen kierrokseen ja sama ympyrä taas toisessa päädyssä. Tämän jälkeen tehtävää jatkettiin ympyrällä olevalla ristikolla, jolta nostettiin laukka ja lävistäjällä pystyllä vaihdettiin laukka, toisen päädyn ympyrälle lähdettiin taas ravissa ja tehtiin laukannosto ristikolta. Lopuksi tultiin koko tehtävää laukassa siten, että kaikki olivat pienehköjä (n 60-70 cm) pystyjä. Hyppääminen oli Sannan mukaan meillä helpon näköistä ja siltä se myös tuntui. Alussa oli hieman oikean laukan noston kanssa hapuilua ja välillä nousi vasen laukka oikean sijaan ristikolta. Isommilla esteillä laukka vaihtui kuitenkin hyvin.

Pitäisi joskus itsekseen harjoitella noita laukannostoja ympyrällä ristikolta. Tämä vaatisi kahden esteen rakentamista ympyröille, että harjoituksen voisi tehdä molempiin suuntiin, jos laittaa apupuomin maahan n 2,7 m ennen ristikkoa. Jos joku kerta on tallilla hiljaista niin voisi koittaa vaikka kavaleteilla tätä.

kuva syyskuun lopun kisoista c. Riina Laulajainen

xxx

Lisäksi ollaan käyty maastossa, jossa käytiin kunnolla laukkaulemassa ja löydettiin myös sopiva maastoeste, joka tultiin kerran molempiin suuntiin. 

Maastossa, siellä se meidän maastoeste siintää.

Kerran tässä myös peltoiltiin, Milka ei innostunut sen erityisemmin sänkkäristä. Ravaili ja laukkaili kyllä mielellään, mutta mitään intoutumista ei ollut ilmassa.

Nyt meinaa itelle iskeä syysflunssa ja litkinkin tässä parhaillaan flunssajuomaa, jossa on inkivääriä, valkosipulia ja sitruunaa pilkottuna ja keitettynä veden kanssa noin 5 min. ja sen jälkeen mukiin siivilän läpi kaadettuna ja hunajalla (kannattaa maun vuoksi laittaa reilusti) maustettuna. Nami ja jospa se flunssa tästä nopeasti ohi menisi. Pitää nyt tässä oloa kuulostella, että pystyykö huomenaamuna osallistumaan estevalkkaan...

Tää kirjoitus oli jäänyt lojumaan ilman julkaisua, niin voin tähän todeta että jätin tuon estevalkan välistä. Onneksi flunssakin siitä sitten nopeasti hellitti ja maastossa löydettiin taas uusia kivoja reittejä :)

Seuranmestaruuskisat ja uusi hevostuttavuus

Moi,

Meillä oli sunnuntaina seuranmestaruusestekisat, joissa yllättäen napattiin hopeamitali Milkan kanssa. Seniorimestaruus kilpailtiin korkeudella 80 cm AM5 (eli korotettu uusinta 90 cm). Tiesin toki, että kaiken onnistuessa nappiin, olisi mahdollisuus päästä mitaleille. Olin melko hermona aamupäivän, onneksi jännitys hellitti kun pääsi kisapaikallle ja hevosen selkään. Olimme hyvissä ajoin paikalla, kisat etenivät hieman verkkaiseen tahtiin, mutta parempi näin päin.

Verryttely sujui mukavasti, Milka tuntui olevan ihan hyvin kuulolla ja energisenä ja myös
verkkahypyt sujuivat hyvin. Radalle lähtiessä tein ennen lähtölinjaa hieman liian pienen laukkavoltin, joka söi vähän laukan tahtia, samalla huomasin että siellä kentän toisessa päässä olikin melko pehmeää ja ehkäpä siitä johtuen radan alku ei ollut paras mahdollinen. Milka taisi ponnistaa vähän kaukaa ja tasapainoni horjui ja oli tekemistä, että kestin kyydissä! Jollain muullakin esteellä oman tasapainon kanssa oli ongelmia, mutta muuten rata ja hypyt taisivat sujua ihan hyvin. Radan jälkeen fiilikset oli vähän sellaiset, että olisi se saanut hieman tyylipuhtaampi suoritus olla.. Kuulemma oli ollut kuitenkin ihan siistin näköistä ja tiet olivat omasta mielestäni ihan onnistuneet. Tämä oli nyt sitten ensimmäinen rata, joka jäi harmittavasti tallentamatta videolle! Kuvia radasta saan luultavasti myöhemmin.

Meitä oli 5 ratsukkoa, jotka pääsimme uusintaan. Verkassa n. 90 cm esteet näyttivät silmääni tosi isoilta ja tiedä sitten näyttikö Milkankin mielestä vai tartutinko epävarmuuden Milkaan, mutta verkka tuntui todella tahmealta. Milka alkoi jarrutella ennen esteitä ja otti pienen väliaskeleen tai lähes pydähdyksen ennen hyppyä. Kieltäähän se ei onneksi edes osaa, niin sitten hypättiin vähän huonommasta vauhdista ja rytmistä... En ottanut montaa hyppyä, mutta ensimmäinen taisi pystylle vähän epäonnistua, toinen epäonnistui sitten täysin ja teimme mahaplätsin pystyn päähän kaataen koko esteen, sitten kolmas onnistui suht hyvin. Yhden hypyn taisin ottaa okserille, joka tipahti, mutta siihen nähden hyvin, että pystylle oli jo tullut niin monta epävarmaa hyppyä. Liekö verryttelyesteet olleet 100 cm, niin isoilta ne mielestäni ainakin näyttivät (?).

