Takaosan väistätystä Lady-tunnilla

Heippa,

Tänään meillä oli Lady-tunti, jolla ratsuna miulla oli jälleen Veikko, isokokoinen "yrmy :)" suokki.
Veikko oli ihan mukava laittaa kuntoon, ei edes yrittänyt näykkiä tällä kertaa... Paijaillessa sulki silmänsä ja näytti nukahtamispisteessä olevalta.

Tässä pari kuvaa Veikosta parin viikon takaa, kun kävimme tallin talvipäivä -tapahtumassa perheen kesken. Sain molemmat pojat talustusratsastukseen, josta tykkäsivät ja toisen myös ponin vetämään Ufo-pulkkaan.

 

Tänään aloitettiin tekemällä voltti pitkän sivun alkuun ja loppuun ihan käynnissä. Voltille lähdettiin asetuksessa ulospäin, jolloin saatiin ulko-ohja hyvin tuntumalle. Voltilla vaihdettiin sitten asetus sisäänpäin ja samalla taivutettiin sisäpohkeen ympärille. Tehtävään lisättiin siirtyminen kevyeen raviin ensimmäisen pitkän sivun voltin jälkeen, kun voltilta oli suoristettu hevoset uralle. Toinen voltti tultiin ravissa. Lyhyellä sivulla siirrettiin taas käyntiin ja ensimmäinen pitkän sivun voltti taas käynnissä. Veikko meni ihan mukavasti ja taipui hyvin volteilla. Ulospäin asettaminen todella auttoi saamaan tuen ulko-ohjalle. Vähän päänvaivaa aiheutti Veikon tarvitsema ohjastuntuma. Veikko on hieman etupainoinen ja "nojaa" kuolaimeen ja vaatii hyvän tuen/tuntuman. Välillä tuntui, että annanko hevosen nojata liikaa ohjiin, jolloin se ei joudu itse kannattelemaan itseään ja välillä taas tuntui, että jos pidän liiankin tiukalla ohjia... Ope sanoi kuitenkin, että meno näyttää hyvältä ja hevonen käyttää myös takaosaansa, joten se ei nojaa liikaa ohjiin. Näitä voltteja tehtiin molempiin suuntiin ja loppuun ravattiin ihan vain uraa pitkin kulmissa taivuttaen ja muuten uralla myös asetusta sisäänpäin ajatellen.

Tunti jatkui neljästä törpöstä tehdyllä suorakulmio muotoisella uralla (törpöt olivat melko lähellä kulmia, eli kyseessä oli iso suorakulmio). Aloitettiin käynnissä tekemällä etuosakäännöksen tyylinen käännös aina törpön kohdalle kulmaan. Eli ulko-ohjalla tehtiin pidätteitä ja samalla sisäpohkeella väistätettiin takaosaa ulospäin, jolloin hevonen kääntyi 45 astetta, josta käynnillä taas seuraavaan kulmaan. Tarkoitus oli, että hevonen kävelisi läpi kulman, eli ettei kulmassa tulisi pysähdystä. Meillä meni Veikon kanssa ensimmäiset kulmat hieman pysähtyen, mutta kun jutun juonesta saatiin kiinni, niin sain etujalat pysymään käännöksessä liikkeessä. Vaihtelua tehtävään toi se, että jos kulmiin tuli ruuhkaa niin käännöksen sai tehdä kentän poikki jo ennen kulmaakin, jolloin hevonen ei  osannut ennakoida tulevaa käännöstä ja niissä kohdin saikin tehdä enemmän töitä, jotta sai hyvän käännöksen aikaiseksi. Veikko alkoi mukavasti pyöristyä ja myödätä niskastaan käännöksissä, takaosaakin käytti open mukaan hyvin. 

Tehtävään lisättiin pitkille sivuille siirtyminen raviin heti käännöksen jälkeen. Seuraava käännös tehtiin samalla tavalla käynnissä. Raviin siirtyminen onnistui hyvin pienellä ulkopohjeavulla. Pitkä sivu mentiin harjoitusravissa, jossa en saanut tällä kertaa kyllä hirveän hyvää istuntatuntumaa, ravi tuntui aika pompottavalta... Kun näitä oltiin tehty molempiin suuntiin, siirryttiin laukannostoihin jokaisen kulmakäännöksen jälkeen. Laukka oli tarkoitus nostaa suoraan kun käännöksestä pääsi suoristamaan. Laukka nousi ihan mukavasti. Lyhyillä sivuilla ei ehtnyt ottaa kuin pari laukka-askelta kun pitikin jo siirtää käyntiin, että ehti tekemään taas seuraavan käännöksen. Alussa tässä menikin aina laukka pitkäksi ja seuraava käännös sitä myöten plörinäksi, ennenkuin ymmärsin kuinka nopeasti täytyy toimia. Eli noston jälkeen heti jo ajatus takaisin käyntiin siirtymiseen, eli nopea rentoutuminen laukannoston jälkeen. Pitkillä sivuilla laukasta ehti sitten jo pienen hetken nautiskellakin :). Yhden kerran Veera säikähti jotain ja lähti kovempaan laukkaan ihan hetkeksi ja Veikko tästä provosoituneena teki pienen pukin. Oltiin onneksi juuri kulmassa käynnissä ja pukki oli pieni niin pysyin hyvin kyydissä ja Veerakin rauhoittui sitten heti, joten suurempaa tilannetta ei päässyt syntymään... Oikeaan kierrokseen mennessä ulkopohje liikkui laukassa taas turhan taakse ja oma paino kippasi sitä myöten myös turhan etupainoiseksi. Vasemmassa kierroksessa sain sitten petrattua ja istunta laukassa ja samalla myö Veikon laukkakin tuntui heti paljon paremmalta. Veikko toimi kivasti ja itsekin joutui kivasti aivot hommiin, kun käännökset tulivat niin nopeasti eteen, Ensi viikon Lady-tunnilla luavssa puomeja ja pieniä hyppyjä... Jännittää hieman hypätä jollain muulla kuin Milkalla, mutta onhan tässä jo oma taitotasokin kasvanut toistejen myötä hieman, joten jospa se sujuisi.

Tämän viikon tunti oli mukava varsinkin kun siirryttiin suorakulmiolle. Todella hyviä harjoituksia takaosan aktivoimiseen ja omien apujen käyttöön, sekä hyvää laukannostotreeniä! Ehdottomasti aion kokeilla näitä Milkan kanssa. Mielessäni jalostelin tehtävää jo eteenpäin, esim. ravissa ja laukassa voisi lisätä lyhyelle sivulle ravi/laukkavoltin tai ympyrän tai suuntaa voisi välillä vaihtaa tekemällä lävistäjälinjalla ravilisäyksen tai pohkeenväistön lävistäjälinjalla. Tekisikin jo mieli lähteä kokeilemaan näitä saman tien Milkan kanssa :D!

Käytiiin muuten tässä noin viikko takaperin nuoremman pojan kanssa Milkailemassa. Hänellä piti olla hoitopäivä kun olin menossa iltavuoroon, mutta kun oli pientä lämpöä, en voinut viedä hoitoon. Otin sitten mukaan tallille. Milka oli oikein kiltti pienelle pojalle (kuten aina on kaikille <3). Poika oli oikein innoissaan päästessään harjailemaan Milkaa. Ratsastelin vain puolisen tuntia, ettei pojan tarvinnut odottaa liian kauan.

