Hellou, hellou ja hyvää ystävänpäivää!
Tänään meillä oli hikinen Paken valkka Ystävänpäivän kunniaksi. Itse tehtävät ei olleet hankalia, mentiin paljon vaan ravia ja laukkaakin ihan kiitettävästi, niin kunto meinaa sanoa sopimuksen irti :D!
Aloitettiin kevyessä ravissa verkaten itsenäisesti hetken, jonka jälkeen tehtiin aina pitkille sivuille 2 volttia, pitkän sivun alkuun ja loppuun, toisen lyhyen sivun keskelle tehtiin pysähdys ja siitä lähtö raviin. Milka oli alkuun vähän tahmeahko ja vältteli rehellistä taipumista, lapa edellä on paljon helpompaa mennä... Pake kehotti tekemään usemman voltin jos tuntuu siltä, ettei saa riittävää taipumista aikaiseksi yhdellä voltilla. Varsinkin vasempaan kierrokseen mentäessä taivuttaminen oli hankalaa, ulko-ohjan tuki jää löysäksi ja tuntuu että oma motoriikka ei toimi oikealla kädellä tukiessa. Oikealle taivuttaessa taas saan Milkan paremmin taipumaan, mutta voltit saattavat karata liian isoiksi, ulkopohje fuskaa. Pake muistutteli vähän väliä pohkeiden paikasta edempänä satulavyön kohdalla, varsinkin ulkopohje valuu herkästi liian taakse pohjeapuja antaessa ja Paken silmin vasempi jalka on usein huonommassa asennossa kuin oikea. Uhkasikin laittaa sen seuraavalla kerralla paalinnarulla kiinni satulavyohön :D Voi olla että tämä toisikin avun kun ei muuten suostu asetttumaan... Pysähdykset sujuivat hyvin.
Keskiympyrällä otettiin vähän harjoitusravia ja siitä nostettiin sitten laukka, laukattiin muutama kierros, jonka jälkeen siirto raviin. Näitä tehtiin muutama setti. Ympyrällä oli tarkoitus mennä sisäänasettaen sisäpohkeen ympärille, mutta tuntui että jos yritin asettaa sisään, niin Milka alkoi pienentää heti ympyrää, sisäpohje oli siis liian heikko... Niinpä meno oli hieman epäsiistiä kun koitin saada Milkaa pysymään ympyrällä ulko-ohjan avulla :/ Laukat nousi hyvin ja siististi, laukka oli vielä vähän löysää tässä vaiheessa tuntia. Lopuksi mentiin kevyttä ravia ympyrällä ja tehtiin sisäpuolelle voltti, jolla Milka alkoikin jo taipua mukavasti. Voltin loppu meinasi vaan mennä aina pipariksi, kun Milka oikaisi tai toisin sanoen miulta ehkä loppui eväät voltin loppuunsaattamiseen. Niinpä pyörittiin monta sakkokierrosta voltilla, kun se piti saada saatettua myös loppuun asti. Tähän pitää nyt itsekin ruveta kiinnittämään huomiota, tulihan tästä noottia viime kisojen tuomariarviossakin. Toiseen suuntaan tehtiin samat tehtävät välikäynnnin jälkeen. Ongelmatkin oli kutakuinkin samanlaiset.
Seuraavaksi tehtiin pitkille sivuille käynnissä väistöä uraa pitkin (asetus ulos ja takaosa uran sisäpuolelle). Ennen kulmaa siirryttiin harjoitusraviin ja lähdettiin lyhyeltä sivulta pääty-ympyrälle, jolla nostettiin laukka (laukannostokohdalla ei ollut niin väliä). Laukkaa otettiin sitten pari-kolme kierrosta sen mukaan miltä laukka tuntui. Lyhyen sivun keskellä taas raviin ja pitkän sivun alussa siirto käyntiin ja sitten väistöön. Väistö sujui hyvin, taisi Pakekin ihmetellä väistön sujuvuutta. Kun joskus aiemmin ollaan tehty keskihalkaisijalta väistöjä uraa kohti, ne eivät olekaan sujuneet silloin yhtä hyvin. Väistössä piti huolehtia etenemisestä, vaikka alusta lähtien väistössä oli hyvä ristiaskel ja Milka pysyi suorana ja hyvässä kulmassa uraan nähden, oli tahti alussa aika verkkainen. Kun patistin pohkeilla eteenpäin ja siirsin ylävartalon painoa menosuuntaan ja myötäsin askellusta istunnalla, rupesi parempi tahtikin löytymään. Jos totta puhutaan, niin Milkaa ei tarvinnut paljoa ratsastaa väistössä, vaan se pysyi automaattisesti suorana ja teki väistön hyvin ;) että ei tää hyvä suoritus nyt tainnut ihan miun ansioksi mennä, vaikka toki onnistuminen mieltä lämmittikin. Laukannosto ja laukka onnistuivat ok, pidäte laukannostossa tuli tehdä ulko-ohjalla, järkeenkäypää, yleensä olen pidättänyt molemmilla, mutta laukka on helpompi nostaa kun sisäohja myötää. Laukassa hartiat taakse ja istunta istuinluiden takaosalle ja ryhti ylvääksi. Laukassakin oli tarkoitus taivuttaa sisäpohkeen ympärille, jolloin sisätakajalka polkisi paremmin alle. Tänään Milkalla ei ollut sellaista energiapäivää kuin oli alkuviikosta ja laukkaakin sai patistella eteenpäin, ettei tipahtanut raville.
Lopuksi otettiin kevessä ravissa loppuravit, jolloin vielä saatiin ohjeita taivuttamiseen. Ravin tahti piti myös pitää maltillisena, ettei Milka lähtenyt kipittämään alta pois. Valmennustunti oli fyysisesti aika rankka ja sen jälkeen olo oli vähän voipunut. On kuitenkin kivaa kun joutuu kunnolla hommiin ja hiki virtaa! Parempi liian rankka kuin se ettei tuntuisi missään... Ulko-ohjan tuki oli hakusessa ja jalat seikkaili taas turhan takana, myös laukka olisi voinut olla tänään aktiivisempaa. Hyviä hetkiä oli mm. väistöt ja se kun sain hetkittäin hyviä taivutuksia volteilla ja ympyröillä ja taisi siellä olla pätkiä myös peräänantoa.
Kaunokainen loppukäppäilyissä <3
Huomenna saatan mennä katsomaan toisen vuokraajan ja Milkan estetuntia. Heillä onkin jo vaativampia esteitä ja tehtäviä, joten varmasti saisin omaankin tekemiseen sieltä vinkkiä ja apua kuuntelemalla ja katselemalla :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti