Vuoristoradalla

Niin ne vaan tunnelmat muuttuu ratsastuskerrasta toiseen... Tiistain estetunnilla tuntui että "only sky is the limit", kaikki tuntui niin helpolta, rennolta ja tulikin oikein ihmeteltyä, että miten mikään tässä ikinä on voinut tuntua niin vaikealta. 

Tänään estetunnilla löytyi sitten vastaus tuohonkin, ei tarvinnut kauas lähteä. Tuntui etten saanut mitään otetta Milkaan, ratsastukseni oli surkeaa ja tuntui että rämmin vain jotenkuten tehtävästä toiseen. Ja vielä kaiken huonon päälle Milka sai potkun toiselta hevoselta takaseensa, omaa tyhmyyttäni menin liian läheltä kun olin menossa tieltä kun harjoiteltiin rataa. Kaikki kävi niin nopeasti, eikä ehtinyt tehdä mitään kun kaviosta tuli! Onni onnettomuudessa sentään on se, että Milka näyttäisi olevan ok, ehkä pientä turvotusta potkukohdassa oli, mutta alue ei tuntunut lämpimältä. Milka käveli normaalisti ja sen jälkeen hypättiinkin rataharjoitukset aivan normaalisti. En kyllä ymmärrä kuinka olisin voinut antaa itselleni anteeksi jos Milka olisi vammautunut tms. Nytkin tuntuu todella pahalta, vaikka kaikki näyttäisi olevan hyvin. Tunnin jälkeen kylmäsin ja laitoin linimenttiä, huomenna sitten jännityksellä katsomaan onko normaali.

Tänään tultiin kahdesti 9 esteen rata, jolla oli myös muuri ja "vesi-este" = pysty jonka alla kangas. Nämä erikoisesteet eivät aiheuttaneet mitään ongelmia minulle tai Milkallekaan, mutta muuten tosiaan rytmit oli hukassa ja omat jalat oli jotenkin jännittyneet, enkä päässyt mukautumaan hyppyihin niin hyvin kuin esim. tiistaina. Alkutunnista Milka tuntui tahmealta, kankealta ja hitaalta, myös oma istunta tuntui jotenkin omituiselta enkä saanut lähellekään samaa tunnetta hevoseen kuin tiistaina. Lopputunnista sitten intoa meinasi piisata vähän liiaksikin. Ongelmaksi muodostui okseri, joka oli kulmaan päin. Kertaakaan en päässyt kulmaan, vaan aina Milka oikaisi heti okserin jälkeen, vaikka miten yritin ratsastaa kulmaan (ehkä en kuitenkaan yrittänyt tarpeeksi). Myöskään laukkoja en ehtinyt mietiskellä, taisivat kuitenkin suuremmilta osin mennä oikein kun Sanna ei huudellut niistä. Ratojen korkeutta on vaikea veikata, mutta olisiko ollut eka kierros noin 80 cm ja toinen ehkä 90 cm. Valkassa oli 4 ratsukkoa, joka onkin enemmän kuin pitkään aikaan (yleensä meitä on ollut 2). 

Oli hienoa seurata erään tytön suoritusta, he hyppäsivät radat vähän isompina ja vauhti oli myös aivan omaa luokkaansa. Jos Milka laukkaisi radalla noin kovaa, niin jäätyisin varmasti aivan täysin. Mutta kyllä se antaa tavoitetta ja motivaatiota kun näkee miten taitavasti toinen ratsastaa. Haluan itse pyrkiä myös samaan! Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa... toivottavasti :)

Ensi torstaina 14.5. olisi kisat. Kisoihin lähteminen/pääseminen meinasi ensin tyssätä, mutta sitten kuitenkin lähtö oli mahdollista. Nyt tietysti katson huomisen jalan tilanteen ennen kuin ilmottaudun. Tarkoitus olisi mennä seuraluokat 70 ja 80 cm ja näihin tuli valkultakin siunaus, mitä kyllä kovasti ihmettelen päivän esitykset huomioiden. Tämän päivän jälkeen 80 cm luokka hieman mietityttää, mutta kehittyäkseen täytyy mennä myös omalle epämukavuusalueelle, joten yritettävä ainakin on...