Radalle lähdin kuitenkin ihan luottavaisin mielin. Ajattelin, että hypyt ovat varmasti parempia kun päästään tekemään ne kunnon ratatemmosta. No väärin ajateltu. Yritin ratsastaa pohkeella eteen, mutta ennen estettä taisi mennä itsellä taas hieman pupu pöksyyn, jonka Milkakin sitten huomasi ja monelle esteelle tuli taas lähes pysähdys ennen hyppyä... Saattoi olla että se verkan epäonnistunut mahaplätsikin vielä vähän kummitteli ja siksi hypyt oli niin varovaisia. Sarjan mennessä hyppyjen osalta pipariksi unohdin myös ratsastaa tiukemman uusintatien mitä olin suunnitellut ja viimeiselle esteelle taisimme tulla ristilaukassa. Radan jälkeen harmitti heikko oma suorittaminen! Pääasia tiestysti oli se, ettei yhtään puomia tullut alas. Milka tsemppasi hienosti yli lähes paikaltaankin :D. Sitten jännitettiin palkintojenjakoon kutsuttavia, olin ollut viimeinen lähtijä. Ja niin siinä kävi, että meidät kutsuttiin toisena palkintojenjakoon eli seuranmestaruus esteissä senioriluokan hopea napsahti kaulaan!!! Mahtavaa! Toki tyyli nyt oli mitä oli, onneksi ei ollut taitoarvostelu ;) Ja parantamisen varaa ainakin jäi taas seuraavaan kertaan. Lopputulokseen olin siis tyytyväinen, mutta itse ratoihin (varsinkaan tuohon uusintaan) en. Tässä video, mutta varoitan, ei kovin kaunista katseltavaa!

linkki videoon: https://youtu.be/dbffA5sa_cs

Mutta piru vie, kyllä mie vielä opin, onneksi on koko talvikausi aikaa treenata, jos se 90 cm alkaisi jo sujua kevään tullen :D Tiistaina käytiin mukavalla maastolenkillä ja perjantaina tarkoitus ottaa itsenäistä puomitreeniä ja lauantaina kouluilua. Ensiviikon maanantaina olisi kouluvalkka ja tiistaina sitten estevalkka. Näistä juttua sitten myöhemmin :)

xxx

Sitten tähän toiseen aiheeseen, eli uuteen heppatuttavuuteen. Oon nyt käyny pari kertaa ratsastamassa kaverin hevosella, jonka hän hommasi noin kk takaperin. Kyseessä on 14-vuotias lämminverinen ruuna, Saffi. Saffi on kiltti, hieman on temppuillut juoksuttaessa ja liinassa ratsastettaessa, mutta muuten siis ollut kiltti hoitaessa ja ratsastuksessa. Hevonen paljastuikin ihan osaavaksi ratsuksi, joka on herkkä avuille sekä ihan reipas menijä. Tasapaino on tällä hetkellä hieman heikohko ja varsinkin oikea laukka on hankalaa, lisäksi hänellä on hiukan huono tapa nykäistä ohjat välillä kädestä. Silloin tällöin voisin käydä Saffia liikuttamassa ja tehdä tehtäviä, mitkä auttaisi noihin hänen heikkouksiinsa. Tänään tein esim. aluksi paljon käyntityöskentelyä ja taivuttelua, laukannostoja ympyrällä väistöstä (väistätin takaosaa sisään ja siintä suoraan suoristaessa laukannosto) ja ihan suoraan ratsastusta ravissa. Tultiin myös käynnissä ja ravissa yksittäistä puomia, joka sekään ei näyttänyt olevan hänelle mikään uusi asia. Joten jatkossa myös varmaan kuulumia Saffista silloin tällöin luvassa :)

Tässä muutama kuva ekalta ratsastuskerralta:

Saffi.

Tilannepäivitystä ja suunnitelmia

Moi,

Ajattelin että on aika koota taas ajatuksia tämän hetkisestä ratsastuksellisesta tilanteesta ja suuremmista kehitystarpeista ja suunnitelmista. Kesän kisakauden päättyessä on aika alkaa suunnata katsetta jo myös treenien muodossa ensi keväälle. 

Tein vuoden alussa postauksen (linkki postaukseen) vuoden tavoitteista ja voin nyt tässä samalla käydä vähän läpi, miten ne ovat onnistuneet: 

Yleistä pohdintaa ratsastuksesta on vuoden alussa tullut pohdittua tähän malliin:

"Oon välillä miettiny, et pitäiskö keskittyä enemmän joko esteratsastukseen tai kouluratsastukseen? 
Välillä on tullu mieleen myös se, että oonko liian ryppyotsainen ja pikkutarkka tavoitteineni, mitä jos hauskuus unohtuu ja ainoastaan kehittyminen on onnistumisen mittari? Jos jokainen ratsastuskerta tähtää kehitykseen ja siitä tulee pakkomielle, jos tuntee ittensä epäonnistuneeksi jos ei saavutakaan niitä itselleen asettamia tavoitteita? Jos mielekkyys katoaa siten koko hommasta?" 

Niin ajankohtaista yhä... Juuri viime postauksessa pohdin mm. epäonnistumisen tunteita. Esteratsastus on nyt tällä hetkellä miun ykköslaji, johon Milkalla on myös lahjoja joten sen kanssa on kiva harjoitella, lisäksi se on varma hyppääjä (ei ole koskaan kieltänyt) ja sitä myötä aivan loistava opetusmestari tällaiselle keltanokalle :D Este ja kouluvalmennusten suhdetta olen miettinyt, että kuinka usein kannattaisi ottaa este- tai kouluvalkkaa. Tällä hetkellä on taloudellisesti mahdollista ottaa keskimäärin yksi valmennustunti viikossa ja mietin ensin jos tähän loppusyksyyn ottaisi joka toinen viikko toista lajia. Pääasiallinen valkku oli kuitenkin sitä mieltä, että noin 2-3 viikkoa estetunteja ja sitten 1 koulutunti väliin voisi olla hyvä. Milka hyppää tällä hetkellä vain miun kanssa, niin sillekin on hyvä ettei tule niin pitkiä taukoja hyppäämisestä usein ja tietysti kun tähtään enemmän estekisoihin, niin on parempi treenata nyt niitä enemmän.

Tavoitteista tuumasin seuraavaa vuoden alussa:

"estepuolella haluaisin oppia hyppäämään rataa, tavoiteratakorkeus voisi olla 60 cm, estevalkoissa tavoitteena on rohkeuden lisääntyminen, rimakauhu meinaa iskeä jos tulee vähänkään normaalista korkeampia esteitä... tavoite saada myös katse ylös pysyvästi!"


- Mission accomplished! Enää ei pelota korkeammat esteet ja tavoitekorkeus on jätetty taakse jo ensimmäisten kisojen jälkeen.
- Nyt tavoitteena ensi vuodelle aluelupa ja radat 80-90 cm (100 cm taitaa olla liian kova tavoite vielä 
ensi vuodelle).
- Teknisesti tärkeimpiä kehityskohteita omassa hyppäämisessä saada esteistunta paremmaksi; mukautuminen hyppyyn, jalat paikallaan (nyt tuppaa isommissa hypyissä pohkeet lähtemään liikaa taakse) ja paino sinne kantapäille. Miun on opittava ratsastamaan rohkeammin, jolloin Milka ponnistaa kauempaa ja hyppy on terävämpi. Nyt Milka ottaa usein pikkuaskeleen kanssani ennen estettä jos en itse topakasti pyydä hyppyä kauempaa. Ilmeisesti yrittää pelastaa miut, että pysyn kyydissä :D Tavoitteena saada ratarutiinia lisää, jolloin kisajännityskin jäisi toivon mukaan vähän vähemmälle.

Tässä kuvassa näkyy hyvin tuo ongelma, että jalka lähtee taakse, eikä asento ole mitenkään tasapainoinen isommassa hypyssä. Treeniä siis! c. M.Märkälä

"koulupuolella tavoitteena on oman istunnan ja apujen annon kehittäminen - perusratsastuksen parantaminen lienee paras termi. Ihailen eleetöntä, vakaata, hevosen liikkeitä myötäävää ja ryhdikästä ratsastusta, nämä siis myös itsellä tavoitteina. Pari koulukisastarttia olisi kiva saada, tämä vuosi taitaa mennä vielä Helppo C tasolla, jossa yli 60 % tulos olisi tavoitteena."

- Kyllä perusratsastus on varmaan kauden edetessä mennyt jonkun verran eteenpäin, ainakin istunta harjoitusravissa on parantunut ja olen nyt ruvennut ymmärtämään mm. ratsastamista peräänantoon. Yhtään koulukisastarttia ei ole tullut otettua. Tavoitteena vielä loppuvuodelle yhdet koulukisat. Ensi vuodelle tavoitteena myös parit koulukisat (taso Helppo C-Helppo B). Yksi unelma ensi vuodelle olisi päästä Harjuun helppoon kenttäkisaan :) Joten sitäkin silmälläpitäen täytyy myös koulupuolta treenata! Ratsastuksellisesti tavoitteina on tietysti apujen käytön tehokkuus, siisti ratsastus ja hevosen pysyminen peräänannossa useammin kuin silloin tällöin.

Kesällä päästiin käymään yhdessä kenttävalkassa. Kipinä kenttään syttyi :) c.H.Purhonen

"Yhtenä tavoitteena rentous, hauskuus ja harjoittelun monipuolisuus. Esteitä, puomeja, törppöjen hyväksikäyttöä (hahaa), maastoa, ilman satulaa humputtelua, ilman jalustimia menoa yms. Ja sen olen kyllä huomannut että on parasta olla jonkinlainen suunnitelma siitä, mitä aikoo harjoitella kun menee ratsastamaan." 

Amen. Tähän oli hyvä saada muistutus taas juuri nyt kun tuntuu että treenaaminen on muuttunut taas välillä turhan vakavaksi. Eli löysemmin rantein, monipuolisesti ja treenaaminen hauskaksi sekä itselle että hevoselle :) Luin aiheesta mahtavan blogitekstin Kootussa Ravissa -blogissa, tässä linkki kirjoitukseen. Ja tosiaan suunnitelma valmiiksi mitä treenataan milloinkin, niin ei mene päämäärättömäksi haahuiluksi.

Näillä eväillä eteenpäin :) Taas tuntui motivaatiota löytyvän talven treenikaudelle.

Monimutkaista

Helppo samaistua monesti ratsastuksesta kuulemaani sitaattiin "mitä enemmän oppii sitä enemmän on opittavaa" eli koskaan et ole ratsastajana valmis vaan aina löytyy uutta opittavaa. Tuntuu siltä, että myös opittavien asioiden vaativuustaso nousee ja alkeet onkin ihan helppoja verrattuna "vaikeampaan" tasoon. Olin tässä muutaman päivän innoissani, kun opin lisää kouluistunnasta ja hevosen ratsastamisesta peräänantoon/tuntumalle, mutta nyt jo masentaa kun alkaa tuntua, että siitä peräänannosta tulee sellainen peikko, että jos en saakaan sitä ratsastettua niin tuntuu kuin koko ratsastuskerta olisi epäonnistunut. Eli tieto siitä kun teoriassa tiedän kuinka homman pitäisi mennä, eikä se sitten menekään aina niin, saa aikaan myös epäonnistumisen tunteita ja turhaa jännittymistä :( Pelottaa myös etten nauti niin paljon ratsastuksesta jos sillä on vain se yksi päämäärä, joka määrittelee onko ratsastuskerta onnistunut vai ei (ja määritelmän asetan siis minä itse itselleni). Ehkä menee jo turhan dramaattisuuden puolelle... Eilen puhkuin intoa kuin ilmapallo uusista opeista ja tänään tuntuu sitten tältä. Huomenna voi olla jo aivan uudet sävelet. Ehkäpä pitäisi antaa itselle aikaa uuden tiedon omaksumiseen... Onko tälläiset tunteet tuttuja muille?

Mitäs muuta kuuluu? No, kolmeen viikkoon en ole hypännyt ollenkaan. Viikon päästä olisi kisat, onneksi tiistaina on tulossa Sannan estetunti. Toivottavasti "taito" ei ole päässyt katoamaan. Milka on kyllä hypännyt, jopa suomenhevosluokan aluehopealle asti, Onnea!!! Kyllä oli jännää olla katsomassa kisoja, yhtä jännittävää katsomossa kuin ratsaillakin.

Kaakkois-Suomen aluemestaruuskisojen suomenhevosmitalistit.

Milka, hopeamitalisti. Joku on syönyt vähän herkkuja ;)

Olen ottanut nyt muutaman kouluvalmennustunnin, joilla on keskitytty lähinnä omaan istuntaan ja siihen tuntumalle ja pyöreäksi ratsastamiseen. Tässä listattuna oppeja, joita on jäänyt mieleen kouluvalkoista:
- kannattaa aloittaa Milkan kanssa työskentely siten, että antaa sen ravata ja laukata rennosti eli saa sen ns. käynnistymään, jonka jälkeen se on sitten valmiimpi myös taipumaan ja pyöristymään. Tämän aikana voi sitten tehdä itse istuntaharjoituksia esim. istua 2 askelta ylhäällä ja 2 alhaalla, mikä kehittää omaa tasapainoa.
- harjoitusravissa ajatus takajalkojen tahdissa "juoksuun" lantio rentona
- ratsastaminen pohkeilla kohti tuntumaa
- tuntuman tarjoaminen rennolla kädellä, eli tuntumaa ei saa vaatia liian kovalla ohjastuntumalla vaan se täytyy tarjota hevoselle, jolloin hevonen itse "loksahtaa" tuntumalle kun ratsastaa jalalla oikein ja pitää tuntuman tasaisena - tässä hankaluutena vielä ulko- ja sisäohjan välinen tasaisuus ja suhde, eli ulko-ohjan tulisi tarjota tukea ja sisäohjalla pitäisi samalla päästä myötäämään
- hevosen tulee olla pohkeen edessä ja takajalkojen kulkea kovempaa kuin etujalkojen, joilloin peräänanto on mahdollista
- kädet alhaalla ja vähän leveämmällä
- lantion ja ylävartalon kääntäminen menosuuntaan, "astuminen ulkolonkalla eteen" - hankaluuksia oikeaan kierrokseen mentäessä, jolloin jään kiertymään ulospäin, tuntuu että jos käännyn sisäänpäin niin Milka kaatuu sisäänpäin myös eli pungemme nyt toisia vastaan

Niin paljon on tullut uutta infoa, että ihanaa, mutta ah niin monimutkaisen hirvittävää :D ei oo helppoo yrittää oppia ratsastamaan...

Kahdet kisat videoina

Lyhyt postaus elokuun puolivälin ja lopun kisoista videoineen.

Elokuun puolivälissä kävimme Milkan ja hänellä viime kaudella enemmän kilpailleen Amandan kanssa Pirholassa hyppäämässä molemmat 80cm arv. AM5 eli puhtaalla perusradalla korotettuun 90 cm uusintaan. Amanda ratsasti perusradan ensin ja teki varman puhtaan radan. Pidimme verryttelyt lyhyenä, jotta Milka jaksaa mahdolliset 4 lähtöä, kenttä oli myös aika pehmeässä kunnossa. Joten kun oli oma vuoroni niin otin vain vähän ravia ja pari hyppyä kummastakin suunnasta. Verryttelyhypyt ei ollut mitenkään loistokkaita, joko olin itse myöhässä tai sitten Milka tiputti, joten radalle lähtiessä olo ei ollut mitenkään kovin luottavainen. Radalla unohdin sitten ratsastaa ja ajelehdin enemmänkin esteeltä toiselle. Kakkosella otettiin kunnon kosketus ja kuutosen olemassaolon meinasin totaalisesti unohtaa ja tulikin pikku hoppu kääntää sille. Onneksi saatiin sentään perusrata puhtaasti ja päästiin vielä uusintaan! Uusinnassa sama kakkonen koitui kohtaloksi, kun se tipahti tällä kertaa. 90 cm estekorkeus hieman hirvitti ja rata menikin hiukan esteiden kyttäämiseen osaltani. Mutta hengissä selvittiin, onneksi on hevonen joka kyllä hyppää, kuskille vaan "hiukan" taitoa ja rohkeutta matkaan! Amanda teki omassa uusinnassaan viimeiselle esteelle tiukan tien, joka palkittiinkin kisan voitolla. Hienoa :)!!!