Milkaa hoitamassa <3

23.2. estevalkka

Maananaina meillä oli Milkan kanssa Sannan estevalkka. Ohjelmassa oli laukkapuomit, joka muuttui jumppasarjaksi, yksittäinen laukkapuomi ympyrällä ja pysty ja okseri suoralla linjalla. Piirros tehtävästä (Ratana: laukkaympyrä yksittäisellä puomilla, pysty/okseri suoralla linjalla, jumppasarja, pysty/okseri suoralla linjalla, loppuun laukkaympyrä puomilla):



Alkuverryttelyissä tultiin ensin kevyessä ravissa kolmen puomin sarja ja hieman väistätettiin uralle ennen estettä. En muista mitä muuta alkuverkassa tapahtui, mutta varsinaiset tehtävät aloitettiin ottamalla laukka käynnistä pitkällä sivulla, kuvassa olevan pystyn/okserin kohdalla (jotka olivat tässä vaiheessa vielä ristikoina) ja tultiin laukkapuomit, katse tulevalle ristikolle. Alussa ei tultu vielä ristikkoa, vaan mentiin uralle, samalla asetus kuitenkin sisälle säilyttäen. Päätyyn tehtiin sitten ravissa ympyrä, jolla yksittäinen puomi. Alkuun oma istunta tuntui vähän ongelmalliselta, en saanut oikein kunnon tuntumaa istunnalla ja asetus vasemmalle ontui myös. Näitä tultiin pari molempiin suuntiin, jonka jälkeen jatkettiin samalla tavalla tullen myös ristikko laukkapuomien jälkeen. Välillä askeleet hiukan sekosivat laukkapuomien aikana, mutta oli tärkeää jatkaa kuitenkin ristikolle, eikä luovuttaa siinä vaiheessa. Ristikoille tullessa olin tyytyväinen siitä, että sain aikaan suoria lähestymisiä ja kaikki hypyt keskeltä estettä! Selvää kehitystä siihen nähden, että välillä on kiemurreltu ja hypätty tolppia hipoen :) Päätyseinässä oli peili ja nostin katseeni ajoissa peiliin eli tarpeeksi ylös ja suoraan eteenpäin, jotta pystyin tarkistamaan suoruuden ja varmistamaan että oma katse on ylöspäin.

Kun tehtävää oli tultu näin pari kertaa molempiin suuntiin, laitettiin laukkapuomit ulkoreunoistaan tolppiin, jolloin niistä tuli jumppasarja. Tässä vaiheessa jännitys nosti vähän päätään, en ollut ikinä hypännyt jumppasarjaa aiemmin... Sanna kertoi, että jumppasarjassa hevonen menee ihan laukalla kuten puomitkin, joten jumppasarjalla ei ole syytä lähteä enempää mukaan kuin puomeillakaan, vaan ratsastaa samalla tavalla kaarretta sisäohjalla johtaen, ulkopohjalla kääntäen, katse menosuuntaan. Vähän jännitti jos askeleet ei sovikaan ja Milka kompuroi tai jos mennään ulkokaarteesta ulos päin tolppia, enkä saa tarpeeksi jyrkästi kaartumaan. Jännitykset osoittautuivat turhiksi, hienosti Milka hoiti hommat, itselle jäi vain tehtäväksi yrittää muistaa Sannan neuvot ja noudattaa niitä, mutta homma ei ollut ollenkaan niin vaikeaa mitä kuvittelin :). Aluksi tultiin laukkaympyrä, jolla yksittäinen puomi, sitten pysty/okseri, jonka jälkeen jumppasarja,toisen pitkän sivun pystyä/okseria ei tultu vielä tässä vaiheessa, vaan laukattiin toiseen päätyyn uraa pitkin. Puolieroja oli vähän, tehtävää oli helpompi tulla oikeaan kierrokseen. Milkalla oli hyvä ja energinen laukka ja se imi esteille kuitenkin pidätteitä kuunnellen. Välillä oli vähän tunne, että Milka lähtee viemäään. Sanna sanoi, että se on ihan hyväkin, että hevosella on selkeää eteenpäinpyrkimystä ja innostusta, kun kuitenkin sain sen myös kontrolliin.

Lopuksi tultiin koko tehtävää pikku ratana. Alkuun laukkaympyrä yksittäisellä puomilla, sitten pysty/okseri, jumppasarja, pysty/okseri ja vielä loppuun laukkaympyrä puomilla. Tosi kiva tehtävä! Laukkaympyrä alussa ja lopussa rauhoitti mieltä, kun sitä ei tarvinnut jännitellä, vaan siinä sai laukan rullaamaan ja hepan kuulolle ennen varsinaisia hyppyjä :) Lopussa laukkaympyrä auttoi taas saamaan hiukan innostuneen hevosen kontrolliin. Pysty/Okseri olivat noin 70 cm korkuisia, hyvin ylittyivät eikä korkeus jännittänyt. Niille tullessa odotin hyppyä rauhassa ja annoin Milkan itse katsoa hyppypaikan, itse en osaakaan sitä vielä katsoa, mikä voikin olla hyvä asia, etten yritä lähteä mitään säätämään ja siten tule häiritseneeksi Milkaa!

Oli kiva hyppykerta (jälleen kerran) ja tämä kyllä vahvisti sitä, että tavoite kisoista ei ole tuulesta temmattu. Kunhan tässä vielä pari kuukautta treenataan ahkerasti, niin sitten voisi katsoa esim. 50 cm luokkaa jos sopivat kisat osuu kohdalle :D

Kotona tuli mieleen, että olipas hyppääminen "helppoa", mutta sitten muistin et no olihan se tällä kertaa helppoa varmasti siksi, että mentiin koko tehtävää aina samassa kierroksessa eikä laukkaa tarvinnut vaihtaa (tai tapauksessani yrittää vaihtaa) esteillä! Sehän se tuokin oman haasteensa tähän touhuun...

Tavoitteita vuodelle 2015

Nyt kun vuosi 2015 on lähtenyt jo tukevasti käyntiin, on aika listailla tavoitteita tälle vuodelle niin ratsastuksen kuin muunkin liikkumisen ja olemisen suhteen. Kohtahan tässä alkaa olla jo 1/6 vuodesta eletty (ja vastahan tää alkoi)!

Tsemppibiisi vuodelle 2015 (vaikka onkin vähän vanhempi biisi), nostaa hymyn huulille ja tästä tulee mieleen aina Milka <3 (Coldplay Sky Full of Stars, Youtubesta):

Ratsastus:

Oon välillä miettiny, et pitäiskö keskittyä enemmän joko esteratsastukseen tai kouluratsastukseen? Mutta eiköhän kehitys ole optimaalisinta jos yritän kehittyä molemmissa. Oon vielä niin alkutaipaleella molemmissa lajeissa, että perusratsastustaidot kehittyy varmasti monipuolisimmaksi kun käyn sekä este- että kouluvalkoissa ja tunneilla. Ja mikä parasta miulla on loistava vuokrahevonen, jolla voi harrastaa monipuolisesti esteitä, koulua ja maastoilua!

Välillä on tullu mieleen myös se, että oonko liian ryppyotsainen ja pikkutarkka tavoitteineni, mitä jos hauskuus unohtuu ja ainoastaan kehittyminen on onnistumisen mittari? Jos jokainen ratsastuskerta tähtää kehitykseen ja siitä tulee pakkomielle, jos tuntee ittensä epäonnistuneeksi jos ei saavutakaan niitä itselleen asettamia tavoitteita? Jos mielekkyys katoaa siten koko hommasta? Osaan olla ittelleni aika ankara ja miuta harmittaa se, etten osaa (vielä) tämän paremmin ratsastaa. Useat tallilaiset ratsastavat silmissäni täydellisesti ja oma tekeminen tuntuu säälittävältä räpellykseltä niiden rinnalla, toki omaa tekemistä ei pitäisi verrata muihin ja olenkin ottanut muita esimerkeiksi ja inspiraation kohteiksi, joilta voin ammentaa motivaatita omaan tekemiseeni. Vaikka tasoerot ovatkin valtavat ja välillä tulee tunne että pyörin muiden jaloissa, ja joku varmaan ihmettelee miten olen niin surkea, on kaikilla oikeus nauttia ratsastuksesta ja rakkaudesta hevosiin omalla tasollaan, omista lähtökohdistaan. Tämä pitäisi itsenikin muistaa myös huonompina päivinä.

No sitten niihin tavoitteisiin:

- estepuolella haluaisin oppia hyppäämään rataa ja että osaisin vaihtaa laukat esteillä (siis tietäisin milloin vaihtaa ja että vaihdot myös onnistuisi suunnitelman mukaan)
- tavoiteratakorkeus voisi olla 60 cm, mutta olen kyllä tyytyväinen jos saisin vuoden aikana startin 50 cm tasollakin (40 cm taitaa olla vähän liian lälly), eli vähintään 1 startti estekisoissa tavoitteena vuoden aikana tai merkkisuoritus C-merkin esteradasta
- estevalkoissa tavoitteena on rohkeuden lisääntyminen, rimakauhu meinaa iskeä jos tulee vähänkään normaalista korkeampia esteitä... tavoite saada myös katse ylös pysyvästi!

- koulupuolella tavoitteena on oman istunnan ja apujen annon kehittäminen - perusratsastuksen parantaminen lienee paras termi. Ihailen eleetöntä, vakaata, hevosen liikkeitä myötäävää ja ryhdikästä ratsastusta, nämä siis myös itsellä tavoitteina. Näiden parantamiseksi oon miettinyt yhden "uuden" valmentajan kysymistä pitämään miulle tunnin, mutta katsellaan nyt vielä mennäänkö nykyisillä vai kysyisikö uuttakin, eihän siinä tietysti mitään häviä jos katsoisi, josko hänen opetus auttaisi omissa pulmissani.
- Pari koulukisastarttia olisi kiva saada, tämä vuosi taitaa mennä vielä Helppo C tasolla, jossa yli 60 % tulos olisi tavoitteena. Yllättynyt olen jos saan rohkeuden ja varmuuden osallistua Helppo B tasolle, tällä hetkellä tuntuu etten ole siihen vielä valmis.

- Yhtenä tavoitteena rentous, hauskuus ja harjoittelun monipuolisuus. Esteitä, puomeja, törppöjen hyväksikäyttöä (hahaa), maastoa, ilman satulaa humputtelua, ilman jalustimia menoa yms. Milkalle on hyvä kun on monipuolista ohjelmaa ja itselle on kivaa myös kun saa vaihtelua, eikä aina tule kierrettyä samaa ympyrää maneesissa/kentälllä. Tuntuu, että jopa törppöjen pujottelut saavat Milkan innostumaan ja menemään paremmin :) Ja sen olen kyllä huomannut että on parasta olla jonkinlainen suunnitelma siitä, mitä aikoo harjoitella kun menee ratsastamaan. Myös varasuunnitelma on hyvä olla, aina suunnitelmia ei pysty toteuttamaan jos maneesissa on ruuhkaa tms. Mutta jonkinlainen kuvio/tavoite on hyvä olla jokaiselle ratsastuskerralle. Jos vain ratsastelee, niin ne kerrat päätyvät yleensä pettymykseen, kun tuntuu ettei saanut mitään aikaiseksi (kun ei edes tiedä mitä olisi pitänyt saada aikaiseksi)...


Muita tavoitteita 2015:

- Extreme Run 23.5. ollaan lähdössä juoksemaan työporukan kanssa. Kyseessä on siis 16 km kilpailu, ja aina 500 m välein on joku este suoritettavana. Kuulostaa eika haastavalta! Osallistumme hupisarjaan, joten ei oo niin vakavaa. Mut itseni tuntien haluan suorittaa koko radan ja tehdä sen hyvin :) Peruskestävyys harjoittelua oon koittanu vähän harrastaa juoksulenkein. Voisin käydä kyllä useammin... Keväämmällä sit enemmän vetoharjoittelua pururadoilla, rappusissa yms. Mahdollisesti myöhemmin 2015 voisi käydä juoksemassa 10 km johonkin tavoiteaikaan (esim alle 1 h ois kiva).

Extreme Run kartta esteineen, huisia :P (sähköaita, glup)

- Liikkuvuuden parantaminen ja yläselkä/hartiakipujen minimointi. Tietää enemmän venyttelyä, foamrolleria, joogaa... Tällä viikolla kävin tunnin syvävenyttelyssä ja kunhan paikkakunnan joogasali avautuu kuun lopussa, on tarkoitus lähteä kokeilemaan erilaisia joogavaihtoehtoja. Kotona voisin rullailla foam rollerilla kun sellainen kaapista löytyy... Ja tehdä venytyksiä ja liikkuvuutta parantavia liikkeitä.

- Hyvän ja vahvan olon saavuttaminen monipuolisesti liikkumalla (ratsastus, kuntosali, juoksu, venyttely/jooga...) ja terveellisesti syömällä. Tässä muutama päivä mennyt taas harakoille syömisen suhteen, kun tuli ostettua herkkuja ja irttarit oli uskomattomassa tarjouksessa (ostin sitten lähes kilon!) ja olo on nyt sen mukainen, vaikka toki siitä kilosta on vielä karkkeja jäljellä... Maha ja naama turpeena ja olo väsyneenä ja raskaana, ihanaa. No, tästä kyllä noustaan. Jos ei vaikka vähään aikaan tekis herkkuja mieli, kun on vetäny överit :D

- Henkisellä puolella joku pieni rauhoittuminen ois paikallaan, aina ei tarvii paahtaa sata lasissa. Jooga vois auttaa tähänkin, että oppis vähän rentoutumaan ja rauhottumaan. Itseluottamusta kaipaan myös lisää, sitä koitan kans tässä kokoajan harjoitella. Että kelpaan ja olen hyvä just tällaisena. Oon paras itseni :) Ja läsnäoloa ja hetkessä elämistä pitäis myös hioa!

Tässäpä näitä nyt tuli, on siinä tavoitetta kerrakseen. Että ei sitten paineita... :D Palataan näihin sit tässä vuoden mittaan!

Ystävänpäivän hikitreenit

Hellou, hellou ja hyvää ystävänpäivää! 

Tänään meillä oli hikinen Paken valkka Ystävänpäivän kunniaksi. Itse tehtävät ei olleet hankalia, mentiin paljon vaan ravia ja laukkaakin ihan kiitettävästi, niin kunto meinaa sanoa sopimuksen irti :D! 

Aloitettiin kevyessä ravissa verkaten itsenäisesti hetken, jonka jälkeen tehtiin aina pitkille sivuille 2 volttia, pitkän sivun alkuun ja loppuun, toisen lyhyen sivun keskelle tehtiin pysähdys ja siitä lähtö raviin. Milka oli alkuun vähän tahmeahko ja vältteli rehellistä taipumista, lapa edellä on paljon helpompaa mennä... Pake kehotti tekemään usemman voltin jos tuntuu siltä, ettei saa riittävää taipumista aikaiseksi yhdellä voltilla. Varsinkin vasempaan kierrokseen mentäessä taivuttaminen oli hankalaa, ulko-ohjan tuki jää löysäksi ja tuntuu että oma motoriikka ei toimi oikealla kädellä tukiessa. Oikealle taivuttaessa taas saan Milkan paremmin taipumaan, mutta voltit saattavat karata liian isoiksi, ulkopohje fuskaa. Pake muistutteli vähän väliä pohkeiden paikasta edempänä satulavyön kohdalla, varsinkin ulkopohje valuu herkästi liian taakse pohjeapuja antaessa ja Paken silmin vasempi jalka on usein huonommassa asennossa kuin oikea. Uhkasikin laittaa sen seuraavalla kerralla paalinnarulla kiinni satulavyohön :D Voi olla että tämä toisikin avun kun ei muuten suostu asetttumaan... Pysähdykset sujuivat hyvin.

Keskiympyrällä otettiin vähän harjoitusravia ja siitä nostettiin sitten laukka, laukattiin muutama kierros, jonka jälkeen siirto raviin. Näitä tehtiin muutama setti. Ympyrällä oli tarkoitus mennä sisäänasettaen sisäpohkeen ympärille, mutta tuntui että jos yritin asettaa sisään, niin Milka alkoi pienentää heti ympyrää, sisäpohje oli siis liian heikko... Niinpä meno oli hieman epäsiistiä kun koitin saada Milkaa pysymään ympyrällä ulko-ohjan avulla :/ Laukat nousi hyvin ja siististi, laukka oli vielä vähän löysää tässä vaiheessa tuntia. Lopuksi mentiin kevyttä ravia ympyrällä ja tehtiin sisäpuolelle voltti, jolla Milka alkoikin jo taipua mukavasti. Voltin loppu meinasi vaan mennä aina pipariksi, kun Milka oikaisi tai toisin sanoen miulta ehkä loppui eväät voltin loppuunsaattamiseen. Niinpä pyörittiin monta sakkokierrosta voltilla, kun se piti saada saatettua myös loppuun asti. Tähän pitää nyt itsekin ruveta kiinnittämään huomiota, tulihan tästä noottia viime kisojen tuomariarviossakin. Toiseen suuntaan tehtiin samat tehtävät välikäynnnin jälkeen. Ongelmatkin oli kutakuinkin samanlaiset.

Seuraavaksi tehtiin pitkille sivuille käynnissä väistöä uraa pitkin (asetus ulos ja takaosa uran sisäpuolelle). Ennen kulmaa siirryttiin harjoitusraviin ja lähdettiin lyhyeltä sivulta pääty-ympyrälle, jolla nostettiin laukka (laukannostokohdalla ei ollut niin väliä). Laukkaa otettiin sitten pari-kolme kierrosta sen mukaan miltä laukka tuntui. Lyhyen sivun keskellä taas raviin ja pitkän sivun alussa siirto käyntiin ja sitten väistöön. Väistö sujui hyvin, taisi Pakekin ihmetellä väistön sujuvuutta. Kun joskus aiemmin ollaan tehty keskihalkaisijalta väistöjä uraa kohti, ne eivät olekaan sujuneet silloin yhtä hyvin. Väistössä piti huolehtia etenemisestä, vaikka alusta lähtien väistössä oli hyvä ristiaskel ja Milka pysyi suorana ja hyvässä kulmassa uraan nähden, oli tahti alussa aika verkkainen. Kun patistin pohkeilla eteenpäin ja siirsin ylävartalon painoa menosuuntaan ja myötäsin askellusta istunnalla, rupesi parempi tahtikin löytymään. Jos totta puhutaan, niin Milkaa ei tarvinnut paljoa ratsastaa väistössä, vaan se pysyi automaattisesti suorana ja teki väistön hyvin ;) että ei tää hyvä suoritus nyt tainnut ihan miun ansioksi mennä, vaikka toki onnistuminen mieltä lämmittikin. Laukannosto ja laukka onnistuivat ok, pidäte laukannostossa tuli tehdä ulko-ohjalla, järkeenkäypää, yleensä olen pidättänyt molemmilla, mutta laukka on helpompi nostaa kun sisäohja myötää. Laukassa hartiat taakse ja istunta istuinluiden takaosalle ja ryhti ylvääksi. Laukassakin oli tarkoitus taivuttaa sisäpohkeen ympärille, jolloin sisätakajalka polkisi paremmin alle. Tänään Milkalla ei ollut sellaista energiapäivää kuin oli alkuviikosta ja laukkaakin sai patistella eteenpäin, ettei tipahtanut raville. 

Lopuksi otettiin kevessä ravissa loppuravit, jolloin vielä saatiin ohjeita taivuttamiseen. Ravin tahti piti myös pitää maltillisena, ettei Milka lähtenyt kipittämään alta pois. Valmennustunti oli fyysisesti aika rankka ja sen jälkeen olo oli vähän voipunut. On kuitenkin kivaa kun joutuu kunnolla hommiin ja hiki virtaa! Parempi liian rankka kuin se ettei tuntuisi missään...  Ulko-ohjan tuki oli hakusessa ja jalat seikkaili taas turhan takana, myös laukka olisi voinut olla tänään aktiivisempaa. Hyviä hetkiä oli mm. väistöt ja se kun sain hetkittäin hyviä taivutuksia volteilla ja ympyröillä ja taisi siellä olla pätkiä myös peräänantoa.

 Kaunokainen loppukäppäilyissä <3

Huomenna saatan mennä katsomaan toisen vuokraajan ja Milkan estetuntia. Heillä onkin jo vaativampia esteitä ja tehtäviä, joten varmasti saisin omaankin tekemiseen sieltä vinkkiä ja apua kuuntelemalla ja katselemalla :)

Veikolla puomeja

Tänään oli ratsastuskoulutunti. Meillä oli ohjelmassa puomeja. Ratsuksi sain Veikon, ison suomenhevosen, jolla olen ratsastellut monet kerrat aikaisemminkin ja jolta olen myös tipahtanut sen ainoan kerran kun olen aikuisena tipahtanut :) Se oli kyllä oma vikani, kun olin esteillä turhan paniikissa about 1,5 vuotta sitten. Esteen jälkeen jäin etupainoisesti killumaan jalustimille ja mätkähdin siitä sitten alas. Onneksi Veikkokin pysähtyi vaan katselemaan. Veikko on ratsastaessa välillä etupainoinen ja joskus sillä on ollut jotain ihme tempauksia. Esim. laukkojen jälkeen jos jatketaan ravitehtäviä, saattaa alkaa pukitella. Meidän tunnilla näin ei oo käynyt, ku ollaan niihin laukkoihin lopetettu. Myös kisoissa on saattanut alkaa temppuilla, liekö ramppikuumetta vai mitä? Muutaman kerran on esteillä myös kieltänyt yllättäen (itse en ole silloin ollut selässä) ja kerran heitti vaan ison pukin yllättäen, jolloin silloinen ratsastaja tietysti putosi. Mutta muuten Veikko on kyllä tosi kiva ratsastaa :) Tuntuma saa olla aika napakka, koska Veikko ei kanna omaa päätään vaan ratsastus kysyy usein ratsastajalta hartiavoimia, liekö tähän syynä etupainoisuus (?) Toisaalta sitten Veikko kuuntelee hyvin apuja ja on kiva mm. väistöissä, taivutuksissa ja sen saa myös suht helposti ratsastettua peräänantoon. Harjoitusravissa pystyy istumaan ja laukka on tasaista, usein hieman löysähköä, mutta nousee aina kun pyytää. Välillä Veikko vaikuttaa hieman surumieliseltä ja sen katse on välillä surullinen/väsähtänyt. Sillä on ollut joskus vatsaongelmia ja sillä on myös kesäihottuma :( en sitten tiedä johtuuko niistä vai onko vaan leipääntynyt hommiinsa ratsastuskoulussa...

