Epätoivoa ja toivoa

Viime viikolla Anne piti torstaina meille Milkan kanssa tuntia. Mentiin ulkokentällä ja harjoiteltiin vähän 30.11. tulevia kisoja silmällä pitäen. Päivää aiemmin oli varmistunut, että kisoissa 30.11. 2.luokan ohjelmana on Helppo C:1 (klikkaa ohjelma auki). Tunnin ohjelmassa oli mm. alkukäynneissä voltit pelkin painoavuin, voltteja kevyessä ravissa, 3-kaarista kiemurauraa ja kouluohjelman laukkaohjelmat.
 

Tunnin aikana realisoitui se, että ohjelma onkin aika vaativa eikä lainkaan ihan läpihuutojuttu. Esim. 3-kaarisen olen aina tehnyt hiukan väärin. Olen suoristanut vain hetkeksi pituushalkaisijan päällä, jolloin taivutuksistakin on tullut aika löysiä, eikä kaarien symmetrisyyteen ole tullut kiinnitettyä huomiota. No nyt selvisi oikea ratsastustie, jossa suoristus pituushalkaisijan päällä onkin melko pitkä matka, suoran jälkeen asetus vaihtuu ja sitten tulee käännös taivutuksella. Harjoituksessa en saanut aina rehellistä taivutusta aikaan sinne minne piti. Tuntui että Milka painoi menemään hiukan lapa edellä ajoittain. Teimme harjoitusta kevyessä ravissa, ohjelmassahan tämä tulee harjoitusravissa. Myös laukkaohjelma on aika vaativa lävistäjineen. Harjoitellessamme laukkaohjelma sujui kuitenkin ihan kivasti. Laukka tuntui aktiiviselta ja sain ihan hyvät tiet ja laukan säilymään lävistäjällä lähes loppuun asti. Kulmat laukassa aiheuttavat hieman harmaita hiuksia, kun niistä tulee helposti hieman laakeat tai sitten jos yrittää tehdä terävän kulman, laukka saattaa tipahtaa. Tänään meillä on taas yhteiset treenit ja haluaisin harjoitella pysähdystä ja peruutusta sekä muita ohjelman osia.

 

Eilen kävin ratsastamassa itsenäisesti. Olin mietiskellyt päässäni jotain harjoituksia, joita voisimme tehdä, mutta sitten ratsastaessa en enää niitä muistanutkaan. Meno meni sitten höntsäilyksi ja vielä huonoksi sellaiseksi L. Oma istunta tuntui olevan aivan hukassa, tuntui ettei hevonen liiku mihinkään, tai jos liikkuu niin lapa edellä, pää kohti taivasta ja suunta on jotain muuta kuin haluaisin… No jotain hyvää kuitenkin, käyntiväistöt sujuivat kivasti ja loppua kohden meno parani. Milka alkoi olla energinen ja sain aikaan taivutuksia volteilla ja ympyröillä. Sitä vastoin oma istunta ei tuntunut muuttuvan paremmaksi. Istuminen tuntui ihme vänksöttämiseltä suuntaan jos toiseenkin, harjoitusravissa pompin kymmenen senttiä ylös satulasta ja samalla jalat lähti jalustimista tai ainakin pomppi niissä myös sen 10 senttiä… Plääh L Maneesissa oli 2 muuta ratsukkoa, kysyinkin muilta että joko saa itkeä, kun meno on niin kamalaa… Kovasti kannustivat kuitenkin lähtemään kisoihin vaikka aloin epäillä koko menemistä. Onneksi en ole vielä ilmoittautunut ;). Aattelin katsoa vielä tämän päivän ja ilmoittautua sitten sen perusteella. Vaikka periaatteessahan sillä ei ole niin väliä kuinka kisat menevät, kunhan saa kokemusta ja homma on mielekästä, niin se riittää. Olisi vaan kiva saada itselle omaan tasoon nähden (mikä onkin näköjään hyvinkin vaihteleva!) hyvä suoritus ja siten itselle myös hyvä mieli. Eka kisareissu olisi edessä ja mukavaa olisi tehdä se itselle tuttuun paikkaan (kisat on siellä missä käyn lady-tunneilla). Katsellaan.

 

En tiedä sitten kuinka paljon muut huolet vaikuttavat tuohon ratsastukseen, mutta tässä pari päivää on ollut niin masentunut ja huolestunut olo, että saattaa tietysti vaikuttaa. Kaikki tuntuu hiukan hankalalta, mutta eiköhän ne tilanteet tästä selvinne..

 

Ratsastukseen tuntuu vaikuttavan myös se olenko yksin maneesissa tai kentällä, jos muita on samaan aikaan, niin en varmaankaan uskalla ratsastaa omien suunnitelmieni mukaan ja yhtä rohkeasti. Muita tulee kytättyä ja väisteltyä ja väistämättä tulee mieleen että kaikki ajattelee minun olevan aivan surkea ja sitten yritän entistä enemmän ja olen taas entistä surkeampi L. Rentoudesta ei ole jälkeäkään. Muut kun ovat huomattavasti tasokkaampia ja kauemmin ratsastaneita. Nämä kuvitelmat ovat varmasti vain päässäni ja näin ei kannattaisi ajatella. Täytyy yrittää terästäytyä, maasta ne on muutkin ponnistaneet J. Eiköhän tästä lähdetä nousuun ja saada mielikin pirteämmäksi. Sitä toivon.