Videolla on perusrata ja uusinta peräkkäin. Radat oli tosi lyhyitä, joten hyvin jaksoi Milkakin hyppiä.

Linkki videoon https://www.youtube.com/watch?v=eBHpQNgcTxQ

Viime sunnuntaina hyppäsin sitten Milkalla 2 luokkaa Iran (oma seurani) kisoissa. Mentiin 80 cm, jossa oli aika-arvostelu ilman uusintaa ja vapaavalintainen korkeus, johon valitsin 80-90 cm. Pitää vähän kiusata itseä tuolla 90 cm:llä vaikka Pirholan jälkeen tuntuikin, että se on vielä minulle liian korkea. Milka oli vähän keskittymätön ja itselläni oli koko päivän ihme vetämätön olo. Siihen nähden kisat sujuivat tosi hyvin, 2. ja 1. sija tupsahtivat yllätyksekseni. Fiilikset oli kuitenkin vähän ristiriitaiset, kun ratsastus oli vähän höseltämistä. Isommissa hypyissä olin myöhässä ja mm. ykköstä kolisteltiin ihan urakalla molemmissa luokissa. Tässä ratavideot:

80 cm, linkki videoon: https://www.youtube.com/watch?v=hKka6lB4RR8

80-90 cm, linkki videoon https://www.youtube.com/watch?v=I4_mcZ8lMm0

Nyt viikonlopuksi Ypäjälle nauttimaan Suomenhevosista ja ottamaan mallia parhaiden suokkien menosta :D Hyvää viikonloppua!

Aikuisten viikonloppuratsastusleirillä

Moi,

Pari viikkoa (vähän enemmän, julkaisu on venynyt!) sitten kävimme kahden kaverin kanssa Punkaharjulla Mannilan Ratsutallilla viikonloppuratsastusleirillä. Leiri oli vain meille kolmelle, joten saimme toivoa tuntien ja teorioiden sisällön. Majoitumme parin sadan metrin päässä tallista. Majapaikkana meillä oli venevajan näköinen mökki vedenrajassa. Olimme tyytyväisiä majoitukseen ja ruokailuihin, ruoat saimme ravintolasta, jossa oli useimmiten pieni noutopöytä. Paikka oli todella kaunis, järven rannalla oleva leirintälue-hotelli-ravintola. Paikassa oli kiva hyväpohjainen uimaranta, jonne oli kiva pulahtaa hikisen ratsastustunnin jälkeen. Ilmatkin sattuivat mukavasti suosimaan.

Maisemaa menomatkalla.

Hotelli/ravintola jossa söimme.

Meidän nukkumapaikka, sisältä ihan siisti mökki.

Saavuimme paikalle perjantaina klo 17 ja majoittumisen ja ruokailun jälkeen meillä oli istuntatunti. Istuntatunnilla ope katsoi istuntaamme käynnissä ja ravissa ja antoi kaikille ohjeita ja parannuskehotuksia. Itselläni asia, joka kaipasi eniten korjaamista, oli lonkkien kireys ja mukautumisen puute hevosen liikkeisiin. Sain todella keskittyä siihen, että jalat pysyvät rentoina ja lonkat pääsisivät aukeamaan eikä reidet/polvet puristaisi satulasta. Tähän täytyy nyt ruveta toden teolla kiinnittämään huomiota venyttelemällä ja tekemällä lonkkia avaavia harjoitteita sekä hevosen selässä että kotona. Hevosen selässä tehtävä hyvä liike on nostaa jalkoja ylöspäin siten että pohje pysyy lähellä hevosen kylkeä ja sitten venyttää jalkoja kantapää edellä kohden hevosen takajalkoja. Otimme myös liinassa ravia ja laukkaa, jolloin pystyi keskittymään istuntaan paremmin. Tosin ratsuni Mustis, ei oikein ollut innokas laukkaamaan liinassa ja samalla sai huolehtia myös ohjaamisesta ja siitä, että laukka pysyisi yllä. Ravi oli Mustiksella oikein mukavaa ja sen ravissa oli helppo istua myös harjoitusravissa,

Mustis pesulla.

Lauantaina meillä oli aamupäivällä puomi/estetunti. Ratsuksi sain Waltsun, joka oli hoikahko isoaskeleinen puoliverinen. Onneksi hyppäsimme tosi pieniä esteitä, niin vaikeantuntuista hyppääminen oli :D Waltsulla oli niin keinuva ja pehmeä laukka, että oli vaikeaa tuntea milloin sen etujalat menivät maahan, joten kaikki etäisyydet olivatkin sitten sen mukaisesti vähän sinnepäin... Mutta kivaa oli jokatapauksessa :)! Parasta oli toisen leiriläisen ilo, kun oli niin onnellinen kun hyppäsi pitkästä aikaa ja onnistuneesti.

Etualalla Waltsu, taustalla Mustis ja Tupla.