Veikko

Sitten itse tuntiin. Meitä oli taas vain 2 ratsukkoa paikalla. Ohjelmassa oli helppoja puomitehtäviä. Eli toisella pitkällä sivulla oli 2 2:n puomin (raviväleillä) sarjaa, joiden etäisyys ilmeisesti noin 17 m. Tultiin ensin ihan käynnissä ja tehtiin voltti puomiparien väliin keskelle. Aurinkokin alkoi paistamaan maneesin ikkunoista ja tämä sai aikaan sen, että hevoset ihmettelivät valoja ja varjoja. Veikkokin väisteli yhtä kulmaa ja kääntyi kerran uralla ympäri, ilmeisesti joku varjo oli sitten väärässä kohdassa :D. Veikko on sellainen, että sitä ei kannata liikaa patistaa tai "rankaista". Taputtelin sitten ja näin kannustaen pääsimmekin turvallisesti etenemään. 

Ravissa alettiin mennä puomeja ja ekan parin jälkeen tehtiin iso ympyrä, jolla pyydettiin vähän enemmän eteen. Toisella pitkällä sivulla otettiin käyntisiirtymä. Tätä tehtiin pari kertaa molempiin suuntiin, jonka jälkeen lisättiin voltit molempien puomiparien kohdalle, siten että voltin aloituksessa ja lopetuksessa tultiin molemmissa puomien yli ja molemmissa kierroksissa. Tunti oli sujunut ihan hyvin tähän mennessä. Tehtävät olivat aika helppoja ja Veikko kulki mukavasti. Volteilla ja ympyröillä koitin vähän taivuttaa ja keskityin siihen että istuisin ja keväntäisin oikein lantio alle kipattuna. Keskityin myös siihen että alapohkeet olisi kiinni, mutta reisillä ei tulisi puristettua.

Laukka aloitettiin oikeassa kierroksessa siten, että jälkimmäinen puomipari nostettiin pieneksi ristikoksi ja sille lisättiin myös ponnistuspuomi. Eli tehtävä tultiin ravissa ristikolle asti, ensin 2 puomia ravissa, sitten ympyrä ravissa ennen ristikkoa ja ristikolta laukannosto oikealle ja laukkaa pitkälle sivulle puoliväliin. Tässä tuli ristikolta pari kertaa väärä laukka. Pohjeavut olivat oikein, mutta katse taisi olla alas tai eteen, katseen nostaminen oikealle ja asetus oikeaan olisi varmaan auttaneet tähän. Kuitenkin saatiin tässä myös onnistunut toisto. Vasempaan kierrokseen vaihtui niin, että ensin tultiin ravissa ristikolle, jolta nostettiin laukka ja jatkettiin laukalla sitten niiden toisten kahden puomin yli. Tässä tuli aina se vasen laukka ristikolta. Mutta puomit osoittautuikin sitten haasteellisiksi. Aluksi katse taisi olla puomeissa eikä niiden yläpuolella, askeleet eivät välillä sopineet puomeille, vaan niillä putosi raville... Viimeiset 2 suoritusta olivat kuitenkin onneksi hyviä, päästiin viidellä laukka-askeella puomeille hyvässä rytmissä. 

Toiseen eli oikeaan kierrokseen otettiin lopuksi vielä harjoitus, jossa tultiin ensin laukkapuomit, sitten tehtiin ympyrä laukassa ennen ristikkoa ja sitten ristikon yli (ristikkoa oli jo vähän korotettukin). Tämä tultiin 2 kertaa ja molemmat onnistuivat hyvin :). Viimeisellä kerralla tunsin lähtiessä tehtävälle, että Veikko alkoi innostumaan. Kun odotettiin vuoroa niin huiski hännällä ja oli jo innoissaan lähdössä, oli myös jo huomattavasti energisempi kuin aiemmin. Toisaalta harmi, että tunti loppui kun ratsu alkoi lämpenemään, mutta toisaalta hyvä jos se alkaa pöllöilemään innostuessaan (?) Hyviin suorituksiin oli kiva lopettaa. Oli myös kivaa, että sain nyt hypättyä (vaikka tosi pientä ristikkoa olikin) onnistuneesti Veikolla, eikä se tipahtaminen aiemmin kummitellut enää mielessä. Jossain kohtaa tuntia kävi kyllä mielessä, että mitä jos Veikko kieltää, mutta se oli ohimenevä ajatus, joka meni onneksi hetkessä ohi. Varmaan se auttaisi kieltämisessä. jos ei ennakoi hyppyä vaan odottaa sitä rauhassa, ettei sitten mahdollisen kieltämisen sattuessa lennä kaulan yli. No onneksi tätä ei tarvinnut kokea, ainakaan tänään ;) Milkan kanssahan kieltämisongelmaa ei ole, kun typy hyppää aina :D.

Kaiken kaikkiaan tunti oli mukava hyvän mielen tunti, jonka parasta antia oli saada onnistuneita hyppyjä Veikolla. Huomasin, että Milkan kanssa hypyt sujuu jo paremmin sen vuoksi, että hevoseen luottaa ja tietää miten se reagoi. Vieraamman hevosen kanssa tekeminen on vähän varovaisempaa ja tuntuu, että jotkut perusasiatkin unohtuu, vaikka ne alkavat Milkalla ratsastaessa olla jo automaatio.

Tässä vielä viime kerralla ratsastuskoululla napattu kuva. Anni piehtaroi ja Armi on oikealla.

Tiistaina kävin ratsastamassa Milkalla ja tehtiin nyt sitä (linkki) neliötehtävää, mitä tehtiin muutama viikko sitten ratsastuskoulussa, kun menin Armilla. Taivutukset neliöllä onnistuivat Milkan kanssa kivasti ja se lähtikin mukavasti pyöristymään, pureskeli kuolaimia (tuumaili ilmeisesti) ja oli taas kivan energinen kunhan päästiin vauhtiin. Tehtiin myös pysähdyksiä, jotka eivät kyllä sujuneet tällä kertaa loistokkaasti kun Milka ei malttanut seisoa paikallaan pysähdyksen jälkeen, taisi olla liikaakii energiaa siihen tällä kertaa. Laukattiin neliöllä molempiin suuntiin ja saatiin mielestäni ihan kivat kulmat aikaiseksi laukassakin. Loppuun tehtiin vielä koko kentällä vähän vastalaukkaharjoitusta eli loivaa kiemurauraa laukassa. Kiva ratsastus oli taas tälläkin kertaa! On se vaan loitava tyttö. Oon kyllä niiiin kiitollinen kun saan hänellä käydä ratsastamassa!

Huomenna on vuorossa kouluvalkka Milkan kanssa.

Katseen tärkeys (tiedossa, vaan ei aina käytännössä)

Tänään meillä oli estetreenit. Tai siis luulin, että meillä on estetreenit. Sanna oli suunnitellut sileän treenejä. Ehdin jo varustautua este/yleissatulalla ja turvaliivillä, joten pidettiin sitten kuitenkin puomi/ristikkotreenit. Tunnilla oli toinenkin ratsukko ja he tekivät samalla sileän treenin. Hyvin meni näinkin, kun toinen huilasi niin toinen työskenteli :)

Tyylinäytettä laukasta, kisat 11/2014. Kuva Riina L.

Aloitettiin käynnissä ratsastamalla koko uralla (puolikas kenttä) hyvin kulmiin. Katse ensin käännöksen suuntaan ja hevonen piti kääntää ITSE kulmassa, mennä syvälle kulmaan ja taivuttaa samalla sisäpohkeella. Käynnissä piti keskittyä myös siihen, että Milka lähti reippaasti kävelemään kulmasta. Usein tässä vaiheessa tuli lingerrystä (tai ainakin sen yritystä) ja tahti hidastui. Sama harjoitus tehtiin tämän jälkeen kevyessä ravissa. Kyllä huomasi eron, kun itse pääsi kääntämään hevosta, eikä se vain kääntynyt automaattisesti kulman mukana. Kun keskittyy näinkin itsestään selvään asiaan, saa ratsastukseen aivan toisenlaisen tuntuman. Ravissa kulmiin otettiin pieni hidastus, että sai hyvin taivutettua ja heti kulmasta taas pyyntö reippaasti eteenpäin. Otettiin myös muutama lävistäjä välillä, jolla tehtiin ravilisäys. Tämän jälkeen samat harjoitukset toiseen suuntaan. Huomasi kyllä heti jos oma keskittyminen herpaantui. Kulmaan ratsastus vaatii siis huolellista ratsastusta, tämä on hyvä pitää mielessä omia treenejä silmällä pitäen.

