Monimutkaista

Helppo samaistua monesti ratsastuksesta kuulemaani sitaattiin "mitä enemmän oppii sitä enemmän on opittavaa" eli koskaan et ole ratsastajana valmis vaan aina löytyy uutta opittavaa. Tuntuu siltä, että myös opittavien asioiden vaativuustaso nousee ja alkeet onkin ihan helppoja verrattuna "vaikeampaan" tasoon. Olin tässä muutaman päivän innoissani, kun opin lisää kouluistunnasta ja hevosen ratsastamisesta peräänantoon/tuntumalle, mutta nyt jo masentaa kun alkaa tuntua, että siitä peräänannosta tulee sellainen peikko, että jos en saakaan sitä ratsastettua niin tuntuu kuin koko ratsastuskerta olisi epäonnistunut. Eli tieto siitä kun teoriassa tiedän kuinka homman pitäisi mennä, eikä se sitten menekään aina niin, saa aikaan myös epäonnistumisen tunteita ja turhaa jännittymistä :( Pelottaa myös etten nauti niin paljon ratsastuksesta jos sillä on vain se yksi päämäärä, joka määrittelee onko ratsastuskerta onnistunut vai ei (ja määritelmän asetan siis minä itse itselleni). Ehkä menee jo turhan dramaattisuuden puolelle... Eilen puhkuin intoa kuin ilmapallo uusista opeista ja tänään tuntuu sitten tältä. Huomenna voi olla jo aivan uudet sävelet. Ehkäpä pitäisi antaa itselle aikaa uuden tiedon omaksumiseen... Onko tälläiset tunteet tuttuja muille?

Mitäs muuta kuuluu? No, kolmeen viikkoon en ole hypännyt ollenkaan. Viikon päästä olisi kisat, onneksi tiistaina on tulossa Sannan estetunti. Toivottavasti "taito" ei ole päässyt katoamaan. Milka on kyllä hypännyt, jopa suomenhevosluokan aluehopealle asti, Onnea!!! Kyllä oli jännää olla katsomassa kisoja, yhtä jännittävää katsomossa kuin ratsaillakin.

Kaakkois-Suomen aluemestaruuskisojen suomenhevosmitalistit.

Milka, hopeamitalisti. Joku on syönyt vähän herkkuja ;)

Olen ottanut nyt muutaman kouluvalmennustunnin, joilla on keskitytty lähinnä omaan istuntaan ja siihen tuntumalle ja pyöreäksi ratsastamiseen. Tässä listattuna oppeja, joita on jäänyt mieleen kouluvalkoista:
- kannattaa aloittaa Milkan kanssa työskentely siten, että antaa sen ravata ja laukata rennosti eli saa sen ns. käynnistymään, jonka jälkeen se on sitten valmiimpi myös taipumaan ja pyöristymään. Tämän aikana voi sitten tehdä itse istuntaharjoituksia esim. istua 2 askelta ylhäällä ja 2 alhaalla, mikä kehittää omaa tasapainoa.
- harjoitusravissa ajatus takajalkojen tahdissa "juoksuun" lantio rentona
- ratsastaminen pohkeilla kohti tuntumaa
- tuntuman tarjoaminen rennolla kädellä, eli tuntumaa ei saa vaatia liian kovalla ohjastuntumalla vaan se täytyy tarjota hevoselle, jolloin hevonen itse "loksahtaa" tuntumalle kun ratsastaa jalalla oikein ja pitää tuntuman tasaisena - tässä hankaluutena vielä ulko- ja sisäohjan välinen tasaisuus ja suhde, eli ulko-ohjan tulisi tarjota tukea ja sisäohjalla pitäisi samalla päästä myötäämään
- hevosen tulee olla pohkeen edessä ja takajalkojen kulkea kovempaa kuin etujalkojen, joilloin peräänanto on mahdollista
- kädet alhaalla ja vähän leveämmällä
- lantion ja ylävartalon kääntäminen menosuuntaan, "astuminen ulkolonkalla eteen" - hankaluuksia oikeaan kierrokseen mentäessä, jolloin jään kiertymään ulospäin, tuntuu että jos käännyn sisäänpäin niin Milka kaatuu sisäänpäin myös eli pungemme nyt toisia vastaan

Niin paljon on tullut uutta infoa, että ihanaa, mutta ah niin monimutkaisen hirvittävää :D ei oo helppoo yrittää oppia ratsastamaan...