Iltapäivällä meillä oli teoriatunti, jolle toivoimme itse aiheen. Jenni sai kertoa meille "Mitä täytyy ottaa huomioon kun hankkii omaa hevosta?" Tämä olikin todella mielenkiintoinen aihe kun mielessä on kuitenkin ajatus, että mitä jos oma hevonen sitten joskus, mieluiten tietenkin vaikka heti, mikä ei nyt kuitenkaan ole tällä hetkellä ihan realistista ;) Ensimmäinen ja tärkein asia on, että selvittää itselleen mihin käyttöön ja mille tasolle on hevosta etsimässä, jotta harrastaminen olisi sitten mielekästä. Parempi on jos hevosen taso olisi hieman korkeampi kuin matalampi siitä mitä etsitään. Keskustelimme siitä, kuinka kannattaa käydä tutustumassa hevoseen ja suorittaa koeratsastus. Olisi hyvä jos hevosen saisi laittaa itse kuntoon, sitten hevonen olisi hyvä nähdä toisen ratsastamana ja sen jälkeen ratsastaa itse. Myös pieni maastokävely voisi olla paikallaan jos haluaa maastoiluun sopivaa hevosta ja myyjä on kertonut hevosen olevan tottunut maastoilija. Hevosen reaktioita yksin talliin jäämiseen ja sen reagoimiseen tallin tapahtumiin, ihmisiin ja ääniin kannattaa myös seurata. Kävimme katsomassa tallissa olevaa paria hevosta "ostajan" silmin ja teimme havaintoja koskien niiden käytöstä ja rakennetta. Myös jalkoihin kannattaa kiinnittää huomiota ja tunnustella niitä mahdollisen turvotuksen varalta. Puhuimme myös paljon muista asioista. Harmi kun ei tullut heti kirjoitettua niitä ylös, kun ei tässä nyt enää niitä muista... Teorian jälkeen kävimme maastotunnilla.
Illalla söimme ja saunoimme rantasaunassa. Touhukkaan päivän jälkeen uni maistui :)

Tallin komea ori (ei ratsastuskoulukäytössä)

Poniosastoa, tuo mustavalkoinen oli siis oikeasti NIIN pieni ja söpö :)

Usko.

Sunnuntai aloitettiin koulutunnilla, jossa teimme mm. väistöjä käynnissä ja ravissa ja laukkaa ympyröillä. Ratsuna minulla oli Usko, vankka suomenhevonen, joka oli oikein mukava ratsastaa ja välillä jopa meni ravissa peräänantoon kunhan vain tajusin rajoittaa ravin rytmiä vähän hiljemmaksi.

Iltapäivällä meillä oli teoriatunti ennen leirin viimeistä ratsastusta aiheesta "verryttely este- ja koulukisoissa". Eli Jenni kertoi meille pääperiaatteita kisaverryttelystä ja omista hyviksi havaitsemistaan käytännöistä. Tästä päällimmäisenä jäi mieleen, että mieluummin lyhyempi verryttely kuin se että hevonen on jo valmiiksi väsynyt kisaradalla, Radalla olisi kuitenkin käytettävä ne parhaat paukut. Kisaverryttelyssä ei kannata ruveta hiulaamaan niitä vaikeimpia liikkeitä tai hypätä hevosen maksimikorkeuksilta, jotta energiaa riittää radalla ja hevoselle ei tule verkassa tuskastumista siitä, että siltä vaaditaan silloin liian vaikeita asioita. On tärkeää siis ylläpitää sekä hevosen että ratsastajan hyvää ja mahdollisimman rentoa mieltä ennen kisasuoritusta. Verkassa ei myöskään kannata käydä esittämään täydellistä ratsastusta vaan ratsastaa ihan samalla lailla kuin kotonakin. Lisäksi jokaiselle hevoselle optimaalista verkkaamista voi harjoitella kotona ja tehdä ratsastuskerrasta "verryttelyharjoituksen" ja kun hevonen tuntuu valmiilta radalle, voi harjoituksen päättää siihen tai tehdä koulu- tai esterataharjoituksen verkan perään.

Tupla.

Viimeisellä tunnilla hyppäsimme taas pieniä esteitä, nyt hieman pidempinä sarjoina. Mukana oli myös puomit kolmena laukkapuomina, jotka olivat mutkassa ennen suoraa linjaa ristikolle/pienelle okserille, Esteet olivat hyvin maltillisella korkeudella n. 50 cm... Se oli oikein hyvä juttu kun hyppäsi vieraalla hevosella. Menin Tuplalla (pikku-suokki), joka vaati laukan ylläpitoon melkoisen paljon pohjetta. Liekö ollut ponilla jo väsymystä pitkästä kesästä, kun oli kuulemma normaalia tahmeampi. Sain olla myös tarkkana, etten puristanut polvella, kun Tupla oli asiasta tarkka. Viimeiselle okserille hyppy lähti askeleen kauempaa mitä luulin ja jäin hypyssä sitten tietenkin jälkeen. Selässä pysyttiin kuitenkin :)

Kaikenkaikkiaan mukava leiri; ihana paikka, kiva ja hyvä ope, rentoutumista omien kamujen kanssa ja valmiissa ruokapöydässä murkinoimista sekä kaikkein parasta oli tietysti kiltit ja mukavat hevoset :D Suosittelen!

Estevalmennus, jossa kaikki sujui :)

Palataan vielä reilun viikon takaiseen estevalmennukseen.