Puomiharjoituksena tulin ensin ravissa kolmen puomin "sarjaa" ympyrällä molempiin kierroksiin, puomit siis raviväleillä, keskimmäisen puomi molemmin puolin aitatolpat. Taivutusta oli saatava aikaiseksi myös puomien päällä, samalla harjoiteltiin jo katseen oikeaa suuntaa. Seuraavaksi sama tehtävä laukassa ja joku ihme jäkitys oli päällä jo tässä vaiheessa. Katse oli välillä missä sattuu mm. Milkan niskassa, puomeissa (kun oltiin niiden päällä) ja meno oli hiukan jännittynyttä. Välillä Milkan rytmi sekosi puomeilla ja se tiputti raville, olisi pitänyt nostaa heti uusi laukka, mutta jäin pari ekaa kertaa turhaan keventämään hetkeksi. Onneksi sain terästäydyttyä ja osasin vaatia laukkaa välittömästi jos se tippui raville. Sannakin muistutti,että "rennosti vaan, nämä on sentään vain puomeja. Niihin ei tarvitse lähteä itse mukaan niin voimakkaasti kuin hyppyihin." Yksittäinen puomi ei saakaan enää oikein mitään iiks-reaktiota aikaiseksi, mutta kun puomeja olikin taas pitkästä aikaa kolme peräkkäin, ai kauhee ;)... No puomeista selvittiin ja alkoihan niitä hyviä suorituksiakin tulla. Aika ajoin Milka liikkui hyvässä tasapainossa, rytmiikka saatiin kuntoon, sain pidettyä oman katseen puoli kierrosta edellä ja meno oli kaikin puolin nautinnollista. Puomeilla oli muistettava myös ulkoavut, ettei tullut valumista ulospäin.

Seuraavaksi oli vuorossa ristikkoa ponnistuspuomilla ympyrällä laukassa molempiin suuntiin. Tässä tuntui omasta mielestä, että katse oli helpompi pitää ylhäällä ja oikein suunnattuna. Milka alkoi innostua toden teolla ja sain pitää ohjat tiukasti tuntumalla ja tehdä ihan kunnon pidätteitä, ettei laukka kiihtynyt liian kovaksi. Sanna neuvoi pidättämään kunnolla hartioilla asti. Muutama kunnon pidäte riittikin ja sitten ei enää tarvinnut niin kovaa pidättää vaan Milka oli rauhallisempi (alkoi varmaan kuunnella pienempiäkin pidätteitä), mutta liikkui kuitenkin hyvällä energialla. Tuntui vaan, että ohjat valuivat välillä kädessä löysemmiksi ja niitä sai olla vauhdissa korjaamassa. Miulla olikin vähän paksummat hanskat kuin yleensä kun oli reippaasti pakkasta. Pääsin kuitenkin hyvin hyppyihin mukaan. Ponnistuspuomilla meinasin jo siinäkin mennä liikaa hyppyyn mukaan, kun siinä vaiheessa vielä pitikin pitää Milkan pää ylhäällä. Kun tämäkin saatiin korjattua niin meno oli oikein mukavan tuntuista :)

Lopuksi oli sitten ristikkoa kahdeksikolla (ristikko siis pituushalkaisijan suuntaisesti keskellä sitä). Sanna sanoi, että nyt sama kahdeksikossa ja kysyinkin että ai tuo pitää ylittää ja vaihtaa aina suuntaan, niin kyllä, näin oli. Kääks! No ei muuta kuin tulta päin... Täytyy myöntää että jännitti taas ihan liikaa ja aivan turhaan. Ennen tehtävää Sanna tähdensi, että katse on nyt TÄRKEÄÄ muistaa. Milka seuraa 90 prosenttisesti katsetta ja menee katseen suuntaan, loput 10 prosenttia on sitten istunnan ja apujen vaikutusta. No kyllähän se oli mielessä hetken, mutta koska tehtävä oli niin "jännä" niin hyvät neuvot olivat unohtua heti alkuunsa. Aina ennen ristikkoa Sanna vielä muistutti, että katse oikeaan, katse vasempaan... Olisin ehkä muuten saattanut katsoa esim. suoraan niin oltaisiin oltu seinässä. Vaikkakin meno oli aika jännittynyttä omalta osaltani ja varsinkin vaihdossa vasemmasta laukasta oikeaan oli hankaluuksia, enkä saanut vaihtoa läheskään aina onnistumaan vaan se piti korjata ravin kautta - jäi tehtävästä kuitenkin kiva onnistumisen tunne. Siihen mahtui hyviäkin hetkiä, jolloin tunsi milloin katse kääntyi automaattisesti ajoissa oikeaan suuntaan ja samalla sain avutkin kuin itsestään oikein, jolloin laukka vaihtui näpsäkästi ristikkoa ylittäessä. Mahtava tunne! Lisää vain rohkeutta peliin, niin hyvä tulee. Oma jännitys vaikuttaa myös siihen, että Milka lisää tahtia kun kädet ja istunta eivät ole rennot. Ja sen huomasin, että katseen voisi varmaan siirtää tulevaan suuntaan jo aikaisemmin, nyt se tuli siirrettyä usein vasta ponnistavalla askeleella tai hypyn jo lähdettyä. Myös linja ristikolle meni välillä varmaan turhan viistosti, kun sitä olisi voinut tehdä "pulleamman" ympyrän, jolloin lähestyminen olisi ollut enemmän suoraan kohti ristikkoa. Tässä hieman parannettavaa seuraavaan kertaan...

Lopuksi loppuravit kevennellen ja tehden ympyröitä ja suunnanmuutoksia. Ihana energinen Milka ja tarmokasta ravia mukavassa peräänannossa :) Lopuksi taluttelin Milkaa, niin se alkoi hirveesti luimistelemaan ja näyttämään hepanta naamaa toiselle hevoselle aina kun se meni ohi. Tammamaista käytöstä ilmeisesti... Yleensä toinen on aina niin korvat hörössä, ainakin ihmesten läheisyydessä. Ihmisille se höppänä ei osaa edes luimia, mutta kaikkien hevosten kanssa se ei ilmeisesti tule niin hyvin juttuun.

Estetunti 9.2.
+ Milkan energisyys, hyvä laukka
+ hyvä draivi ja tunne silloin kun homma luisti
+ saatiin hyviä toistoja mm. laukanvaihdosta ristikolla
- turha jännitys (edelleen!)
- jännittyneisyydestä johtuvat mokat (katse, kädet ja hartiat liian jäykät)
- Omasta huomion herpaantumisesta tai keskittymättömyydestä johtuvat mokat. Lähinnä juuri katse! Vaikka tiedän missä katse pitäisi olla ja pitää, saan yhä uudelleen ja liian usein itseni kiinni silmät kohdistettuna hevosen harjaan tai maahan! Nyt omissa sileän treeneissäkin huomio tähän asiaan ja se katse ylös!

Huomenna sitten omaa menoa, jospa sitten vaikka sen neliötehtävän kimppuun.

