Istuntaoppeja ja turhautumista

Moikka,

Viime viikolla olin Milkan kanssa perjantaina Aira Toivolan ratsastuspilatestunnilla, joka oli itselleni kolmas kerta. Aikaisemmista kerroista kirjoitin täällä ja täällä. Tunnilla oli lisäkseni ensikertalainen, joka olikin tosi hyvä asia, koska toivoin ja kaipasin itsekin taas perusasioiden kertaamista. Aiemmin läpikäytyjen istunta-asennon, keskivartalon tuen ja pilateshengityksen lisäksi uutena asiana Aira opetti oman kyljen käyttämistä kääntäessä, jolloin myös kylki lavoista asti kainalon alta rintalastaan osallistuu aktiivisesti pakettina keskivartalon kanssa kääntämiseen, eikä pääse pullahtamaan ulos holtittomaksi. Tarkoitus oli pitää ulkokyljen lihakset aktiivisena, hartia alhaalla ja kääntää ulkokyljen kautta omaa kroppaa käännöksen suuntaan. Meillähän on ollut Milkan kanssa vähän ongelmana se, että voltitkin oikaissaan lopussa, eikä ne tule täsmällisesti aloituspisteeseensä. Toivottavasti tästä on nyt myös tähän oikomiseen apua.

Muutoin tunnilla kiinnitettiin huomiota myös sisäjalan paikkaan, joka itselläni on aivan liian takana ja pohjeavutkin tulevat sitten annetuksi liian taakse, jolloin ne menettävät tehonsa. Ilmassa alkoi jo olla omaa turhautumista, kun tuntui että kovasta yrityksestä huolimatta en vain saanut jalkaa niin paljon eteenpäin kuin olisi ollut tarvetta. Tuntui, että satula kinnasi vastaan tai voi olla tietysti että lonkkani on liian jäykät ja siksi se tuntuu niin mahdottomalta. Välillä sain aikaan onnistuneitakin pätkiä, jolloin tunsin saavani paremmin kontrollia Milkan etuosaan pohkeella, siirtämällä sisäjalkaa eteenpäin ihan ylhäältä asti. Samalla sitten piti yrittää pitää sisäkättä leveällä alhaalla, jotta sain taivutusta sisäänpäin sekä pohkeella että ohjalla. Milka kaatui pahasti sisäänpäin ympyrällä oikeaan kierrokseen mennessä ja näillä keinoilla sainkin sitä sitten pysymään ympyrälinjalla, samalla mukavasti taipuen. Mutta onnistuminen oli kyllä työn ja tuskan takana, samalla keskittyminen hengittämiseen, keskivartalon ja kyljen aktiivisuuteen ei sitten enää onnistunutkaan kuin pieniä hetkiä kerrallaan. Kyllä tuntui haastavalta, ellei pieniä onnistumisen tunteita olisi tullut, olisin ollut tunnin jälkeen valmis iskemään hanskat naulaan :)

Milka jumppaa pilateksen jälkeen :)

Lauantaina kävin sitten itsenäisesti ratsastamassa. Ei ihan suunnitelmat ottaneet onnistuakseen etuosamaisista käännöksistä törppöjen ympärillä, pysähdykset liikkuivat, käynnissä lingerreltiin yms. Fiilis oli sellainen, ettei mikään onnistu ja noin puolen tunnin ratsastuksen jälkeen velloin lähes täydellisessä epätoivossa ja olin turhautunut omaan heikkoon ratsastamiseeni. Samalla tietysti apuni alkoivat olla vähän mitä sattuu, kun yritin eri keinoin saada hevosta paremmin toimimaan, jolloin sekin oli entistä enemmän sekaisin. Välikäyntien aikana mietin, miksi kidutan itseäni näin "vaikeilla" (ei olisi pitänyt olla meille liian vaikeita tehtäviä, mutta juuri siihen hetkeen ne taisivat olla liian vaikeita) tehtävillä ja päätinkin yksinkertaistaa asioita, että saisin ratsastuskerran käännettyä positiiviseksi. Välikäyntien jälkeen Milka alkoi kuitenkin toimia, liikkuminen alkoi olla letkeämpää ja taipuisampaa ja se alkoi kuunnella apuja myös paremmin. Pysähdykset liikkuivat vielä pysähtymisen jälkeen, mutta muuten ratsastus sujui mukavasti, hyvällä energialla :) Päättyi sitten tämäkin ratsastuskerta hymy huulilla ja opin ainakin sen, että täytyy mennä enemmän fiilispohjalta ja vaihdella tehtäviä sen hetken hevosen ja oman vireen mukaan. Silloin touhu ei ole liian ryppyotsaista, eikä tule sitten p... fiilis kun tuntuu ettei osaa yhtään mitään.