Valmennus aloitettiin käynnissä tekemällä pitkälle sivulle kulman jälkeen pohkeenväistö noin uran ja keskilinjan väliin, suoristus ja muutama askel suoraan ja väistö takaisin uran keskikohdalle. Samalle pitkälle sivulle tehtiin vielä toinen samanlainen väistöpari. Toinen pitkäsivu ratsastettiin vaihdellen käynnin tempoa. Askellaji vaihdettiin raviksi kun oltiin tultu noin 5 kierrosta. Ravissa tehtiin yksi hieman pitempi väistö kulman jälkeen keskilinjan tuntumaan, suoristus, ja takaisin väistäen uralle ennen kulmaa. Suoraan väistön jälkeen nostettiin laukka ja laukatiin noin puoleen väliin seuraavaa pitkää sivua. Näiden jälkeen vaihdettiin suuntaa ja tehtiin samat harjoitukset toisesta suunnasta. Väistöt sujuivat meiltä ihan ok, mistään hyvästä suorituksesta ei voi kyllä puhua. Suurin ongelma väistössä on se etten ole tarpeeksi nopea pohkeen kanssa, jolloin välillä mennään todella matelemalla. Myös väistöpuolen pidätteen voimakkuus on välillä hukassa ja tuntuu että roikun ohjassa, tämä ongelma on varsinkin alkutunnista, kun Milka on muutenkin jähmeä vielä. Oma painopistekin on on vähän niin ja näin ja saatan siten tahattomasti estää väistön sujuvuutta, Onneksi katse alkaa löytää jo menosuuntaan, joka kyllä helpottaa väistöä.

Hyppelyt aloitettiin tekemällä väistö ravista keskilinjalle ja ottamalla suora lähestyminen ristikolle, jolta nostettiin laukka. Piirros alla. Samaa tehtiin tietysti myös toiseen suuntaan.

Seuraavaksi tultiin ensin laukkalähestymisellä ristikko, sitten tehtiin voltti ja mentiin keskilinjalla ollut okseri. Piirros alla:

Ensimmäiselle esteelle lähestyttiin syvältä kulmasta, laukanvaihto tehtiin ristikolla ja voltilla oli tarkoitus saada hevonen sisäpohkeen ympärille. Katse piti nostaa okerille heti kun se oli mahdollista, jotta voltilta ei valuttu liikaa ylös ja tultiin sitten suoralla linjalla okserille. Kiva harjoitus, joka sujui mukavasti ja parin kerran jälkeen ensimmäinen ristikko nostettiin pystyksi.

Kun oltiin tultu samaa kuviota molemmista suunnista, niin tultiin pari kertaa pieni rataharjoitus (piirroksen numeroiden 1-6 mukaisesti). Veikkaisin esteiden olleen korkeudeltaan noin 80 cm. Ainoastaan ensimmäisen kierroksen 1 este sujui hieman huonosti. Milka oli hieman liian vauhdikkaasti menossa esteelle ja olisi vaatinut pari pidätettä ennen estettä, jotta oltaisiin saatu rauhallisempi lähestyminen. Nyt tuli vähän rynnättyä pitkänä esteelle ja horjahdin hieman kun hyppy lähti aika kaukaa. No ei siinä mitään. Hevonen kontrolliin pidättein ja tiiviisti istuen, niin loppurata sujuikin sitten tosi hyvin kuin myös toinen kierros. Pystyin säätelemään laukkaa ja sain ratsastettua hyvät tiet ja hevosen ollessa sopivan energinen myös ponnistuspaikat osuivat nappiin ja kaikki tuntui todella helpolta ja upealta :) Tuntui että isommistakin esteistä oltaisi tällaisella menolla selvitty. Saatiin kehuja myös Sannalta, että alkoi jo näyttää ihan ratsastukselta ;)

Ekaa kertaa maastoesteillä

25.7. päästiin pomppimaan hieman maastoesteitä, kun osallistuin Milkan kanssa Rautjärven Seudun Hevosurheilijoiden järjestämään kenttävalmenukseen. Valmentajana toimi aluekenttä ja -este valmentaja Petri Tolmunen. Tapahtumapaikkana oli Pirholan Talli. Valmennuksessa oli 4 ratsukkoa kerrallaan.

Oltiin liikkeellä oman perheen kesken omistajan ollessa töissä ja Milkan haku, kuljetus ja muutenkin toimiminen hänen kanssaan onnistui hyvin. Milka on niin rauhallinen matkustaja ja vieraissakin paikoissa käyttäytyy hyvin kuten aina :) Helppo harrastuskaveri kaikin puolin.

Varustusta kärrissä.

Purkua. Ihana sää :)

Heti korvat pystyssä, mihis sitä nyt sitten tultiinkaan..

Valmennus aloitettiin jutustelemalla valmentajan kanssa omista ja hevosen taustoista, jonka jälkeen otettin kentällä hyppyjä ristikolle ensin ravissa ja sitten laukassa. Ristikko oli kentän keskellä pitkittäin pituushalkaisijalla ja sillä vaihdettiin aina suuntaa ja ratsastettiin ympyrällä uudelleen ristikolle ja sama toiseen suuntaan. Hypyt sujuivat ihan hyvin vasemmasta oikeaan laukka ei aina vaihtunut. Tehtävään lisättiin lankkueste, joka oli hieman pelottavan näköinen 2:lla isolla oranssilla pallolla esteen edessä. Ohjeeksi saatiinkin istua tiiviisti pohkeilla tukien ennen estettä. Milka meni esteen kivasti epäröimättä sen enempiä. Tehtiin kentällä pientä rataa yhdistäen ristikko ja tämä lankkueste. Sen jälkeen suunnattiin pihapiirin maastoesteille.

Yleisesti ohjeina maastoesteille saatiin:
* Ennen hevosen hyppyä ei saa lähteä itse mukaan hyppyyn, vaan hyppyä pitää odottaa rauhassa.
* Hevosen pitää olla ohjan ja pohkeen välissä ja mennä "ylämäkeen", hevosta ei saa päästää pitkäksi.
* Estettä lähestyttäessä tuki pohkeilla ja tarvittaessa kannustaminen ylitykseen.
* + varoitus, että rauhallinenkin hevonen saattaa innostua maastoesteistä siinä määrin, että myös esteen jälkeen kannattaa olla varuillaan esim. ilopukkien varalta :)

Videolta kaapattu kuva.