Viikko 6: estetunti ja itsenäistä menoa ruuhka-aikaan

Aiemmin otettu kuva harjoituskaverista <3

Ti 3.2. oli aamusta Sannan estetunti. Paikalla oli yksi tuttu ratsukko lisäksemme. Aloitettiin taas menemällä reittiä puomeilla ensin käynnissä ja sitten kevyessä ravissa. Sen jälkeen keskihalkaisijalla nostettiin ristikko ponnistuspuomilla, toisessa päässä keskihalkaisijaa oli yksi maapuomi. Ravilla käännyttiin keskihalkaisijalla ja ristikolta nostettiin laukka (sen puolen laukka miltä puolelta tehtävään tultiin), laukkaa jatkettiin maapuomin yli ja siirryttiin raviin ennen päätyä. Päädyssä käännyttiin siten, että suunta vaihtui joka kierroksella. Pitkällä sivulla matkalla toiseen päätyyn tehtiin yksi myötälaukan nosto hetkeksi.


Tehtäväpiirros:

Punainen kuvaa ratareittiä, ei tullut oikein suoraa viivaa ;) 

paksummat viistot viivat ovat pystyjä (tosin oikeanpuoleinen oli alussa ristikkona), 

ohuemmat viivat puomeja.

Tässä tehtävässä en aina saanut oikeaa laukkaa nousemaan ristikolta, en nyt muista kumpi laukka oli ongelmallisempi. Ennen ristikkoa asetus on saatava jo oikean laukan puolelle, mutta samalla myös ulkopohkeella huolehdittava, ettei ulkolapa (ja koko hevonen) valu sitten toiselle puolella ristikkoa. Oikean laukan laukka-apu annetaan sitten ponnistusvaiheessa. Jos laukka oli väärä niin Sanna sanoi, että korjaa laukka (itse en ehdi katsoa/huomaa vielä nopeasti kumpi laukka on esteen jälkeen) ja oikea laukka piti saada sitten nostetuksi ravin kautta ennen maapuomia. Tämä onnistui kyllä sitten siihen mennessä. Puomi toisessa päässä oli hyvä mittari sille, mentiinkö suoraa linjaa päätyyn, vai ei. Ainakin puomin päällä oltiin välillä sen oikeassa reunassa, joten puomille en onnistunut aina menemään suorassa. Siirto raviin onnistui ennen päätyä (ei saanut antaa laukata kaarretta, vaan ravi/käynti piti saada halkaisijalla sitten vaikka seinään ajaen), Milkalla ei ollut mikään vauhtipäivä, joten tämäkin onnistui aina. Jossain vaiheessa lisätttiin vielä voltti ennen pituushalkaisijalle kääntämistä. Tämä auttoi myös oikean laukan nostamiseen, kun asetus oli valmiiksi voltin suuntaan. 

Välikäyntien jälkeen tultiin sitten tehtävää ratana aluksi vain yhteen suuntaan. Ensin tehtiin voltti ja käännettiin pituushalkaisijalle ravissa, ristikolta nostettiin laukka ja maapuomin jälkeen raviin, laukannosto lyhyellä sivulla ja lävistäjälinjalla pystylle, jolla laukanvaihto ja laukalla kulmaan, jonka jälkeen raviin. Milka liikkui hyvällä energialla, kuitenkaan kiihdyttelemättä liikoja tai painamatta kädelle. Aluksi lähdin lävistäjälinjalle liian aikaisin, mutta Sannan huomautus auttoi asiaan. Tullessa lävistäjällä vasemmassa laukassa, en saanut laukkaa aina vaihtumaan, tässä suunnassa siinä on ennenkin ollut ongelmia, oikeassa laukassa pystyllä meni paremmin vaihto vasempaan laukkaan ja pääsin samalla myös kulmaan. Ponnistuspaikkoja en vielä osaa katsella, ponnistetaan siitä mistä Milka ponnistaa :) (yritän vaan rauhassa odotella ponnistusta). Usein hyppy menee ihan kivasti ja pääsen hyppyyn mukaan, joskus hypystä tulee isompi jos se lähtee kauempaa. 

Lopuksi tultiin rataa yksitellen koko ajan laukassa, eli päädyssä käännyttiin aina samaan suuntaan, josta oltiin tultu pituushalkaisijalle, laukka vaihtui sitten lävistäjällä taas toiseen kierrokseen. Harjoitus sujui ihan ok, välillä jouduin korjaamaan ravin kautta laukan kun ekalla ristikolla tuli vääriä laukkoja. Hengästyin harjoituksen aikana kovasti ja ihmettelinkin sen jälkeen, että onks miulla noin huono kunto. No, vastauksena sain että kai se alkaa hengästyttää kovempikuntoistakin jos on koko ajan hengittämättä :D... eli myös hengitämiseen kiinnitettävä ensi kerran huomiota.

Koko tunnista jäi vähän itseeni pettynyt fiilis. Jäi tunne että olisi pystynyt tekemään enemmän/paremmin. Jäipä nälkää taas seuraavaan kertaan ja ei oma suoritus nyt missään nimessä mikään katastrofi kuitenkaan ollut.

Ke 4.2. Kävin illalla ruuhka-aikaan ratsastamassa Milkalla. Olin suunnitellut neliötehtävää törpöillä, mutta koska porukkaa oli, niin en kehdannut törppöjä viritellä. Niinpä meno meni hiukan haahuiluksi. Tein mm. keskihalkaijalta voltteja ravissa molempiin suuntiin, ympyrällä takaosan väistöä ulos käynnissä ja toisen puolikkaan ympyrästä menin harjoitusravissa. Laukkaa otin ympyröillä ja pitkille sivuille myös jos tilaa oli. Lopussa Milka alkoi olemaan jo ihan kivan tuntuinen, energinen ja rento. Tänään meno ei ollut tahmeaa kuitenkaan kuten edellisellä videolla.

Tulevalla viikolla olisikin neljä ratsastuskertaa :)! Huomenna estetunti Milkalla, ti omaa menoa Milkalla, pe ratsastuskoulutunti ja la kouluvalkka Milkalla. Jee! Näistä lisää ensi viikolla.

Ratsastusviikko 5 ja videota ratsastuksesta

Noniin, vähän myöhässä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan vai mites se oli ;)?

Eli viikolla 5 käytiin maastossa maanantaina (eli viikko sitten). Tarvottiin lumessa ja käytiin laukkasuoralla laukkaamassa Milkan kanssa. Sainkin sitten kiitolaukkakyytiä (ja tais tulla parit pukit myös), kun tyttö vähän oli säikkynä/innoissaan, ota hänestä nyt selvää... Meinas jo pikkuhetkeksi tulla hätä käteen, ku ei meinannu saada pysähtymään ja alko tuntuu, et kohta täältä saatetaan lentää alas. No onneksi tie loppui ja Milkakin pysähtyi sitten. Laukkasuoralla on notkelma mitä on ennenkin kytistellyt ja nyt toiseen suuntaan mennessä säikkyi siinä ja otti sivuloikkaa (taidettiin kävellä tai ravata silloin) ja sitten toiseen suuntaan tullessa notkelman jälkeen aloitti sen kiitolaukan. Eli joku mörkö oli nyt kai siinä notkelmassa sitten. Kiitolaukkakyydin jälkeen otin vielä laukkaa kontrolloidusti, niin jäi itelle ainakin parempi mieli :). Maastoiluun mielestäni lunta oli jo vähän liikaakin, kun ei päässyt normaaleilla ravipätkillä ravailemaan. Nythän siellä on tullut lunta sitten vielä paljon lisää eli metsäteillä menisi melkoiseksi tarpomiseksi. Toki hyvää treeniä hepalle mennä hangessa, mutta joku raja kai siinäkin mikä on hyvä lumen määrä.

Neitokainen maastolenkin jälkeen.

Perjantaina kävin pitkästä aikaa ratsastuskoulun Lady-tunnilla. Ratsuksi sain Armin, ison pv:n jolla on myös isot liikkeet. Varustauduinkin tunnille varmuuden vuoksi turvaliivillä :) Oletin Armin olevan herkempi, mutta kuitenkin pohjeavut sai olla ihan reippaat ja ohjasote myös napakka. Niina neuvoi tekemään laukassa pidätteitä istunnalla ja pitämään hyvän ohjastuntuman ja tekemällä ohjilla myös pidätteitä. Armi innostuu joskus laukkaamaan liian vauhdikkaasti, eikä laukkaa saa halutessaan aina alas. Kuntoon laittaessa Armi oli kiltti, mitä nyt pari kertaa säpsähti jotain.

Armi (valaistuneena).

Aloitettiin neljän neliöllä olevan törpön kiertämisellä oikeaan kierrokseen ja kulmissa taivutettiin liioitellusti kaulasta sisäänpäin ulko-ohjan ollessa löysänä. Taivutus aloitettiin jo ennen törppöä ja sitä jatkettiin vielä törpön jälkeen, jonka jälkeen törppöjen välissä suoristus ja uuteen taivutukseen. Sisäpohkeella pidettiin huoli, ettei hevonen lähde kääntymään taivutuksen suuntaan. Törpön kohdalta hevonen lähetettiin kääntymään ulkopohkeella. Armi taipui kaulastaan ihan mukavasti, mutta lähti välillä jo kääntymään taivutuksen suuntaan. Samaan suuntaan taivutettiin vielä yhden törpön ympärillä pyörien, turpa törppöä kohti. Samalla sisäkättä tuli siirtää alaspäin, jolloin hevosenkin tuli taivuttaa kaulastaan sekä sivulle että alas (spiraalin malliin). Tämän jälkeen jatkettiin neliöllä kevyessä ravissa kulmissa hyvin taivuttaen samaan suuntaan molemmat ohjat tuntumalla. Kun tätä oli tehty muutama kierros, oli tarkoitus aina kulmissa istua harjoitusraviin ja suorilla kevyeen raviin. Tämä ei oikein onnistunut, koska Armilla oli tosiaan niin isot askeleet, että selässä tuli pompittua ihan holtittomasti :) Oli hankala taivuttaa kaulasta ennen törppöä, kun Armi meinasi lähteä samalla kääntymään eli sisäpohje ei ollut varmaan tarpeeksi napakkana ja ulko-ohjakin saattoi fuskata. Tuntui että energia ja tarkkaavaisuus meni hevosen isoihin liikkeisiin sopeutumiseen (isoliikkeisin hevonen jonka selässä olen ollut). Sitten jatkettiin uraa pitkin kevyessä ravissa, samalla säilyttäen asetus sisään, kulmissa asetusta vielä voimistettiin. Kiva peräänantokin saatiin aikaiseksi tässä vaiheessa :)

Laukka aloitettiin ympyrällä vasempaan kierrokseen. Teimme laukannostoja käynnistä ja laukattiin noin puoli kierrosta ja siirto taas käyntiin. Vähän aikaa kävelyä ja uusi laukannosto. Nostot sujuivat ihan mukavasti, laukka nousi terävästi ja laukka oli mukavaa ja hyvin etenevää. Tekemällä pidätteitä jatkuvasti sai laukan myös alas. Lopuksi laukattiin toiseen päätyyn asti.

Tämän jälkeen palattiin neliölle ja vaihdettiin suunta vasempaan kierrokseen. Aloitettiin taas ulko-ohja löysällä sisään liioitellusti kaulaa taivuttaen. Pyörimme yhden törpön ympäri samalla lailla kuin alussa ja ravissakin mentiin samalla lailla. Tähän kierrokseen huomasin taivutuksessa sen, että lähdin viemään herkästi kättä väärään suuntaan eli harjan yli oikealle, kun kättä pitäisi levittää vasemmalle. Oikeassa kierroksessa samaa ongelmaa ei ollut.

Laukka oikeaan kierrokseen tehtiin neliöllä. Kulmassa nostettiin laukka ja mentiin seuraava kulma laukassa hyvin taivuttaen, ennen seuraavaa kulmaa ravi ja taas seuraavasta kulmasta laukka. Tämä ei sitten sujunutkaan niin hyvin kuin laukka aikaisemmin. En saanut laukkaa aina nousemaan silloin kuin olisi pitänyt ja pari kertaa nousi väärä laukka. Muutama "hyvä" suoritus saatiin onneksi kuitenkin aikaiseksi. Haasteena tässä oli neliön koko. Kokoajan tapahtui jotain ja tuntui etten oikein kerennyt tekemään mitään. Kulmat tulivat vastaan aivan liian nopeasti.

Kaiken kaikkiaan ihan kiva tunti. Armi oli mukava tuttavuus. Askel on haasteellinen, mutta eiköhän siihenkin totu, jos saan mennä hänellä muulloinkin. Tehtävät olivat myös kivoja, Milkan kanssa voisin harjoitella itsenäisesti samanlaista neliötehtävää. 

Nätti Armi.

Lauantaina kävin Milkailemassa. Ratsastin noin 45 min, jonka jälkeen Milkan mahdollinen uusi vuokraaja kokeili myös ratsastaa Milkalla. Käytin tilaisuutta hyväkseni ja pyysin videoimaan ratsastustani. Ennen videota ratsastelin mm. kiemurauraa, laukkaympyröitä, vähän väistöjä yms. sekalaista. Tatsi oli vähän hukassa. Milka oli tahmean tuntuinen. Kun ei kulje niin laukassakin tuntuu olevan vaikeaa istua, meno on ihmeen pomputtavaa. Video onkin siis aika masentavaa katseltavaa. Sainpahan silmäyksen kaikkiin virheisiini... Video on myös pitkä, olisin mielelläni pätkinyt sitä, mutta en osannut, olisin vain saanut pätkäistyä alusta tai lopusta. Kaikessa kaameudessaan tässä se on. Toivottavasti joskun voin nauraa tälle makeasti ja todeta että pitkälle on tultu noista ajoista :) Nyt enemmänkin masentaa kuin huvittaa, mut täältä noustaan. Lopussa ravia myös ilman jalustimia.

    linkki videoon: http://youtu.be/3M7Xw0ibnTI

Pika-analyysi:

1. Milka liikkuu eteen (liikkuuko se varmasti eteen?) todella hitaasti ja löysästi. Olisi pitänyt jo heti alkuratsastuksesta vaatia enemmän ja aktiivisempaa liikettä. Teen itse ratsastuksen itselleni todella vaikeaksi jos pitää kokoajan keskittyä siihen että hevonen ylipäänsä etenee. Tärkeämpiin asioihin (asento, istunta, avut) ei pysty silloin keskittymään.

2. Keventäessä pylly pitkällä jalustimilla vaappumista, kun pitäisi kipata lantiota alle ja pitää keskivartalon tuki aktiivisena.

3. Jalat seikkailee missä sattuu. Pohjetta annan aivan liian taakse. Kun pohje on takana, oma asento kippaa eteen.

4. Jos Milka ei asetu, jään roikkumaan sisäohjaan. Varmaan tekemällä pidätteitä välillä myödäten ja taivuttamalla sisäpohkeen (joka pitäisi olla edempänä) ympärille, pääsisin parempaan lopputulokseen.

5. Käynnissä Milka lähtee lingertelemään, jolloin yritän pohkeiden sijaan ratsastaa lantiolla eteenpäin.

6. Säälittävä väistöyritelmä yhdessä kohdassa, kyllä meiän väistöt on yleensä hieman paremmin sujuneet :D

7. Ilman jalustimia meno ihan ok, vaikka ravi hissuttelua onkin :) (jes, jotain positiivista)