Harjoitukset aloitettiin kolmella pienellä peräkkäisellä tukkiesteellä, jotka sijaitsivat loivassa mäessä. Ensin tultiin mäki ylös, sitten alas ja vielä kerran ylös. Ekalla kerralla lähestymiset tukeille tuli hieman kiemurrellen, mutta kun muisti pitää pohkeet kiinni ja ohjata keskelle estettä, niin yli mentiin. Alaspäin meno hieman arvelutti. Mutta sitten kun meni alas, niin ei se niin kummalliselta tuntunutkaan. Alaspäinmennessä oli tärkeää säilyttää tempo riittävän rauhallisena, pitää turpa ylhäällä ja pitää omat pohkeet edessä ja olla kallistumalla ylävartalolla liikaa hyppyyn mukaan. Näillä tukeilla Milka alkoi jo innostua ja haasteeksi muodostuikin hevosen pysäyttäminen tehtävän jälkeen :D... Näistä tukkiesteistä ei ole videota, kun perhe oli evästämässä autolla juuri silloin.

Sitten tultiin taloeste loivaan ylämäkeen ja saman tien sama loivaan alamäkeen. Tämä oli hauska hypättävä :) Tässä video taloesteen ylityksestä.

Linkki videoon https://youtu.be/_vSre6NNwBc

Seuraavaksi siirryttiin kahden tukkiesteen linjalle, niiden jälkeen oli sitten "hevoslankku" este ja tynnyrieste pusikossa. Ensin esteitä tultiin osissa ja lopuksi yhteen menoon, lisäksi mentiin taloeste, jolle oli pieni laukkapätkä, eikä näy videossa. Alla video tästä tehtävästä. Kun häviän kuvasta, niin siinä vaiheessa oli se tynnyriesteen ylitys, jota ei tässä videolla näy, kun se oli siellä pusikon takana.

Linkki videoon https://youtu.be/OCuMmzDlTM8

Sitten mentiin mäen päälle, jossa otettiin pieni lautaeste ja hauta. Haudan hyppääminen tietysti vähän arvelutti ja kyselinkin eroaako se miten muista esteistä ja pitääkö sille ratsastaa eritavalla ja mitä jos hevonen ei huomaakaan sitä? Mutta ei syytä huoleen, sillä hyppääminen ei eroa muista esteistä ja sille ratsastetaan samalla tavalla jalalla tukien ja hevoset kyllä huomaavat haudan, kun ovat tarkkoja maassa olevista esteistä/esineistä. Ja hyvinhän se hautakin sujui. Tultiin pari kertaa tätä yhdistelmää edestakaisin. Viimeisellä kerralla lisättiin lähtö tehtävälle kauempaa. Eli tultiin ylämäessä halkopinoeste, mäen päällä hauta ja sitten pieni lautaeste. Halkopino sijaitsi mäessä ja hyvin varjossa, eikä siihen käyty tutustumassa ennen hyppäämistä. Tälle esteelle Milka epäröi ja teki lähes pysähdyksen esteelle, mutta hyppäsi sitten kuitenkin kun kannustin sekä äänellä että pohkeilla. Näiltä esteiltä ei taas ole videota, muisti oli puhelimessa täyttynyt...

Viimeiseksi tultiin kaksi estettä, joista ensimmäinen oli viistoeste (virallista nimeä en tiedä) ja toinen pystymallinen. Video alla:

Linkki videoon https://youtu.be/4UKU4zQvP1c

Olisi ollut vielä tosi kivaa päästä menemään koko rata kerralla läpi, mutta tällä kertaa lopetettiin tähän. Eli nälkää jäi seuraavaa kertaa varten. Paikalla olisi 5.9. kenttäkilpailutapahtuma, johon olisi voinut vakavasti harkita osallistumista, mutta harmi kun osuu päällekkäin Suomenratsujen Kuninkaallisten kanssa, joita ollaan lähdössä katsomaan. Ehkäpä voimme käydä omistajan kanssa vielä hyppäämässä esteitä muuten? Toivotaan.

Hevonen sai todella hyvää palautetta rohkeasta ja hyvästä asenteestaan, ei paljoa kyttäillyt ja nautti hyppäämisestä silminnähden :) Olivat ihmetelleet kun tamma on noin rohkea. Sopii kuulemma hyvin kenttäratsastukseen ja vaikuttaa tosi mukavalta harrastuskaverilta. Sain itsekin hyvää palautetta, näkee kuulemma että olen urheilullinen ja sitä kautta myös tasapaino ja kehonhallinta on kunnossa. Ja lyhyt ratsastustausta huomioiden selvisin todella hyvin kaikista tehtävistä, ei ollut missään mitään vaikeuksia. Jei :)! Vähän turhaan tuli jo ajateltua, että onko tullut haukattua liian iso pala kun tapahtumaan ilmoittauduin, mutta se olikin meille juuri sopiva ja todella kivaa!! Ratsastukseeni olisin ehkä kaivannut vielä jotain konkreettisia vinkkejä, mutta jos suurempaa korjattavaa ei sitten ollut kun en sellaisia saanut (heh heh).

Kiitos, hyvin kuljetettu tätiä <3

Katse kohti tulevaisuutta ;)

Vähän jo väsyttää, onneksi saa taas syödä :)